Jossain vaiheessa tavaranhimo yltyy sietämättömäksi. Ikävää on, jos se sattuu tapahtumaan samanaikaisesti vuokran tuntuvan nousun yhteydessä ja äitiysloman laskevien ansioiden jo siintäessä. Mutta minkäs sitä haluilleen voi. Rakas Joulupukki, jos luet blogiani, tulethan meille jo syyskuussa!
Haluan:
uuden sängyn. Nykyinen on vain 140-senttinen ja kovaääninen risa runkopatja, jossa tulee ison mahan ja pienen vauvan kanssa toivottoman ahdasta. Öisin ei tulekaan enää oikein nukuttua.
mp3-soittimen. Pitkään sinnittelin konkreettisemmin lähestyttävien cd-levyjen kanssa, mutta muuton myötä mokomien pölynkerääjien varastoiminen ei enää houkuta. Ongelma on, että soittimeen tulisi mahtua mielellään useita tuhansia biisejä, jotta voisin käyttää sitä levyhyllyn korvikkeena. Ja sehän maksaa.
Lucifer-sarjakuvia. Aloitin kirjojen keräämisen ennen Mellan syntymää, ja kaikkiaan 11 teoksesta hyllystäni löytyy vasta neljä ensimmäistä. Mutta sitten lapsi tuli, vapaa-aika ja rahat menivät.
verhot keittiöön. Iltapalalla tuntee istuvansa akvaariossa, kun yöpaitasillaan katselee ulos pimenevälle Korppaanmäentielle isosta ikkunasta kirkkaasti valaistusta huoneesta. Miten ihmeessä sopivien verhojen löytäminen voi olla niin vaikeaa?
uuden astianpesukoneen. Nykyinen saattaa aina välillä päättää olla toimimatta, ennen kuin Erik on äheltänyt pari tuntia sen kimpussa. Jossain vaiheessa taikatemput eivät varmaan enää toimi.
ihania, kauniita uusia äitiysvaatteita. Vaatehuoneen tangot täyteen. Joka päivä eri asu päällä töihin kunnes äitiysloma alkaa.
Lopuksi vielä bonuksena haluan lisää tunteja vuorokauteen. Moni asia ratkeaisi sillä: tuolla vapaa-ajalla voisi rentoutua, jolloin ylenpalttinen tavarahimo ehkä rauhoittuisi. Ellei rauhoitu, voisi tuon lisäajan käyttää vaikka ylimääräiseen työntekoon ja rahan ansaitsemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti