Tässä taannoin minulle annettiin tehtäväksi hoitaa ymmärtäminen ja suvaitseminen, ja otin sen ilolla vastaan - ajattelinhan pääseväni käyttämään ydinosaamistani. Sittemmin törmäsin jo ensimmäiseen varsinaiseen tehtävänantoon, ja epäonnistuin surkeasti: menin täysin lukkoon, enkä kyennyt löytämään tietä kohti suurempaa ymmärrystä.
Itse tehtäväkin oli vaikea: aihe on minulle täysin tuntematon, ja kaikki hajanaiset tietoni ovat puolueellisista lähteistä. Epä-turkulaisena en juurikaan tunne Annika Lapintien ajatusmaailmaa, saati sitten hänen äänestäjiensä; laiskuuttani en ole hänen blogiaankaan lukenut. Olen viime aikoina kasvattanut yleissivistystäni ennemminkin sieltä toiselta laidalta. Englannista aseharrastajien inhokkivaltiona en tiennyt mitään ennen tätä syksyä, enkä juuri mitään vieläkään. Lisäksi aiheesta kehkeytynyt lyhyt mutta intensiivinen "kuka keksii ilkeimmän heiton" -keskustelu pelotti tällaisen herkemmän neitokaisen heikolla hetkellään kauemmas, mutta työnjakomme nimissä se heille suotakoon.
Vaikka aihealue ei olisi osoittautunut näin haastavaksi, olen tajunnut ymmärtämisen ylipäänsä vaativan aika paljon. Joskus on ollut tapana sanoa, että tuhmia ihmisiä pitää ymmärtää, vaan ei välttämättä hyväksyä ja suvaita. No, sellaisiakin erikoistapauksia lienee, mutta minulle on huomattavasti tavallisempaa kyetä suvaitsemaan vailla todellista ymmärrystä.
Toisin sanoen minulle tulee mieleen useitakin asioita, joita en mitenkään pysty ymmärtämään, mutta jotka uskon silti voivani suvaita. Koska minulla on jokseenkin kategorinen pyrkimys suvaita kaikkia yksittäisten ihmisten omaa elämäänsä koskevia ja muille harmittomia valintoja, löytyy tältä saralta monia hyviä esimerkkejä.
Minä en esimerkiksi pysty ymmärtämään, millä tavalla ajattelee ihminen, joka
-ei halua parisuhdetta
-ei halua lapsia
-vastustaa avioliittoa käsitteenä
-etsii työstään vain rahaa eikä edes haaveile henkisestä tyydytyksestä
-harrastaa intohimoisesti postimerkkeilyä
-antaa vain yhden tähden Blade-elokuvalle (siis sille ensimmäiselle, ne loput ovatkin pelkkää huttua)
-nauttii viikkojen mittaisesta vaellusretkestä keskellä korpea
Joissain tapauksissa voin hahmotella sitä loogista päättelyketjua, jolla kyseiseen mielipiteeseen on päästy; todelliseen ymmärtämiseen siitä on kuitenkin vielä pitkä matka. Joten: voisiko sen ymmärtämisen ainakin toistaiseksi tiputtaa pois tehtävälistaltani?
Itse tehtäväkin oli vaikea: aihe on minulle täysin tuntematon, ja kaikki hajanaiset tietoni ovat puolueellisista lähteistä. Epä-turkulaisena en juurikaan tunne Annika Lapintien ajatusmaailmaa, saati sitten hänen äänestäjiensä; laiskuuttani en ole hänen blogiaankaan lukenut. Olen viime aikoina kasvattanut yleissivistystäni ennemminkin sieltä toiselta laidalta. Englannista aseharrastajien inhokkivaltiona en tiennyt mitään ennen tätä syksyä, enkä juuri mitään vieläkään. Lisäksi aiheesta kehkeytynyt lyhyt mutta intensiivinen "kuka keksii ilkeimmän heiton" -keskustelu pelotti tällaisen herkemmän neitokaisen heikolla hetkellään kauemmas, mutta työnjakomme nimissä se heille suotakoon.
Vaikka aihealue ei olisi osoittautunut näin haastavaksi, olen tajunnut ymmärtämisen ylipäänsä vaativan aika paljon. Joskus on ollut tapana sanoa, että tuhmia ihmisiä pitää ymmärtää, vaan ei välttämättä hyväksyä ja suvaita. No, sellaisiakin erikoistapauksia lienee, mutta minulle on huomattavasti tavallisempaa kyetä suvaitsemaan vailla todellista ymmärrystä.
Toisin sanoen minulle tulee mieleen useitakin asioita, joita en mitenkään pysty ymmärtämään, mutta jotka uskon silti voivani suvaita. Koska minulla on jokseenkin kategorinen pyrkimys suvaita kaikkia yksittäisten ihmisten omaa elämäänsä koskevia ja muille harmittomia valintoja, löytyy tältä saralta monia hyviä esimerkkejä.
Minä en esimerkiksi pysty ymmärtämään, millä tavalla ajattelee ihminen, joka
-ei halua parisuhdetta
-ei halua lapsia
-vastustaa avioliittoa käsitteenä
-etsii työstään vain rahaa eikä edes haaveile henkisestä tyydytyksestä
-harrastaa intohimoisesti postimerkkeilyä
-antaa vain yhden tähden Blade-elokuvalle (siis sille ensimmäiselle, ne loput ovatkin pelkkää huttua)
-nauttii viikkojen mittaisesta vaellusretkestä keskellä korpea
Joissain tapauksissa voin hahmotella sitä loogista päättelyketjua, jolla kyseiseen mielipiteeseen on päästy; todelliseen ymmärtämiseen siitä on kuitenkin vielä pitkä matka. Joten: voisiko sen ymmärtämisen ainakin toistaiseksi tiputtaa pois tehtävälistaltani?
Kyllä se Blade ykkönenkin oli ihan paska.
VastaaPoistaEi se mitään, kyllä mä silti suvaitsen sut ihmisenä.
VastaaPoistaKyseessä on silti kolmen tähden elokuva, joka vain sattui ilmestymään vuoden pari liian aikaisin. Se oli ahdasmielistä aikaa se, kun kaikissa elokuvissa olisi pitänyt olla itseironiaa (mm. Batman & Robin).
Blade teki tietä Matrixille, jota kaikki kriitikot sitten äityivätkin ylistämään.
Hmm, Bladea e ole nahnyt mutta toisalata omassa blogissani viritin juuri ylistyslaulun Charlien Enkeleille (siis leffalle, ja sille ensimmaiselle).
VastaaPoistaLapsia en halua, enka mina ihan varma siita parisuhteestakaan ole.
No, ei Charlien enkelitkään mikään yhden tähden leffa ole, tosin ei kyllä mikään viidenkään.
VastaaPoistaMutta noin niin kuin yleisesti ottaen mulla näyttää olevan aika heikot mahdollisuudet ymmärtää tämän blogin lukijoita.
Tässä blogissa on kyllä ihan paskat lukijat.
VastaaPoistaPaska on elämän suola.
VastaaPoista