Viime aikoina Hesari on ollut kovin itsereflektiivinen Online-toimituksen blogissa, ja uutisten kiinnostavuuttakin on sivuttu. Itsekin olen tässä parin päivän aikana ohimennen miettinyt, että milläköhän perusteella minuakin eri uutiset kiinnostavat tai ovat kiinnostamatta.
Nimittäin tämä Espanjan bussionnettomuus on jotenkin yllättänyt nurkan takaa. Ensimmäisen kerran näin uutisen selaimeni aloitussivulla eli räätälöidyllä Google.fi-sivulla, johon tulee mm. verkko-Hesarin uutisia RSS-syötteenä. Suomalaisia kuoli bussiturmassa Espanjassa? Jaa, ei erityisemmin kiinnostanut enkä linkkiä klikannut.
Seuraavana päivänä yllätyin sitten, kun Hesarin A-osa tuntui pyhitetyn tälle uutiselle. En minä vain otsikon perusteella tajunnut, että kyse oli näinkin megaluokan tapahtumasta. Oikein ulkoministerit, pääministerit ja presidentitkin kommentoimassa, kriisitiedotusta ja kaikkea. Tsunami revisited.
Älkää nyt ymmärtäkö väärin, ilman muuta inha onnettomuus on mielestäni kamala tragedia kaikille niille, joita se koskettaa. Mutta kun se ei kosketa minua, enkä minä kuvitellut sen koskettavan näin montaa muutakaan suomalaista. Tottahan toki tuollainen asia kuuluu lehtiin, mutta itse olisin kuvitellut löytäväni uutisen jostain sivun A8 alalaidasta. No, minä en olekaan ammattitoimittaja, ja sen kyllä huomaa (?).
Olin aina jotenkin kuvitellut, että olen hyvin tyypillinen uutisten kuluttaja. Vaikken ikinä ostakaan iltapäivälehtiä aikakausjuorulehdistä puhumattakaan, luen kuitenkin kevyitä ja viihdyttäviä uutisia netistä ja viihteellistyvästä paperi-Hesaristani. Skippaan tylsästi otsikoidut kuntauudistusartikkelit, mutta saatan tarttua toimittajan aiheesta kirjoittamaan, nasevasti otsikoituun kommenttiin. Kanervan ja Vanhasen tekstarit sekä Ruususen kirjauutiset luen, tunnustan lukeneeni myös Paris Hilton -raportit kuvatekstejä myöten. Jokelan tapahtumia seurasin mahdollisimman reaaliajassa, tsunamin ja WTC-iskujen kaltaiset megatapahtumat pökerryttävät mittakaavallaan viikkokausien ajan.
Mutta miksei minua kiinnosta bussiturma Malagassa? Yhden teorian keksin: iso osa suomalaisista on käynyt etelänlomalla, jos ei Malagassa, niin kuitenkin hyvin samanlaisissa tunnelmissa jossain muualla siellä päin. Minä taas en ole koskaan ollut etelänlomalla, enkä millään muullakaan pakettimatkalla. Edes tilauslennolla en ole ikinä ollut, kaikki reissuni ovat olleet omatoimisia reittimatkoja.
Konginkankaan bussionnettomuus nimittäin aikoinaan kyllä kiinnosti: kyseinen tienpätkä sijaitsee lapsuuteni maisemissa, ja olivathan uhritkin aika lähellä omaa ikääni. Ehkä virtaset ja salmiset avasivatkin sormet syyhyten aamulehtensä ja yrittivät muistella, oliko se koskisten Malagan-reissu juuri nyt vai vasta ensi viikolla. Ehkä kuvissa näkyy tuttuja?
Tulipa sekin mieleen, että jos Zerkalon bussi kolaroisi vastaavalla tavalla jossain Venäjän korvessa, seurattaisiinko sitä samalla intensiteetillä mediassa? Itse tarttuisin kuitenkin siihen uutiseen huomattavasti Malaga-tapaturmaa nopeammin. Olisiko siellä tuttuja? Ajatella, tuolla se Erikkin silloin oli.
Onneksi minun ei tarvitse päättää, mitkä uutiset ovat tärkeitä ja mitkä eivät.
Nimittäin tämä Espanjan bussionnettomuus on jotenkin yllättänyt nurkan takaa. Ensimmäisen kerran näin uutisen selaimeni aloitussivulla eli räätälöidyllä Google.fi-sivulla, johon tulee mm. verkko-Hesarin uutisia RSS-syötteenä. Suomalaisia kuoli bussiturmassa Espanjassa? Jaa, ei erityisemmin kiinnostanut enkä linkkiä klikannut.
Seuraavana päivänä yllätyin sitten, kun Hesarin A-osa tuntui pyhitetyn tälle uutiselle. En minä vain otsikon perusteella tajunnut, että kyse oli näinkin megaluokan tapahtumasta. Oikein ulkoministerit, pääministerit ja presidentitkin kommentoimassa, kriisitiedotusta ja kaikkea. Tsunami revisited.
Älkää nyt ymmärtäkö väärin, ilman muuta inha onnettomuus on mielestäni kamala tragedia kaikille niille, joita se koskettaa. Mutta kun se ei kosketa minua, enkä minä kuvitellut sen koskettavan näin montaa muutakaan suomalaista. Tottahan toki tuollainen asia kuuluu lehtiin, mutta itse olisin kuvitellut löytäväni uutisen jostain sivun A8 alalaidasta. No, minä en olekaan ammattitoimittaja, ja sen kyllä huomaa (?).
Olin aina jotenkin kuvitellut, että olen hyvin tyypillinen uutisten kuluttaja. Vaikken ikinä ostakaan iltapäivälehtiä aikakausjuorulehdistä puhumattakaan, luen kuitenkin kevyitä ja viihdyttäviä uutisia netistä ja viihteellistyvästä paperi-Hesaristani. Skippaan tylsästi otsikoidut kuntauudistusartikkelit, mutta saatan tarttua toimittajan aiheesta kirjoittamaan, nasevasti otsikoituun kommenttiin. Kanervan ja Vanhasen tekstarit sekä Ruususen kirjauutiset luen, tunnustan lukeneeni myös Paris Hilton -raportit kuvatekstejä myöten. Jokelan tapahtumia seurasin mahdollisimman reaaliajassa, tsunamin ja WTC-iskujen kaltaiset megatapahtumat pökerryttävät mittakaavallaan viikkokausien ajan.
Mutta miksei minua kiinnosta bussiturma Malagassa? Yhden teorian keksin: iso osa suomalaisista on käynyt etelänlomalla, jos ei Malagassa, niin kuitenkin hyvin samanlaisissa tunnelmissa jossain muualla siellä päin. Minä taas en ole koskaan ollut etelänlomalla, enkä millään muullakaan pakettimatkalla. Edes tilauslennolla en ole ikinä ollut, kaikki reissuni ovat olleet omatoimisia reittimatkoja.
Konginkankaan bussionnettomuus nimittäin aikoinaan kyllä kiinnosti: kyseinen tienpätkä sijaitsee lapsuuteni maisemissa, ja olivathan uhritkin aika lähellä omaa ikääni. Ehkä virtaset ja salmiset avasivatkin sormet syyhyten aamulehtensä ja yrittivät muistella, oliko se koskisten Malagan-reissu juuri nyt vai vasta ensi viikolla. Ehkä kuvissa näkyy tuttuja?
Tulipa sekin mieleen, että jos Zerkalon bussi kolaroisi vastaavalla tavalla jossain Venäjän korvessa, seurattaisiinko sitä samalla intensiteetillä mediassa? Itse tarttuisin kuitenkin siihen uutiseen huomattavasti Malaga-tapaturmaa nopeammin. Olisiko siellä tuttuja? Ajatella, tuolla se Erikkin silloin oli.
Onneksi minun ei tarvitse päättää, mitkä uutiset ovat tärkeitä ja mitkä eivät.
