sunnuntaina, marraskuuta 16, 2008

Anarkiasta totalitarismiin

Filosofian opinnoistani on selvästi liikaa aikaa, tai sitten luin täysin vääriä asioita (no niitähän minä, tieteenfilosofiaa yhteiskuntafilosofian sijaan): kaikenlaiset ajattelun ja ideologioiden perusteet ovat minulle edelleen vähän hämärän peitossa. Otetaan nyt sitten vaikka sellaiset äärimmäiset yhteiskuntamallit kuin anarkia ja totalitarismi: kukaan järkevä ihminen ei kai halua ajautua ääripäähän, mutta kultaisen keskitien sijainnista voidaankin sitten sotia sotimasta päästyä.

Asia tuli mieleen, kun luin Osmo Soininvaaran raflaavan ehdotuksen: otetaan kaikilta maahamme asumaan tulevilta geeninäyte, jonka avulla ulkomaalaisten tekemät puskaraiskaudet saadaan jatkossa aina selvitettyä. Tämän Soininvaara uskoo vähentävän rasismia ja irrationaalista pelkoa, kun viattomia ulkomaalaisia ei enää suotta syyllistettäisi ratkaisemattomista rikoksista.

Tukeakin ehdotus toki sai, mutta aika hyviä torjuntojakin. Valtaosa raiskauksista kun taitaa olla jotain aivan muuta kuin tuntemattomien tekemiä puskaraiskauksia, joten kovin suureen osaan rikoksista ei tällä tavalla löytyisi ratkaisua. Lisäksi minunkin on hieman vaikea uskoa yhteiskunnallisen tunnelman toimivan niin, että perustamalla tietyn kansanosan käsittävä biorekisteri vähennettäisiin tähän kansanosaan kohdistuvia ennakkoluuloja. Lisäksi ainakin minulle jäi epäselväksi, kuinka epätodennäköistä olisi mm. kondomien käyttö puskaraiskauksien yhteydessä tällaisen rekisterin perustamisen jälkeen.

Mutta nämä argumentit eivät olleet kuitenkaan itse asian kannalta olennaisia: valistunut ihminenhän tuomitsee moisen rekisterin riippumatta sen tuomista lyhytaikaisista ja -näköisistä hyödyistä. Ja tuomita ehdotus pitää siinäkin tapauksessa, että se ulotettaisiin koskemaan kaikkia yhteiskunnan jäseniä. Sellainenhan olisi orwellilaista!

Jokainen valistunut ihminen on myös jo oppinut tuhahtamaan sillekin argumentille, ettei viattomilla ja lainkuuliaisilla kansalaisilla ole mitään pelättävää valvontayhteiskunnassakaan. Tuhahdin minäkin. Mutta olen ehtinyt jo indoktrinaationi varrella unohtaa, miksi näin on.

Tuossa Soininvaara-pätkässä sen sijaan ammutaan alas tyypillinen diktaattoriargumentti ("vaikka nykyajan hallintomme olisikin luotettavaa, joskus valtaan saattaisi päästä tietoja väärinkäyttävä diktaattori"): jos sellainen diktaattori joskus nousisi valtaan, kyllä hän perustaisi sitten itse sen rekisterin, jos sellaiselle näkisi tarvetta, ja monta muuta yhtä kivaa rekisteriä. Ja levittäisi ne valvontakamerat joka niemen notkoon ja asentaisi vaikka mikrosirut meihin kaikkiin ja... Onko näin?

Siis: ylenpalttista valvontaa tulee vastustaa yksilönvapauden ja yksityisyyden suojan nimissä. Mutta mikä on ylenpalttista? Kaikki valvontakeinot tulisi ottaa käyttöön vain, jos niistä on todistetusti enemmän hyötyä kuin haittaa. Mutta miten nämä mitataan? Kuinka suuri yksityisyyden suojan loukkaus vastaa yhtä pankkiryöstöä? Yhtä puskaraiskausta? Yhtä kännitappoa? Yhtä poliittista murhaa? Kuka sen päättää?

Eihän kasvavaa valvontaa sentään vastusteta pelkästään sillä perusteella, että jokunen kirjailija on keksinyt valvontaan perustuvan dystopian? Onhan vastustajilla myös ei-fiktiivisiä perusteita? Älkää nyt ymmärtäkö väärin, inhottaa se ajatus orwellilaisesta yhteiskunnasta minuakin, tunnepohjalta.

Onko edes nykyisistä valvontakameroista kenellekään mitään hyötyä? Tietääkö joku, onko asiasta tilastoja? Kuinka monta ja kuinka vakavia rikoksia vaikka viime vuonna on ratkaistu yksinomaan valvontakameroiden ansiosta? Puhelinkuuntelu ja sormenjälkirekisteri puolestaan taitavat nykyisellään kohdistua vain vakavasti epäiltyihin tai jo tunnettuihin rikollisiin, joten niistä ei liene tilastollisessa mielessä esimerkiksi hyvin toimivasta kattavasta valvonnasta.

Lopulta se varsinainen kysymykseni: jos anarkia ja totalitarismi ovat molemmat huonoja, miksi lähtökohdaksi on valittu anarkia, jolloin jokainen rajoitus tulee perustella? Miksei saman tien lähdettäisi liikkeelle totalitarismista, ja vähennettäisi valvontaa sitten aina perustelluissa tapauksissa?

11 kommenttia:

  1. Hyviä pohdintoja.

    Mun mielestäni homma menee jotenkin näin:
    Mulle pitää pystyä perustelemaan jokainen mua koskeva rajoitus (Miten niin en muka saa ajaa sataa pyörätiellä? Ai siinä tulee ruumiita? No sitten). Rajoituksiin rajoitusten vuoksi suhtaudun huonosti, ja uskon, että suuri osa muistakin suhtautuu. Rajoitus, jonka tärkeyteen kukaan ei usko, vaatii jumalattoman koneiston ylläpitämisekseen ja on silti aika laihojen todennäköisyyksien edessä.
    Lisäksi, kun jollain olennolla (olkoon se sitten yksittäinen henkilö, puolue tai muu järjestelmä), on totaalinen kontrolli, on vaikea nähdä, miten sen voisi suostutella luopumaan osasta tätä kontrollia vapaaehtoisesti. Näyttöä mulla ei näistä väitteistä ole, mutta Musta Tuntuu.
    Diktaattorijuttuun (on muuten vaikea kommentoida noin pitkää postausta) sen verran, että mitä valmiimpi kontrollikoneisto on olemassa, sen helpompi se on ottaa hanskaan ja korottaa suklaa-annosta sitten 30 grammasta 25:een.
    Ja lopulta tämäkin mun mielestäni evaporoituu siihen, että ihan periaatteellisella tasolla on vaikea nähdä, miksi ihmisen (joka on siis tyhmä, ahne ja kiimainen) pitäisi luovuttaa omasta vapaudestaan jollekin yhtä vajavaisista ihmisistä koostuvalle komitealle taikka neuvostolle yhtään enempää kuin on välttämätöntä? Jos mun elämääni koskien tehdään huonoja päätöksiä, toivoisin, että päättämässä olisin sentään minä.

    >Kuinka suuri yksityisyyden suojan loukkaus vastaa yhtä pankkiryöstöä? Yhtä puskaraiskausta? Yhtä kännitappoa? Yhtä poliittista murhaa? Kuka sen päättää?"

    No tässähän se kysymys juuri piilee. Oikeaa vastausta ei ole, ja jokainen haluaisi vetää sen viivan eri kohtaan.
    Mä olen tullut siihen tulokseen, että siinä vaiheessa, kun säädetään lakeja, joilla yritetään tehdä toisten lakien rikkomisesta vaikeampaa, pitäisi ainakin käydä tupakalla välissä ja miettiä juttu vielä kerran alusta loppuun. Periaatteessa pitäisi riittää, että vaikkapa raiskaaminen olisi kiellettyä, mutta puistossa oleskeleminen yöllä ei olisi. Tämäkään ei ole ihan idiottivarma periaate, koska näen kyllä perusteltuna, ettei kapakassa saa kantaa pistoolia, vaikka tappaminen onkin kielletty. Sitten vielä isommissa linjoissa tulee vastaan esim. asevelvollisuus. Mun mielestäni on periaatteellisista syistä perseestä, että mut voidaan pakottaa vuodeksi kuusen alle harjoittelemaan (huonosti) rajan toisella puolella samanlaisen käskyn alla toimivien reppanoiden tappamista. Yhtä syvältä samasta ontelosta olisi se, että mut pakotettaisiin maksamaan veroja, joiden avulla maksettaisiin muille reppanoille näiden taitojen harjoittelemisesta. Silti pidän päivänselvänä, että valtiolla on oltava sijaintiinsa ja tilanteeseensa nähden riittävät asevoimat ja tämän turvaamiseksi ei ole olemassa täysin oikeudenmukaisia keinoja.

    Jos näitä juttuja miettii liikaa, elämästä kyllä alkaa tulla aika vaikeaa.

    Ai juu, ja anarkiassa on sekin huono puoli, että se johtaa helposti totalitarismiin.

    Puuh, nyt täytyy vetää henkeä. Saisko nämä jatkossa pienemmissä erissä?

    VastaaPoista
  2. Valvontakameroiden hyödyistä rankkojen rikosten selvittämisessä kertoo hyvin seuraava artikkeli (mbc:ltä lainattu linkki): http://www.dailymail.co.uk/news/article-1082225/March-dustbin-Stasi-Half-councils-use-anti-terror-laws-watch-people-putting-rubbish-wrong-day.html?ITO=1490

    Myös Bruce Schneierin mielipiteitä kameroista kannattaa lukea

    VastaaPoista
  3. Me ruvetaan muuten ihan pian laskuttamaan näistä Totuuksista.

    VastaaPoista
  4. Joo, olihan toi pitkä ja sekava teksti. Muttei läheskään niin pitkä ja sekava kuin se ensimmäinen versio.

    Kelpo periaate tuo rajoitusten perustelujen vaatiminen, en jotenkin kaikessa yhteisöllisyydessäni osannut lähteä liikkeelle yhden ihmisen näkökulmasta. Vaikka koko minun filosofiantaipaleeni olikin yhteiskunnan sijaan nimenomaan yksilökeskeisempää pohdintaa. Ja taisin pienen hetken lukiovuosiltani kannattaa (mielessäni, tihih) jonkinlaista solipsismiakin. Kuten sanottu, siitä on jo liian pitkä aika.

    Kiitos kun muistutit asiasta.

    Ja nyt sitten muka laskuttamaan totuuksista? Herranen aika, minähän teen tätä ihan vain teidän iloksenne, suodakseni teille sen suunnattoman riemun tunteen jälleen yhdestä uudesta korruptoidusta viattomasta sielusta. Onko sielulla hintaa? Ehkä Totuus voisi olla siitä hyvä käsiraha.

    VastaaPoista
  5. Ja Mr Jakomäkivaimikäsenytolikaan, kiitos linkistä, tosin muistan kyllä kyseisen uutisen jo propagandasivultanne. Esimerkki kehnosta toteutuksesta, olisikos jollakulla sitten esimerkkejä hyvästä toteutuksesta?

    Jos maanantaiaamuun mennessä ei esimerkkejä löydy, julistan valvontakamerat kielletyiksi.

    VastaaPoista
  6. Nyt kun mainitsit, Kani, kerropa vielä yksi Totuus: pitäisikö asevelvollisuuden koskea molempia sukupuolia? Miksi/miksi ei?

    Olisi se kai edes vähän enemmän oikeudenmukaista kuin nykyään.

    Ja missä vaiheessa näitä asioita miettii liikaa? Joko elämästä on tullut vaikeaa?

    Minusta kun tuntuu, että olen vasta pääsemässä vauhtiin. Kaikkien näiden vuosien jälkeen. Joillakin meistä on iso matka kirittävänään teihin muihin Totuudenhaltijoihin.

    VastaaPoista
  7. Nyt näyttää siltä, ettei kukaan ole keksinyt yhtään perustetta valvontakameroiden olemassaololle. Julistan ne siis kielletyiksi.

    Spraypurkit kainaloon ja kaupungille, ystävät. Meillä on tehtävä.

    (Ups! Oliko tämä nyt sitä rikokseen yllyttämistä? Vai riittääkö, että puhun sarkastisella äänensävyllä? Riitti se ainakin Pasilassa.)

    VastaaPoista
  8. Mä en kauheasti innostuisi naisten asevelvollisuudesta, niin oikeudenmukaista kuin se olisikin, koska havaintojeni mukaan naisilla ei tee juuri mitään armeijassa. (ja joo, tää on nyt yleistys ja ei, ei tee kaikilla miehilläkään.)

    Mulle muuten kerrottiin vasta tänään, mikä Pasila on, siis muukin kuin se asemanseutu Helsingissä.

    VastaaPoista
  9. Onneksi mun ei tarvitse oikeasti keskustella asevelvollisuudesta eikä armeijasta ylipäänsä, sillä en voisi tietää siitä enää vähempää. Muistan vain, etteivät kaikki miespuoliset tuttavani sinne erityisen mielellään menneet, mikä oli tietenkin ikävää. Ja nykyäänhän minä tietenkin hengailen vain sivarihomojen seurassa (sitä yhtä Saksan armeijan käynyttä ei lasketa).

    Olet menettänyt paljon, jos et ole Pasilaa nähnyt - onneksi tilanteen voi korjata. Ensimmäinen kausi oli todella halvalla kaupan ainakin hiljattain, ostin sen omaankin hyllyyni. Ja toinen kausi käynnistyy kuulemma tammikuussa.

    Makuasioista voi tietenkin olla aina montaa mieltä, mutta tässä asiassa minä olen oikeassa ja sinä voit vain uskoa.

    VastaaPoista
  10. Voin olettaa seuraavan kirjoitelman sivuavan aihetta, http://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=998565 . Aihetta on myös käsitelty uutissivusto Slashdotissa http://yro.slashdot.org/article.pl?sid=07/07/10/2054219 .

    VastaaPoista
  11. Anonyymille kiitos, ihanaa, että joku ottaa vähän asiallisemmin kantaa! En vielä ehtinyt lukea esseetä, mutta laitan printterin raksuttamaan heti huomenna töissä ja olen bussimatkan lukutuokion jälkeen Uusi Nainen.

    Tai ainakin olen saanut luettua jotain muuta kuin ilmaisjakelulehtiä.

    Ei sulla sattuis olemaan vastaavanlaisia linkkimuotoisia vastauksia kaikkiin mun muihinkin Kysymyksiin? Ne on aika tervetulleita kaltaiselleni laiskimukselle, joka ei itse vaivaudu etsimään koskaan mitään vaan haluaa kaiken annettuna.

    VastaaPoista