lauantaina, lokakuuta 06, 2007

En ehdi ajatella, ajan nyt autoa

Mikä loppumaton suo aukeaisikin, jos ryhtyisi pohtimaan autonratin vaikutusta ihmisen aggressioon ja ajattelukykyyn. Ehkä ei kannata mennä ihan sinne asti, mutta pieniä huomioita täytyy silloin tällöin tehdä. Jotkut, toivottavasti harvinaiset yksilöt, ilmeisesti kuitenkin kokevat rajun tiputuksen ÄO:ssaan istahtaessaan ratin taakse. Tai ehkä he ovat muutenkin ääliöitä, mutta pistävät liikenteessä paremmin silmään ison peltilehmänsä ansiosta.

Meidän keittiömme ikkunasta näkyy raitiovaunupysäkki, ja onkin jotenkin rentouttavaa istuskella pöydän ääressä ja katsoa sporan nytkytystä. Yksi kummallinen ilmiö on tullut kuitenkin todistettua jo hyvin monta kertaa, viimeksi tänään: raitiovaunun perässä ajavat hermorauniot. Ikkunamme alla oleva tie on sen verran kapea ja raitiovaunupysäkin jälkeen tulee risteys ja mutka, joten yleensä autot eivät lähde ohittamaan pysäkille seisahtunutta vaunua vaan odottavat kiltisti sen liikkeellelähtöä.

Vaan aivan kaikki eivät selvästikään siedä tätä odotusta, sillä jokunen sankari painaa äänimerkkiä raitiovaunun pysähtyessä. Ihan totta! Autot tööttäävät kiukkuisena sporalle, joka seisahtuu poimimaan ihmisiä kyytiin pysäkiltä.

Siinä vaiheessa ei voi kuin ihmetellä, millaisia toimenpiteitä nämä kuljettajat toivovat näkevänsä. Uskovatko he, että sporakuski ymmärtää ajattelemattomuutensa ja jatkaa sittenkin täyttä vauhtia pysäkin ohi, jättäen ihmiset odottamaan seuraavaa vaunua? Vai uskovatkohan he, että kuski kurvaa vaununsa pois kiskoilta ja väistää kiireistä autoilijaa vaikkapa siihen jalkakäytävälle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti