Käsilaukku

Ostin uuden käsilaukun, sillä edelliselle kävi köpelösti. No, olihan se jo aika kulunutkin, mutta kuopuksemme vatsatauti oli kyllä viimeinen pisara (konkreettisesti): tytön tauti nimittäin käynnistyi siten, että neiti oksensi supermarketissa avonaiseen käsilaukkuuni. Tiedän nyt, että luottokortit ja setelit voi huuhdella oksusta ja että kännykän ja akkulaturinkin saa ihan hyvin putsattua. Mutta erinäisin tekstiilein ja nahalla päällystetty laukku ei puhdistu niin vain.

Yritin minä kyllä passiivista pesutaktiikkaa: upotin tyhjennetyn laukun yön yli mökkijärveen laituriin sidottuna. Aamulla löysin veskan nurkasta kalan kutua, joten ehkä nyytilleni on pakko sanoa hyvästit. Vähän kyllä jäin kaipaamaan uskollista kumppaniani.

Mutta voi pojat, miten kutkuttavaa onkaan ostaa uusi käsilaukku! Kaupanteosta on jo melkein viikko, enkä vieläkään ole oikein kuluttanut täysin loppuun ajatusta Uudesta Elämästä. Kyllä, elämä muuttuu pikkuisen, kun käsilaukun malli vaihtuu. Iän myötä laukkujen koko tuntuu kasvavan, ja tämä uusikin on nyt hieman edellistä isompi. Erityisen innostunut olen siitä ominaisuudesta, että laukkuun mahtuu nyt myös kirja. Eikö kaikilla älykkäillä ihmisillä ole aina mukana ainakin yksi kirja? Nyt minullakin on.

Vatsanpohjassa on edelleen muutama perhonen: löysin äsken erinomaisen taskun mp3-soittimelleni.

Pörssilogiikkaa

Olipa kerran nappikauppaa tekevä Konserni, johon kuului lukuisia Pikkufirmoja. Sen lisäksi, että nappikauppaa kutistaa vetoketjujen suosion kasvu, joutui Konserni eräänä päivänä maailmanlaajuisen Laman kouriin.

Konserni on listattu Pörssiin, joten Sijoittajat olivat kauhuissaan: miten käy Konsernin osinkojen, entä osakkeen arvonkehityksen? Konserni päätti käynnistää säästöohjelman, jolla estettäisiin Suuri Romahdus. Säästöohjelman sisällöstä alettiin vääntää kättä YT-neuvotteluissa.

Pikkufirmojen toimitusjohtajat olivat hädissään ja YT-neuvotteluissa poristiin. Pitäisikö työntekijöitä lomauttaa tai jopa irtisanoa? Päällimmäisenä Ideana oli työntekijöille vuosittain maksettavien Kahvirahojen poistaminen, sillä tavallahan ihmiset saisivat pitää työpaikkansa. Kaikki eivät kuitenkaan pitäneet ideasta, ja hetken aikaa Konsernin työntekijät pidättivät hengitystään.

Sitten tuli Uusi Idea: vaihdetaan Kahvirahojen nimi Teerahoiksi ja merkitään rahat vasta seuraavan vuoden budjettiin! Näin kuluvan vuoden budjetti kutistuisi roimasti.

Pikkufirmat ihastuivat ideaan, Konserni ihastui ideaan ja Sijoittajat taputtivat yhteen käsiään tanssien samalla nuotion ympärillä. Työntekijät olivat ymmällään mutta onnellisia, ja kaikilla oli taas hyvä olla.

Tervetuloa takaisin töihin!

Valitsinpa sitten kätevän töihinpaluupäivän: sähköposteja läpi kahlatessani sain tietää, että tönön ainoa lounasravintola on tämän viikon kiinni. Arvatkaapas, käynkö minä aina siellä syömässä? Kyllä käyn. Arvatkaapas, onko täällä päin kehäparatiisia parin kilometrin säteellä ainuttakaan toista ravintolaa, tai kauppaa, tai kioskia? Ei ole. Arvatkaapas, onko minulla sattuman oikusta eväitä mukana ensimmäistä kertaa 4-5 vuoteen? Ei tietenkään, kun en sellaista harrasta.

Onneksi on mikroaterioita hamstraavia sekä autoilevia kollegoja. Loppujen lopuksi pääsenkin valitsemaan ainakin mikrolasagnen, mikromisokeiton, mikropuuron sekä autokyydin väliltä, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kyllä minä silti aion jonkin aikaa tätä murjottaa.

Poliisisetä tulee ulos kaapista

Esikoinen alkaa näin kolmivuotiaana olla oikeassa iässä oppimaan maailmasta erilaisia totuuksia, ja etenkin kotifasisti on kunnostautunut lasten korville muokattuine maailmanselityksineen. Toki minäkin olen ollut ahkerana, mutta minun juttuni tapaavat olla lapsiystävällisempiä. Kuten nyt vaikka sekin suvussa kulkenut tieto, että eräs mökkijärvemme rannalla sijaitseva, autiolta vaikuttava tönö on itse asiassa Joulupukin kesäasunto. Siellä vanhus suunnittelee joululahjat, jotka syksyn mittaan Korvatunturin verstaalla sitten valmistetaan. Lapsilla onkin erityisen hyvä syy käyttäytyä mökillä, kun pukki on kuuloetäisyydellä.

Kotona kiltteydestä huolehtii Mellan vaatekaapissa piileskelevä poliisi; tai siis Polizei, koska germaanisen estetiikan päälle ymmärtävä esikoisemme ei suostu käyttämään järjestyksenpitäjästään suomenkielistä nimitystä. Kotifasistin mukaan Polizei tulee ulos kaapista yön aikana ja puree, jos Mella ei tottele. Mella on tutkinut paikat ja suhtautuu todisteiden puutteessa poliisin läsnäoloon skeptisesti, mutta kotifasisti muistuttaa hahmon olevan näkymätön.

Tytössä on havaittavissa niskuroinnin orastus jo nuorella iällä, sillä pureva väkivaltakoneiston jäsen ei edes pelota neitiä. Voi olla, että täytyy kohta keksiä jo jotain uutta. Miten teillä muilla?

Joka vitsaa säästää

Minä en ole niitä ihmisiä, jotka voivottelevat nyky-yhteiskunnan kurittomuutta ja rajoitta kasvaneita lapsia, kun ei saa enää sitä kasvatuksellista luunappia tai pientä tukistustakaan enää laillisesti antaa. Kuulun siihen pehmohippiryhmään, jonka mielestä lapset voi ja pitää kasvattaa ilman väkivaltaa ja pienelläkään kivulla rankaisemista.

Mutta ilmeisesti tämäkin osa identiteettiäni on nyt sitten muuttunut. Veljeään lyöneen 5-vuotiaan vetäminen sivuun on nimittäin syyttäjän mielestä pahoinpitelyä. Joko uutinen on tehty huonosti tai jokin järjen raja on minunkin silmissäni ylitetty, eikä se ylittäjä ole tapauksen isä. Voisiko joku Parempi Kasvattaja nyt kertoa, miten erotan tulevaisuudessa toisiaan hiuksista repivät tyttölapset, jos en saa vetää heitä irti vasten heidän tahtoaan?

Minun ei nimittäin ole ihan vaikea kuvitella, että kiukkuisesti rimpuileva lapsi voisi jopa saada ne uutisessa mainitut mustelmat käteensä. Jos mustelma siis on pahoinpitelyn tuntomerkki. No, ehkä minun olisi pitänyt olla paikalla, jotta tietäisin, mistä oikeasti puhutaan.

Kaikkea ei voi saada

Pahoittelut myöhäisestä reaktiosta, mutta nythän on lomakausi. No, mutta kuitenkin: tästä huolimatta tämä on mielestäni aika pöhköä. Enkä itse asiassa ole niinkään pettynyt itse mielipiteeseen vaan argumenttien köykäisyyteen. Olisi sitä jotenkin toivonut kuulevansa jotain vähän analyyttisempää kuin Jokela, Kauhajoki ja yleinen rappio.

Näinkin voi siis käydä

Olenpa onnistunut tuottamaan maailmaan niinkin huomaavaisia lapsia, että leikkivät tänä aamuna pitkät pätkät kahdestaan omassa huoneessaan aivan tyytyväisinä eivätkä tulleet ollenkaan herättämään univelkojaan pois nukkuvia vanhempia. Aiemmat puheet uhmaikäisten kauppaamisesta tai vaihtamisesta on nyt peruttu, tai ainakin hinta nytkähti reippaasti ylöspäin.

Lomasaldo

-Katon rännit ostettu ja ripustettu paikalleen
-Piipun pelti asennettu
-Useita polttopuita kaadettu ja pilkottu liiteriin
-Nurmikenttä haravoitu vuosikausien tauon jälkeen kuolleesta heinästä
-Vastustuskykyä parannettu mm. mahatautia vastaan
-Hyttysenpistoja vastaanotettu
-Erilaisia haavoja ja ruhjeita hankittu
-Kilokaupalla nyrkkipyykkiä ja grillirasvaista lautasta putsattu omon/fairyn, kaivoveden ja kaasuhellan kolmiyhteydellä

Nyt tää ois aika tyytyväinen lomasaavutuksiin, mutta ajatteli kokea lähitunteina mm. suihkun, jääkaapin, sähkövalon sekä tietenkin tämän intternetin. Sitten heti huomenna tää haluis kyllä pakokaasujen ja kaupallisten mielikuvamainosten keskelle istumaan ja lipittämään kaljaa jossain tukkoisella terassilla.

Sairasta

Viikko ennen loman alkua eli tuossa toukokuun lopussa sain kurkkuni kipeäksi. Sairastamisen ennaltaehkäisemiseksi jätin polkupyörän rauhaan ja tein muutaman päivän etätöitä kotoa käsin. Ei auttanut; yskä yltyi. Siitä on nyt vajaa kolme viikkoa. Edelleenkään en nuku öisin, kun yskäkohtaukset herättävät vähän väliä. Maalaisterveyskeskuksen lääkäri määräsi yskänlääkettä, jolla eläimiä vihaava voisi lähinnä heittää vesilintua. Minä olen siivompi.

Mökkielämä on siis ratkiriemukasta. Kuvitelkaa tönö, jossa ei ole sähköjä eikä juoksevaa vettä; onneksi sentään käsivoimalla toimiva pumppu kaivoon sekä järvi melkein alimman portaan vieressä. Kuvitelkaa sitten yksivuotias, joka saa oksennustaudin. Ensin vaihdetaan sängyssä lakanaa tiuhaan. Ensimmäisen päivän jälkeen typy sentään tajuaa olla syömättä ja viettää kolme päivää lähinnä maaten vanhempiensa sängyssä voimattomana.

Sitten alkaa ripulointi: 30-60 minuutin välein pitää vaihtaa koko vaatekerta ja yrittää tavalla tai toisella pestä keltaisen haisevan mönjän peitossa oleva veltto lapsi. Mistä se tavara tulee, kun ei tyttö ole viikkoon syönyt?

Ja sitten se alkoi taas syödä. Hyvä niin, mutta nyt sitä tavaraa ainakin riittää.

Arvatkaas mitä sitten tapahtui? Sitten sairastui esikoinen. Kun yöllä oli vaihdettu kahdesti lakana tyttösten yhteisestä sängystä, viisastuimme ja siirsimme tytön omalle patjalle lattialle. Lattiaa olikin huomattavasti helpompi luututa loppuyön ajan, kolmivuotiaskaan kun ei vielä ymmärrä oksentaa vatiin vaan tekee sen (viisaasti pyyhkeellä vuoratulle) tyynylle. Onneksi isompi lapsi kärsi vaivasta vain vuorokauden ajan.

Ette ikinä arvaa, mitä sitten tapahtui! Seuraavaksi sairastui perheenisä. Kupletin juoni se vain muuttuu paksummaksi, nimittäin ei kai kolme viikkoa turvonneen keuhkoputken ja tupakoimattomalle ironisesti osuneen tupakkayskän kanssa valvonut äitikään voi tältä kiertotaudilta välttyä.

Niin että hyvää lomaa kaikille. Ai että palaan töihin kohta virkistyneenä. No, onhan tässä vielä melkein pari viikkoa aikaa sairastaa vielä jotain muita tauteja.

Mökkikelejä

No hei, on meillä takka ja puuhella. Ja ainakaan lauantain ja sunnuntain väliselle yölle ei enää luvata pakkasta, toisin kuin vielä eilen. Sitä paitsi lapset rakastavat sadetta, vaatetta voi aina pukea päälle ja kirjojakin on tulossa mukaan. Ja lauantaina on papan 80-vuotisjuhlat, joten sisätiloissa silloin muutenkin ollaan.

Että ihan turha tulla aukomaan päätään. Oletko itse muka mieluummin töissä seuraavat kolme viikkoa? Niin ajattelinkin.

Kivun ja tuskan takana

Kun se vihoviimeinen kuolonviiva oli koittamassa, oli minunkin pakko eilen raahautua äänestyspisteelle raapustamaan lappuun valitsemani numero. Lopullisen ehdokasvalinnan tein vain pari tuntia ennen äänestämistä; siihen mennessä olin kovasti arponut varsin vastakkaisten vaihtoehtojen välillä. Persut jäivät nyt ilman ääntäni, koska en vain kykene tukemaan vaaliliittoa, joka sisältää myös KD:n, enkä minä ole niin EU-vastainenkaan. Sitä paitsi meidän perheestämme meni jo yksi ääni hauvelipuolueelle, se saa näissä vaaleissa riittää.

Joutui sen jo toteamaan, että näissä vaaleissa piti valita vähiten huono niistä kaikista kurjista vaihtoehdoista. No, onnekseni ehdokkaani selvisi edes välttävästi etukäteen kiinnostavasta tentistä. Tuli äänestettyä sikaa säkissä, kun olisin halunnut seurata tentin ennen äänestyspäätöstä. Mutta kun äänestysaika loppui, niin se loppui.

Olihan tuo nyt aika populistinen ja pinnallinen valinta. Mutta sellainen minä pohjimmiltani olen.

Täytyy ruveta jo valmistautumaan henkisesti eduskuntavaaleihin, vai pitäisiköhän sittenkin keskittyä ennemminkin ylihuomenna alkavaan kesälomaan?

Kulmakunnan raihnainen kauhu

En ole päässyt pyörän selkään sitten viime viikon, kun on kesäflunssa painanut päälle ja olen halunnut varjella terveyttäni perjantaina alkavaa kesälomaa varten. Kunhan tästä tokenen, olen taas tällainen (kuulisitte, mitä jupisen kun laiskat mopopojat pärisyttävät ylämäessä ohitseni kotona epäilemättä odottavien sipsipussiensa luo):