Meidän 2,5-vuotias uhmaikäisemme, armas Mellamme, osoittaa jo aikamoisia huijarin lahjoja. Täydellisellä pokerinaamalla tehty fuskaus on erityisen hämmentävä sellaisen lapsen kohdalla, joka ei osaa vielä edes kunnolla puhua. Mella harrastaa mm. tällaisia rikollisen yksityiskohtaisesti suunniteltuja operaatioita:
- Tyttö väittää jälkiruuan toivossa, että ruokalautanen on tyhjä. Näin siis silloinkin, kun lautanen on kaikkea muuta kuin tyhjä. Tuolloin meistä vanhemmista useimmiten tuntuu, että neiti pitää meitä aika tyhminä: lautasen todellinen olotila kuitenkin selviää nopealla vilkaisulla. Tässä on siis vielä vähän hiottavaa.
Joskus Mella osaakin jalostaa tätä huijausta niin, että hän levittää ruuan lautasen reunoille ja saa näin kaivettua keskeltä esiin pienen läntin lautasen pohjaa. Tuota länttiä hän osoittaa ja väittää lautasen olevan tyhjä.
- Hyvää ruokaa, esim. mandariinia, syötäessä suu pitäisi saada tyhjäksi, ennen kuin ruokaa annetaan lisää. Aina neiti ei malttaisi odottaa, joten hän liiskaa kaiken ruuan kitalakeaan vasten. Muussattu mandariini on saatu näin kätkettyä maastoon ja uusi mandariinipala sisään vanhempien huolimattoman tarkastuksen vuoksi. Koko kauheus paljastuu siinä vaiheessa, kun pimu kakistelee liian isoksi äityneen mandariinimassan pöydälle.
- Iltaisin typykkää ei useimmiten kiinnosta jäädä sänkyyn nukkumaan, vaikka hänet on sinne nätisti peitelty ja iltaruno luettu. Noin minuutin sisällä iskee kauhea tarve juoda vielä vähän vettä, vaikka vielä kaksi minuuttia sitten neiti vakuutti saaneensa tarpeeksi.
Kun vettä ei sitten kiivaista vaatimuksista huolimatta anneta, vetäytyy Mella huoneeseensa harkitsemaan seuraavaa siirtoa. Parin minuutin päästä hän onkin yleensä ovella vaatimassa kosteusvoidetta jalkoihinsa. Jostain syystä juuri silloin on aivan ehdottoman välttämätöntä saada sitä voidetta; tilanne on eskaloitunut näiden parin minuutin aikana sietämättömäksi ja jalat murenevat, ellei voidetta anneta heti.
Sama kuvio ja ehdoton tarve toteutuu illan aikana mm. pottailun, uuden vedenjuontireissun sekä yksinkertaisesti sylissä istumisen muodossa. Osa näistä tarpeista toteutetaan vastoin vanhempien parempaa ymmärrystä, koska niitä ei yksinkertaisesti voi olla toteuttamatta joutumatta syytteeseen lapsen heitteillejätöstä. Tämän asian Mella on jo varhaisella iällä ymmärtänyt pirullisen selvästi. Kierrettä ei saada koskaan katkaistua.
- Mella on oppinut, ettei pikkusiskolta saa ottaa leluja pois, ei ainakaan ilman vaihtokauppoja. Uhmaikäisessä näkyy olevan sen verran bisnesnaisen vikaa, että tappiolle hän ei näytä näissä vaihtokaupoissa jäävän. Yleensä pikkusisko joutuu luopumaan jostain isosta, värikkäästä, välkkyvästä ja kilisevästä lelusta, kun hänen käteensä lykätään pikkuinen ja tahmainen duplopalikka. Onneksemme Neila on vielä vilpittömän onnellinen kaikista hänelle tarjotuista esineistä.
Odotamme kauhuissamme esikoisemme ajattelun kehittymistä ja juonien monimutkaistumista. Pelkään, että muutaman vuoden päästä jäämme jo auttamattomasti tappiolle Mellan vaivihkaisen psykologisen vedätyksen edessä.
- Tyttö väittää jälkiruuan toivossa, että ruokalautanen on tyhjä. Näin siis silloinkin, kun lautanen on kaikkea muuta kuin tyhjä. Tuolloin meistä vanhemmista useimmiten tuntuu, että neiti pitää meitä aika tyhminä: lautasen todellinen olotila kuitenkin selviää nopealla vilkaisulla. Tässä on siis vielä vähän hiottavaa.
Joskus Mella osaakin jalostaa tätä huijausta niin, että hän levittää ruuan lautasen reunoille ja saa näin kaivettua keskeltä esiin pienen läntin lautasen pohjaa. Tuota länttiä hän osoittaa ja väittää lautasen olevan tyhjä.
- Hyvää ruokaa, esim. mandariinia, syötäessä suu pitäisi saada tyhjäksi, ennen kuin ruokaa annetaan lisää. Aina neiti ei malttaisi odottaa, joten hän liiskaa kaiken ruuan kitalakeaan vasten. Muussattu mandariini on saatu näin kätkettyä maastoon ja uusi mandariinipala sisään vanhempien huolimattoman tarkastuksen vuoksi. Koko kauheus paljastuu siinä vaiheessa, kun pimu kakistelee liian isoksi äityneen mandariinimassan pöydälle.
- Iltaisin typykkää ei useimmiten kiinnosta jäädä sänkyyn nukkumaan, vaikka hänet on sinne nätisti peitelty ja iltaruno luettu. Noin minuutin sisällä iskee kauhea tarve juoda vielä vähän vettä, vaikka vielä kaksi minuuttia sitten neiti vakuutti saaneensa tarpeeksi.
Kun vettä ei sitten kiivaista vaatimuksista huolimatta anneta, vetäytyy Mella huoneeseensa harkitsemaan seuraavaa siirtoa. Parin minuutin päästä hän onkin yleensä ovella vaatimassa kosteusvoidetta jalkoihinsa. Jostain syystä juuri silloin on aivan ehdottoman välttämätöntä saada sitä voidetta; tilanne on eskaloitunut näiden parin minuutin aikana sietämättömäksi ja jalat murenevat, ellei voidetta anneta heti.
Sama kuvio ja ehdoton tarve toteutuu illan aikana mm. pottailun, uuden vedenjuontireissun sekä yksinkertaisesti sylissä istumisen muodossa. Osa näistä tarpeista toteutetaan vastoin vanhempien parempaa ymmärrystä, koska niitä ei yksinkertaisesti voi olla toteuttamatta joutumatta syytteeseen lapsen heitteillejätöstä. Tämän asian Mella on jo varhaisella iällä ymmärtänyt pirullisen selvästi. Kierrettä ei saada koskaan katkaistua.
- Mella on oppinut, ettei pikkusiskolta saa ottaa leluja pois, ei ainakaan ilman vaihtokauppoja. Uhmaikäisessä näkyy olevan sen verran bisnesnaisen vikaa, että tappiolle hän ei näytä näissä vaihtokaupoissa jäävän. Yleensä pikkusisko joutuu luopumaan jostain isosta, värikkäästä, välkkyvästä ja kilisevästä lelusta, kun hänen käteensä lykätään pikkuinen ja tahmainen duplopalikka. Onneksemme Neila on vielä vilpittömän onnellinen kaikista hänelle tarjotuista esineistä.
Odotamme kauhuissamme esikoisemme ajattelun kehittymistä ja juonien monimutkaistumista. Pelkään, että muutaman vuoden päästä jäämme jo auttamattomasti tappiolle Mellan vaivihkaisen psykologisen vedätyksen edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti