Eipä ole oikein ollut aikaa kirjoittaa tänne. Ensin oltiin tietenkin mökillä, jossa ei todellakaan ole nettiä. Sitten tultiin kotiin, jossa ei valitettavasti ole nettiä. Sitten olen ollut töissä, jossa ei todellakaan ole aikaa.
[Huokaus]
Niin, nettiliittymän käyttöönotto on ollut yhtä koettelemusta toisensa perään. Jo heti muuton jälkeen oli ilmeistä, ettei liittymä Elisan lupauksista huolimatta toimi. Siitä alkoi sitten päättymätön puheluketju, joka ei ole tuntunut johtavan mihinkään. Kuukausi alkaa olla kohta lopussa, eikä liittymä vieläkään toimi.
Olemme puhuneet useaan otteeseen Elisan kanssa. Olemme puhuneet Saton edustajan kanssa. Olemme puhuneet huoltoyhtiön kanssa. Olemme puhuneet huoltomiehen kanssa. Meillä on käyty ja puhelimessa on luvattu tutkia pistokkeita, mutta "jotenkin ei vain ole ollut vielä aikaa" ja "tässä on ollut kovaa ruuhkaa".
Eilen sain viimein huoltoyhtiön asiakaspalvelun kautta kuin ihmeen kaupalla kiinni jälleen uuden ihmisen, mikä lie vastaava huoltopäällikkö olikaan. Hän oli puhelun perusteella ensimmäinen, joka edes ymmärsi ongelman. Elisalla vain jumitetaan teknisen tuen ruudun takana ("kyllä kaiken pitäisi tämän mukaan toimia, oletteko varma, ettei se modeemin DSL-valo todellakaan pala?") ja huoltoyhtiössä säikähdetään kaikkea internet-sanalla alkavaa ("Teillä oli kuulemma jokin ATK-ongelma?").
Eilen puhelimessa ollut henkilö tiesi kuitenkin heti, miten asiassa pitää edetä, ja onkin jo ottanut tänään yhteyttä ja tuntunut panneen tuulemaan. Nyt on ensimmäistä kertaa tunne, että homma taitaa vielä ratketa. Ehkä jopa tällä viikolla.
No mitäs muuta sitten kuuluu. Loma meni, ilmat olivat fantastiset. Raskauspahoinvointi on rauhoittunut, vaikkei kokonaan poistunut. Mella on oppinut kiipeämään aina vain vaikeampiin paikkoihin, ja nukkuu nykyään jo isojen lasten sängyssä huoneen ovi auki. Tämä tarkoittaa sitä, että neiti saattaa keskellä yötä päättää nousta seikkailemaan asunnossamme ja purskahtaa itkuun sohvalla, kun ei enää löydä pimeässä takaisin huoneeseensa.
Töihin palasin loman jälkeen eilen, ja hommia tosiaan riittäisi. Onneksi riittää innostustakin, syksy on jotenkin aina ollut kaikenlaisen uuden alku. Opiskelujakin voisi taas virittää käyntiin, jos joskus saisi kotiin sen netin ja voisi selailla verkon opinto-oppaita sekä tenttikirjojen saatavuutta kirjastoissa.
Miten moni asia nykyään riippuukin toimivasta internetyhteydestä!
Ai niin, Erik täytti 30 vuotta. Pilkkasin häntä siitä liki tauotta. Odotan kostoa parin vuoden päästä.
Mitä pilkkaamista on siinä, että täyttää 30 vuotta?! Mun elämäni ei ole koskaan ollut paremmalla mallilla kuin täyttäessäni 30. Tietenkään kaikilla ei ole noin, mutta ei siinä iässä myöskään automaattisesti ole mitään vikaa.
VastaaPoistaNo höpsis, ei tietenkään 30 vuoden iässä ole mitään vikaa. Sepäs olisi vasta kammottavaa elämää, jos pitäisi jotain ikää pelätä...
VastaaPoistaMutta mielestäni kaikista asioista pitää tehdä isompi numero, ja pyöreistä vuosista vieläkin isompi. Vaikka sitten kiusoittelemalla, Erikillä kun on yleensä tapana pitää aika matalaa profiilia itseensä liittyvissä asioissa. Ellei hän siis itse luo ympärilleen showta, minä teen sen!