maanantaina, marraskuuta 24, 2008

Haircuttia, haircuttia!

Kävin kampaajalla, uskokaa tai älkää. Se on aika harvinaista.

Minun kampaamoreissuni ovat aina jotenkin väkisin väännettyjä, viimeisessä pakossa järjestettyjä. Kun ei enää kehtaa käydä töissä ilman paperipussia päässä. Jotenkin en vain ole onnistunut löytämään kampaajaa, jonka luona viihtyisi. Minulla ei ole koskaan ollut vakiokampaajaa, jonka kanssa vaihtaa juoruja, vaan joka kerta olen kärvistellyt sen pari tuntia kiusallisen hiljaisuuden ja väkinäisen smalltalkin välillä. Tätä ongelmaahan minä käsittelin jo pari vuotta sitten.

Mutta nyt oli toisin: oi miten puhelias ja iloinen lörpöttelijä! Ei haitannut yhtään, vaikken aina jaksanut keksiä mitään kevyttä takaisin: tunnelma ei muuttunut painostavaksi. Miten jotkut vain osaavat sen?

Varsinaisella kampauksella ei ole väliä, tuonne menen toistekin ihan vain hyväntahtoisia juttuja kuuntelemaan. Se tekee niin kovin, kovin hyvää tämän kylmän internettodellisuuden lomassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti