Lehmät lentävät

Lehmät lentävät ja helvetti jäätyy, arvatkaapas mitä minä olen tekemässä? Ettepäs arvanneetkaan! Olen lähdössä perjantaina ulos. Siis oikeastaan suorastaan Ulos. Ihan ihmisten ilmoille baariin kuuntelemaan livemusiikkia. Edellisestä kerrasta onkin jo reippaasti yli vuosi... ja sitä edellistä kertaa en edes muista.

Kun nyt kerrankaan ei ollut muuta menoa eikä oikein mitään tekosyytä ja häissämme soittanut Nazca ilmaantui Klub Kalman esiintyjäksi. Voisi olla aika kiskoa newrocksit jalkaan (vai olivatkohan ne jo liian pahasti rikki?), mustista mustin makeupstoreluomiväri silmiin ja... hmmm... vaikkapa se Wienistä ostettu nahkapanta kaulaan.

No, tässä on kyllä vielä monta päivää aikaa muuttaa mielensä ja valita sittenkin mieluummin rauhallinen koti-ilta. Rauhallisissa koti-illoissa ei nimittäin ole mitään vikaa, ne ovat itse asiassa mahdollisesti parhaita asioita maailmassa. Ja tietenkin lapsenvahtimme makaa tällä hetkellä kotonaan flunssassa, joten epävarmuustekijöitä on yhä ilmassa.

Hah! Elämää.

Täällä sitä ollaan, valtaväylällä

Teimme niin kuin uhosin, eli marssimme tänään Welhoon ja hankimme uuden laajakaistan. Ja täällä sitä onkin sitten jo hyvän aikaa selailtu blogeja, joiden pariin en ole kuukauteen päässyt. Ah tätä autuutta! Elisan vikatutkinta saa rauhassa porskuttaa omia aikojaan.

Olen ollut liian hyvällä tuulella soittaakseni Elisaan ja irtisanoakseni vanhan palvelun: sitä varten pitää kerätä kiukkua, jotta osaan inttää tarpeeksi vakuuttavasti. (Tosin se 20 minuutin välein alusta käynnistyvä odotusmusiikkiluuppi hoitaa luultavasti asian puolestani: taas Simply Rediä ja Topi Sorsakoskea.) Mutta Welholla oli sen verran hyvä tarjous, ettei ole katastrofi, vaikkemme pääsisikään pyristelemään irti Elisan irtisanomisajasta: Welholta saimme kaksi ensimmäistä kuukautta ilmaiseksi (ja vielä langattoman kaapelimodeemin kaupan päälle, aiemmat modeemimme olivatkin vain puhelinverkkoon sopivia ADSL-vimpaimia).

Tästä tuli nyt tällainen anti-Elisa-pro-Welho-mainos, mikä on erityisen epäilyttävää, kun Welho on vieläpä oman konsernin firma. Mutta olen juuri nyt niin tyytyväinen, etten jaksa välittää moisesta!

Paluu kivikauteen

Tai, no, siltä ainakin joskus tuntuu, näin internetittä. Eli emme vieläkään ole, lähes kuukauden odotuksen jälkeen, saaneet nettilittymäämme toimimaan. Ja nyt Elisan tekninen tuki ei enää edes vastaa puheluihin ukkosen aiheuttamien vaurioiden vuoksi. Epäselväksi on jäänyt, onko puhelinpalvelu mennyt rikki salamoinnissa vai onko siellä vain lukuisten vikailmoitusten vuoksi niin kova ruuhka, etteivät työntekijät ehdi viettämään aikaansa puhelimessa. Kumpikin tuntuu oudolta: eiväthän ne puhelintyöntekijät ole sähkömiehiä, eli ei heitä kai ole kentälle lähetetty. Mutta kuinka pitkään puhelinvaihde voi oikein olla rikki? Siitä kovasta ukkosmyrskystä kuitenkin on jo pari päivää.

Ehkä Elisa on vain työntänyt pään pensaaseen ja yrittää piileskellä, kunnes kukaan ei enää yritäkään ottaa yhteyttä.

No, aina välillä tähän netittömyyteen tuntuu melkein tottuvan, mutta sitten joskus taas tulee kamalia verenpaineraivokohtauksia. Nyt yritän päättää, miltä tällä hetkellä tuntuu.

Rakas Joulupukki

Jossain vaiheessa tavaranhimo yltyy sietämättömäksi. Ikävää on, jos se sattuu tapahtumaan samanaikaisesti vuokran tuntuvan nousun yhteydessä ja äitiysloman laskevien ansioiden jo siintäessä. Mutta minkäs sitä haluilleen voi. Rakas Joulupukki, jos luet blogiani, tulethan meille jo syyskuussa!

Haluan:

uuden sängyn. Nykyinen on vain 140-senttinen ja kovaääninen risa runkopatja, jossa tulee ison mahan ja pienen vauvan kanssa toivottoman ahdasta. Öisin ei tulekaan enää oikein nukuttua.

mp3-soittimen. Pitkään sinnittelin konkreettisemmin lähestyttävien cd-levyjen kanssa, mutta muuton myötä mokomien pölynkerääjien varastoiminen ei enää houkuta. Ongelma on, että soittimeen tulisi mahtua mielellään useita tuhansia biisejä, jotta voisin käyttää sitä levyhyllyn korvikkeena. Ja sehän maksaa.

Lucifer-sarjakuvia. Aloitin kirjojen keräämisen ennen Mellan syntymää, ja kaikkiaan 11 teoksesta hyllystäni löytyy vasta neljä ensimmäistä. Mutta sitten lapsi tuli, vapaa-aika ja rahat menivät.

verhot keittiöön. Iltapalalla tuntee istuvansa akvaariossa, kun yöpaitasillaan katselee ulos pimenevälle Korppaanmäentielle isosta ikkunasta kirkkaasti valaistusta huoneesta. Miten ihmeessä sopivien verhojen löytäminen voi olla niin vaikeaa?

uuden astianpesukoneen. Nykyinen saattaa aina välillä päättää olla toimimatta, ennen kuin Erik on äheltänyt pari tuntia sen kimpussa. Jossain vaiheessa taikatemput eivät varmaan enää toimi.

ihania, kauniita uusia äitiysvaatteita. Vaatehuoneen tangot täyteen. Joka päivä eri asu päällä töihin kunnes äitiysloma alkaa.

Lopuksi vielä bonuksena haluan lisää tunteja vuorokauteen. Moni asia ratkeaisi sillä: tuolla vapaa-ajalla voisi rentoutua, jolloin ylenpalttinen tavarahimo ehkä rauhoittuisi. Ellei rauhoitu, voisi tuon lisäajan käyttää vaikka ylimääräiseen työntekoon ja rahan ansaitsemiseen.

Koettelemuksia toisensa perään

Eipä ole oikein ollut aikaa kirjoittaa tänne. Ensin oltiin tietenkin mökillä, jossa ei todellakaan ole nettiä. Sitten tultiin kotiin, jossa ei valitettavasti ole nettiä. Sitten olen ollut töissä, jossa ei todellakaan ole aikaa.

[Huokaus]

Niin, nettiliittymän käyttöönotto on ollut yhtä koettelemusta toisensa perään. Jo heti muuton jälkeen oli ilmeistä, ettei liittymä Elisan lupauksista huolimatta toimi. Siitä alkoi sitten päättymätön puheluketju, joka ei ole tuntunut johtavan mihinkään. Kuukausi alkaa olla kohta lopussa, eikä liittymä vieläkään toimi.

Olemme puhuneet useaan otteeseen Elisan kanssa. Olemme puhuneet Saton edustajan kanssa. Olemme puhuneet huoltoyhtiön kanssa. Olemme puhuneet huoltomiehen kanssa. Meillä on käyty ja puhelimessa on luvattu tutkia pistokkeita, mutta "jotenkin ei vain ole ollut vielä aikaa" ja "tässä on ollut kovaa ruuhkaa".

Eilen sain viimein huoltoyhtiön asiakaspalvelun kautta kuin ihmeen kaupalla kiinni jälleen uuden ihmisen, mikä lie vastaava huoltopäällikkö olikaan. Hän oli puhelun perusteella ensimmäinen, joka edes ymmärsi ongelman. Elisalla vain jumitetaan teknisen tuen ruudun takana ("kyllä kaiken pitäisi tämän mukaan toimia, oletteko varma, ettei se modeemin DSL-valo todellakaan pala?") ja huoltoyhtiössä säikähdetään kaikkea internet-sanalla alkavaa ("Teillä oli kuulemma jokin ATK-ongelma?").

Eilen puhelimessa ollut henkilö tiesi kuitenkin heti, miten asiassa pitää edetä, ja onkin jo ottanut tänään yhteyttä ja tuntunut panneen tuulemaan. Nyt on ensimmäistä kertaa tunne, että homma taitaa vielä ratketa. Ehkä jopa tällä viikolla.

No mitäs muuta sitten kuuluu. Loma meni, ilmat olivat fantastiset. Raskauspahoinvointi on rauhoittunut, vaikkei kokonaan poistunut. Mella on oppinut kiipeämään aina vain vaikeampiin paikkoihin, ja nukkuu nykyään jo isojen lasten sängyssä huoneen ovi auki. Tämä tarkoittaa sitä, että neiti saattaa keskellä yötä päättää nousta seikkailemaan asunnossamme ja purskahtaa itkuun sohvalla, kun ei enää löydä pimeässä takaisin huoneeseensa.

Töihin palasin loman jälkeen eilen, ja hommia tosiaan riittäisi. Onneksi riittää innostustakin, syksy on jotenkin aina ollut kaikenlaisen uuden alku. Opiskelujakin voisi taas virittää käyntiin, jos joskus saisi kotiin sen netin ja voisi selailla verkon opinto-oppaita sekä tenttikirjojen saatavuutta kirjastoissa.

Miten moni asia nykyään riippuukin toimivasta internetyhteydestä!

Ai niin, Erik täytti 30 vuotta. Pilkkasin häntä siitä liki tauotta. Odotan kostoa parin vuoden päästä.

Pikamerkintä: potku

Ennen kuin ehdin varsinaisesti tämän blogin ääreen, pikainen raportti: se potkii! Viikonlopun aikana varmistuin siitä, että vatsani hennot tuntemukset taitavat olla perheen pienimmän liikettä. Nyt pikkukakara potkii jo vimmatusti, liekö innostunut aamukahvistani.

Hellettä mökillä

On ollut aika onnekas kesälomapätkä näin elokuussa, helle on nimittäin hellinyt meitä mökillä. Saunaa ei ole tehnyt mieli lämmittää, sillä 28 astetta varjossa on ollut aivan riittävän lämmintä. Pulahdukset 23-asteiseen veteen ovat kuitenkin vähän virkistäneet, mikä helpotus!

Tänään mökille tulee sitten vieraita Helsingistä, ja säiden on luvattu pysyvän hyvänä vielä ainakin viikonlopun ajan. Ei voi valittaa! No, paitsi joskus on jo vähän liiankin kuumaa ja aurinko paistaa naamaan ruokaillessa. Mutta mikäs pakko se on ulkona syödä, voihan sitä mennä viileään sisälle.

Juuri nyt ei oikeasti ole edes mielessä muuta kuin järvi ja aurinko. Siispä jätetään turinat sikseen, ehkä sateet tulevat ja huuhtovat kesähömpän vielä loman aikana. Eihän mitään autuutta voi loputtomiin riittää.

Irtiotto muutosta

Lähtö kesämökille jäi maanantaille, uudessa kodissa kun oli niin paljon tehtävää. Ihan hyvällä mielellä siis siirsimme suunnitelmia, ei tehnyt mieli jättää kämppää aivan kaaostilaan. Ja kun perjantaina ostamamme pesutornikin luvattiin toimittaa vasta maanantaina, oli meillä hyvä tekosyy jäädä vielä ripustelemaan verhoja ja asentamaan hyllyjä seiniin.

Koti näyttää nyt jo oikeasti ihan kodilta, perjantain ostosreissu oli erittäin tuloksellinen. Yksi iso kaappi eteiseen, yksi kaappi keittiöön, arkiruokapöytä keittiöön (se vanha iso pöytä meni olohuoneen puolelle juhlaruokapöydäksi) ja se pesutorni tekivät paljon. Tavarat saatiin pois lattialta ja normaali elämä on taas mahdollista. Saatoimme jopa laittaa ruokaa viikonloppuna, ajatella!

Vielä pitää hankkia kaikenlaisia pieniä esineitä, lähinnä verhoja, mattoja ja lamppuja. Taulutkaan eivät vielä ole seinillä, mutta ne ovat pääasiassa kuitenkin jo olemassa ja paikat on suunniteltu. Arvatkaapas mitä? Olohuoneessamme on nyt iso tummanpunainen verho. Ei, tämä ei ole vitsi. Siellä se roikkuu, ja oikein hyvin sopii. Erityisen hyvin uskon sen sopivan miljööseen siinä vaiheessa, kun punataustainen triptyykki ripustetaan sen viereen seinälle.

Vieras-/maalaushuoneessa taas on punainen vuodesohva, ajatella. Sen seuraksi olin ajatellut hommata kaikkea kirjavaa, esimerkiksi kirkkaanvihreät verhot. Siellä on sitten hyvä inspiroitua maalaamaan, kaiken väripaljouden keskellä.

Vaalean puun värinen ruokapöytä keittiössä kyllä näytti hieman oudolta tummaan tottuneelle. Ajattelimmekin hieman pehmittää vaikutelmaa hankkimalla mustaruskeat verhot ja maton... Yhdistelmä vaikuttaa lupaavalta.

Mutta nyt voisi lähteä kesäloman viettoon, mökillä on kuulemma lämmintä nyt.

Toisen ensimmäinen kuva

Arvatkaapas kuka siinä. Niinpä niin, perheen pienin. Tänään oli ensimmäinen ultra, ja voimme lopulta huokaista helpotuksesta: ei siellä tosiaan ole kuin yksi pienokainen. Ei tarvitse hankkia kaksosrattaita.

Kaikki oli muutenkin ultrassa hyvin, joten eipä juuri ole raportoitavaakaan. Eipä sillä, että olisi aikaakaan raportoida: tässähän pitäisi tehdä töitä eikä turista netissä. Kohta alkaa sitten viimeinen pätkä kesälomaa, eli nyt pitäisi vielä vähän rutistaa.

Voipi olla, ettei minusta kuulu mitään ennen jotain satunnaista vierailua Saarijärven kirjastossa. Meillä pitäisi, siis PITÄISI olla kotona toimiva nettiliittymä (kertoo Elisa), mutta kun ei ole: se DSL-valo ei vain mene päälle, piste. Olen hyvin pessimistinen sen suhteen, että vialle löytyisi selitys viikonloppuna ennen loman alkua. No, pitää sitä kai aikuisen ihmisen pärjätä ilman sellaista hienoa viestintäyhteyttä. Hätätilassa voi blogata vaikka kännykällä, jos nyt kovin pahat vieroitusoireet tulevat.

Ai niin, sen verran täytyy kertoa ultrasta, että Kätilöopistolta kerrottiin käytäntöjen muuttuneen viime viikolla. Nykyään vanhemmille kerrotaankin lapsen sukupuoli, jos se vain ongelmitta ja selvästi kuvista näkyy. Aikaa tihrusteluun ja jalkovälin metsästykseen ei toki tolkuttomasti käytetä, mutta kohtuullisin vaivoin asiasta saattaa päästä selvyyteen.

Laitamme nyt sitten odotuksemme rakenneultraan: ehkä saammekin sieltä vielä kiinnostavia uutisia!

Koti on siirtynyt

Osa muutosta on nyt hoidettu, eli tavarat on siirretty uuteen osoitteeseen, vanha kämppä on siivottu ja avaimet luovutettu. Urakka ei kuitenkaan ole lähelläkään loppua (paitsi ehkä ajallisesti), kaikkiaan 75 muuttolaatikosta nimittäin vasta 20 on tyhjennetty. No, sinänsä 20 laatikon tyhjennys näin varhaisessa vaiheessa on toki jo ihan vakuuttava saavutus, mutta kun kuolonviiva lähestyy: muuttofirma tulee hakemaan kaikki laatikot joskus huomisen päivän aikana, eli loput 55 on tyhjennettävä vielä tänä iltana.

Miten minusta tuntuu, että meillä on tänä yönä isoja tavarakasoja ympäri lattioita...? Ei taida 55 laatikollista tavaraa löytää hyllypaikkaa yhden illan aikana.

No, huomenna on viimeinen työpäivä ennen kahden viikon lomarupeamaa. Sitten voi ottaa taas vähän rennommin! Ja kunhan vähän on kotia siistitty, jätämme muuttotyömaan taakse ja siirrymme mökille lekottelemaan. Kahden viikon aikana päätehtäväni on pitää Erik pois työnteosta, mikä vaatiikin jo aikamoisia ponnistuksia. Joitain myönnytyksiä olen joutunut tekemään jo etukäteen, se kompostoiva biovessa taitaa kuitenkin olla aika tärkeä hankinta.

Niin, kiitokset kaikille muuttoavustajille! Homma sujui varsin jouhevasti, ja se valkoinen pöytäkin löytyi yömyöhään vanhan asunnon autohallista... Erik sai sen roudattua uuteen kotiin vielä saman vuorokauden puolella.