Varattiin tuossa juuri lentoliput Saksaan, pitäähän sitä päästä käyttämään lapsia toisessa kotimaassaan etteivät aivan vieraannu. Neilalle visiitti on ymmärrettävästi ensimmäinen, muttei Mellakaan ole sitten viime kesän siellä piipahtanut. Nyt olutmaa kutsuu heinä-elokuun vaihteessa.
Viime vuosina nämäkin reissut on tehty omalla autolla ja laivalla, ja viimeksi olenkin ollut lentokoneessa syyskuun 2005 Kuuban-matkalla. Sen jälkeen olen itseeni tyytyväisenä julistanut boikotoivani lentämistä milloin mistäkin syystä. Täysin järjettömät turvatoimet ja säännöt ovat yksi välttelyn syy, ekologisuus on puolestaan mitä mainioin peruste nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Ei sillä, että oikeasti olisin niin hieno ihminen. Tähän mennessä autoilu ja laivailu on vain ollut meille sopivampaa ja halvempaa: paikan päällä on kuitenkin oltava auto, kun Erikin isä asuu täysin korvessa kaiken julkisen liikenteen saavuttamattomissa. Autoon myös mahtuu valtavasti tavaraa, jota lapsiperhe tarvitsee (?).
Nyt laivaliput ovat kuitenkin kallistuneet niin paljon, että halvat lennot ja autonvuokraus paikan päällä on jo perheellemme se edullisempi vaihtoehto. Enkä voi väittää jääväni kaipaamaan laivojen ylihinnoiteltuja eineksiä ja nuhjuisia hyttejä, joissa joutuu tuhlaamaan tuntikausia (ellei peräti vuorokausia) vähäistä loma-aikaa. Sitä paitsi Mella rakastaa lentokoneita, ja on varmaan aivan riemuissaan päästessään ensimmäistä kertaa sellaisen kyytiin. Varasimmekin heti koneesta ikkunapaikan pikkuneidillemme.
Vähän kyllä hirvittää tuo tuleva turvatarkastus: en ole tosiaan lentänyt ollenkaan sen jälkeen, kun nämä kaiken maailman nestesäännöt tulivat. Ilmeisesti se toilettilaukku täytyy sitten nykyään pakata ruumaan, vaikka aina ennen olen halunnut pitää sen käsimatkatavaroissa: jos matkalaukut jäävät matkasta, on mukana sentään hammastahna ja deodorantti. Ja tietenkin meikit, onkos se huulipuna nykyään nestettä? Onneksi Neilan maidon suhteen olemme sentään omavaraisia, miten se sääntö korvikemaidon kanssa olikaan? Pitikö pakkausten olla avattuja vai miten...? Ja Mellan vesimuki täytyy ilmeisesti viedä turvatarkastuksesta läpi tyhjänä ja muistaa käydä täyttämässä vasta kentällä vessassa, tai jotain. Ettei Mella vain kaappaa konetta, meinaan.
Onkohan banaani nestettä? Miten saan riisuttua vyönsolkeni pois, jos kannan samalla Neilaa kantoliinassa? Piipittävätköhän silmälasini metallinpaljastimessa senkin jälkeen, kun vyö on otettu pois? Entä jos housut tippuvat? Onkohan Neilan tutti vaarallinen ase? Piipittääköhän tuttihihnan metalliosa? Entä kestovaippojen nepparit?
Lentäminen on stressaavaa. Toivottavasti edes maisemat ovat hienoja.
Viime vuosina nämäkin reissut on tehty omalla autolla ja laivalla, ja viimeksi olenkin ollut lentokoneessa syyskuun 2005 Kuuban-matkalla. Sen jälkeen olen itseeni tyytyväisenä julistanut boikotoivani lentämistä milloin mistäkin syystä. Täysin järjettömät turvatoimet ja säännöt ovat yksi välttelyn syy, ekologisuus on puolestaan mitä mainioin peruste nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Ei sillä, että oikeasti olisin niin hieno ihminen. Tähän mennessä autoilu ja laivailu on vain ollut meille sopivampaa ja halvempaa: paikan päällä on kuitenkin oltava auto, kun Erikin isä asuu täysin korvessa kaiken julkisen liikenteen saavuttamattomissa. Autoon myös mahtuu valtavasti tavaraa, jota lapsiperhe tarvitsee (?).
Nyt laivaliput ovat kuitenkin kallistuneet niin paljon, että halvat lennot ja autonvuokraus paikan päällä on jo perheellemme se edullisempi vaihtoehto. Enkä voi väittää jääväni kaipaamaan laivojen ylihinnoiteltuja eineksiä ja nuhjuisia hyttejä, joissa joutuu tuhlaamaan tuntikausia (ellei peräti vuorokausia) vähäistä loma-aikaa. Sitä paitsi Mella rakastaa lentokoneita, ja on varmaan aivan riemuissaan päästessään ensimmäistä kertaa sellaisen kyytiin. Varasimmekin heti koneesta ikkunapaikan pikkuneidillemme.
Vähän kyllä hirvittää tuo tuleva turvatarkastus: en ole tosiaan lentänyt ollenkaan sen jälkeen, kun nämä kaiken maailman nestesäännöt tulivat. Ilmeisesti se toilettilaukku täytyy sitten nykyään pakata ruumaan, vaikka aina ennen olen halunnut pitää sen käsimatkatavaroissa: jos matkalaukut jäävät matkasta, on mukana sentään hammastahna ja deodorantti. Ja tietenkin meikit, onkos se huulipuna nykyään nestettä? Onneksi Neilan maidon suhteen olemme sentään omavaraisia, miten se sääntö korvikemaidon kanssa olikaan? Pitikö pakkausten olla avattuja vai miten...? Ja Mellan vesimuki täytyy ilmeisesti viedä turvatarkastuksesta läpi tyhjänä ja muistaa käydä täyttämässä vasta kentällä vessassa, tai jotain. Ettei Mella vain kaappaa konetta, meinaan.
Onkohan banaani nestettä? Miten saan riisuttua vyönsolkeni pois, jos kannan samalla Neilaa kantoliinassa? Piipittävätköhän silmälasini metallinpaljastimessa senkin jälkeen, kun vyö on otettu pois? Entä jos housut tippuvat? Onkohan Neilan tutti vaarallinen ase? Piipittääköhän tuttihihnan metalliosa? Entä kestovaippojen nepparit?
Lentäminen on stressaavaa. Toivottavasti edes maisemat ovat hienoja.
Epälapsiperheenä matkustaessa se hammastahna ja dödö ovat menneet ihan sujuvasti käsimatkatavaroissa ilman että kukaan on huomauttanut mitään. Isommista pulloista varmaan rupeisivat motkottamaan.
VastaaPoistaVyötä en ota pois metallinpaljastimen läpi mennessäni, vaikka siinä metallisolki onkin...samoin silmälasit menevät läpi. Kuin myös se metallilevy joka on ruuvattu olkapäähäni (kaikki nämä tulevat esiin kyllä sitten jos käytetään niitä kädessäpidettäviä sweepereita).
Ihan kohtuullisia nuo turvatarkastukset ovat olleet Saksan ja Suomen välillä (UK ja USA ovat sitten oma lukunsa), kunhan tosiaan ei kuljeta suuria määriä nesteitä mukanaan...ja siinä vaiheessa kun menee siihen metallinpaljastimeen niin takki pitää olla otettu pois, joten sitä kannattaa ruveta riisumaan jo siinä jonossa.