Jos haluan olla oikea punaviherfeministi, täytyy varmaan joskus myös ajatella vihreitä ajatuksia. Joskus taannoin taisinkin vihjaista ilmastonmuutoksen kyllä pyörivän minunkin mielessäni, mutta ei nyt kuitenkaan liioitella. Minun ilmastonäkemykseni eivät välttämättä pohjaudu viimeisimpään tutkimustietoon, vaan vankkaan uskoon ihmisen vajavaisuudesta.
HS Kuukausiliitteen hiilijalanjälki-juttua lukiessani sen tajusin: voi herranen aika tätä ilmastonmuutoshössötystä, ja nimenomaan tätä lässytystä vihreistä kulutusvalinnoista. Puhtaan subjektiivinen mielipiteeni on: jos maailman pelastuminen edellyttää sitä, ettei yksikään länsimainen Marko-Mielikki tarjouskampanjasta huolimatta enää koskaan lennä Thaimaaseen eikä Juha-Maija osta enää ainuttakaan muovipussia vaan kuljettaa kaikkialla mukanaan siististi viikattua kangaskassia, voimme valmistautua hyvästeihin.
Jos ilmastonmuutoksen pysäyttäminen edellyttää sitä, että kaikki suomalaiset (?) laskevat huonelämpötilansa 21 asteeseen ja ryhtyvät käyttämään villasukkia, sanokaa hei hei. Jos vielä vedotaan ihmisten omatuntoon ja uskotaan vakaasti maapallon selviytyvän, kunhan kaikki muistavat heittää ne kananmunankuoret bioroskikseen sekajätteen sijaan, saa viimeinen aika äkkiä sammuttaa valot.
Niinhän se oli, että yhden ihmisen teoilla ei ole niin suurta merkitystä, mutta kunhan kaikki/tarpeeksi moni tekevät saman, on maailma parempi paikka elää. Newsflash: Marko-Mielikki ja Juha-Maija eivät aio tehdä niin, vaikka kuinka polkisit maata jaloillasi. Eivät kaikki/tarpeeksi moni tee mitään kaunista ja vihreää, jos heidän ei ole pakko ja jos se aiheuttaa heille epämukavuutta. Se voi olla aivan yliylityhmää, mutta niin se vain on.
Ihan oma pessimistinen näkemykseni on, että kuluttaja ei ole valistunut eikä hänen varaansa voi jättää mitään kovin tärkeää - ei ainakaan, mikäli sen tärkeän toteuttaminen edellyttäisi laiskuuden, mukavuudenhalun ja itsekkäiden motiivien torjumista. Jos maailma halutaan pelastaa, se pitää tehdä korkeammalla kansainvälisellä tasolla ja silkalla lainsäädännöllisellä pakottamisella. Minä en aio ryhtyä syömään pelkkää kasvisruokaa vain "kantaakseni oman korteni kekoon".
Sitten pari huomiota tähän julistukseeni:
1. Ymmärrän tietenkin, ettei ilmastonmuutos ole ainoa syy käyttäytyä vihreästi. Tuntuukin siltä, että ne tärkeämmät syyt ovat jotain aivan muuta: jätteitä kannattaa vähentää ja kierrättää, jotta Ämmässuon läheisyydessä voi edelleen asua. Itämereen ei kannata laskea moskaa, jos haluaa nauttia kesäisestä rantaelämästä. Energiankäyttöä kannattaa vähentää ja energiatehokkaita teknologioita kehittää jo ihan taloudellisista syistä ja poliittisesta riippumattomuudesta. Vihreät teot tuntuvatkin olevan järkeviä silloin, kun niiden avulla parannetaan elämänlaatua. Ikävimmät ilmastonmuutosfasistit sen sijaan tuntuvat haluavan vihreitä tekoja, jotka heikentävät elämänlaatua. Toki myönnän, ettei elämänlaatu ole sama kuin elintaso, mutta monesti ne ovat lähellä toisiaan.
2. Salaliittoteoriakin nostaa päätään: voisiko olla, että hypettämällä hiilijalanjäljistä ja muista ruohonjuuritason piiperryksistä pehmitetään ihmisten mielet niitä oikeita tekoja varten? Ehkä ihmiskunta ei kykene tekemään niitä maapallon pelastuksen edellyttämiä dramaattisia kansainvälisiä päätöksiä, ellei sitä ole ensin vuosikymmen(t)en ajan marinoitu ja indoktrinoitu kaiken läpi ulottuvaan, vaikkakin sinällään merkityksettömään, vihreään ajatteluun?
Salaliittoteoriaani en ehkä kuitenkaan usko, kun en keksi, kuka taho tällaisen suursuunnitelman takana olisi. Vai voisiko se olla alitajuista, suorastaan evolutiivista toimintaa? Välttämätön ryhmähurmos, joka kaikessa järjettömyydessäänkin johtaa lopulta Hyviin ja Oikeisiin asioihin?
3. Salaliittoteoriaa ja ryhmähurmosta sivunnee erään hippituttavani puolisalainen haave vihreän totalitaarisen uskonnon perustamisesta. Tämän tuttavani teorian mukaan kun ihmisiä ei tosiaan saada järkisyihin tai omatuntoon vedoten tekemään vihreitä tekoja, joten tarvitaan orjuuttava uskonto: kummasti ylhäältä tulevia ilmestyksiä totellaan kyseenalaistamatta.
No, itse suhtaudun kyllä tähänkin skeptisesti. Kotifastistin mukaan tällainen uskonto ei voisi ikinä lyödä itseään läpi, sillä kukaan ei haluaisi luopua nykyisestä, laiskuuden ja mukavuuden hyväksyvästä uskonnostaan. Sitäkään en kyllä osaa kommentoida.
HS Kuukausiliitteen hiilijalanjälki-juttua lukiessani sen tajusin: voi herranen aika tätä ilmastonmuutoshössötystä, ja nimenomaan tätä lässytystä vihreistä kulutusvalinnoista. Puhtaan subjektiivinen mielipiteeni on: jos maailman pelastuminen edellyttää sitä, ettei yksikään länsimainen Marko-Mielikki tarjouskampanjasta huolimatta enää koskaan lennä Thaimaaseen eikä Juha-Maija osta enää ainuttakaan muovipussia vaan kuljettaa kaikkialla mukanaan siististi viikattua kangaskassia, voimme valmistautua hyvästeihin.
Jos ilmastonmuutoksen pysäyttäminen edellyttää sitä, että kaikki suomalaiset (?) laskevat huonelämpötilansa 21 asteeseen ja ryhtyvät käyttämään villasukkia, sanokaa hei hei. Jos vielä vedotaan ihmisten omatuntoon ja uskotaan vakaasti maapallon selviytyvän, kunhan kaikki muistavat heittää ne kananmunankuoret bioroskikseen sekajätteen sijaan, saa viimeinen aika äkkiä sammuttaa valot.
Niinhän se oli, että yhden ihmisen teoilla ei ole niin suurta merkitystä, mutta kunhan kaikki/tarpeeksi moni tekevät saman, on maailma parempi paikka elää. Newsflash: Marko-Mielikki ja Juha-Maija eivät aio tehdä niin, vaikka kuinka polkisit maata jaloillasi. Eivät kaikki/tarpeeksi moni tee mitään kaunista ja vihreää, jos heidän ei ole pakko ja jos se aiheuttaa heille epämukavuutta. Se voi olla aivan yliylityhmää, mutta niin se vain on.
Ihan oma pessimistinen näkemykseni on, että kuluttaja ei ole valistunut eikä hänen varaansa voi jättää mitään kovin tärkeää - ei ainakaan, mikäli sen tärkeän toteuttaminen edellyttäisi laiskuuden, mukavuudenhalun ja itsekkäiden motiivien torjumista. Jos maailma halutaan pelastaa, se pitää tehdä korkeammalla kansainvälisellä tasolla ja silkalla lainsäädännöllisellä pakottamisella. Minä en aio ryhtyä syömään pelkkää kasvisruokaa vain "kantaakseni oman korteni kekoon".
Sitten pari huomiota tähän julistukseeni:
1. Ymmärrän tietenkin, ettei ilmastonmuutos ole ainoa syy käyttäytyä vihreästi. Tuntuukin siltä, että ne tärkeämmät syyt ovat jotain aivan muuta: jätteitä kannattaa vähentää ja kierrättää, jotta Ämmässuon läheisyydessä voi edelleen asua. Itämereen ei kannata laskea moskaa, jos haluaa nauttia kesäisestä rantaelämästä. Energiankäyttöä kannattaa vähentää ja energiatehokkaita teknologioita kehittää jo ihan taloudellisista syistä ja poliittisesta riippumattomuudesta. Vihreät teot tuntuvatkin olevan järkeviä silloin, kun niiden avulla parannetaan elämänlaatua. Ikävimmät ilmastonmuutosfasistit sen sijaan tuntuvat haluavan vihreitä tekoja, jotka heikentävät elämänlaatua. Toki myönnän, ettei elämänlaatu ole sama kuin elintaso, mutta monesti ne ovat lähellä toisiaan.
2. Salaliittoteoriakin nostaa päätään: voisiko olla, että hypettämällä hiilijalanjäljistä ja muista ruohonjuuritason piiperryksistä pehmitetään ihmisten mielet niitä oikeita tekoja varten? Ehkä ihmiskunta ei kykene tekemään niitä maapallon pelastuksen edellyttämiä dramaattisia kansainvälisiä päätöksiä, ellei sitä ole ensin vuosikymmen(t)en ajan marinoitu ja indoktrinoitu kaiken läpi ulottuvaan, vaikkakin sinällään merkityksettömään, vihreään ajatteluun?
Salaliittoteoriaani en ehkä kuitenkaan usko, kun en keksi, kuka taho tällaisen suursuunnitelman takana olisi. Vai voisiko se olla alitajuista, suorastaan evolutiivista toimintaa? Välttämätön ryhmähurmos, joka kaikessa järjettömyydessäänkin johtaa lopulta Hyviin ja Oikeisiin asioihin?
3. Salaliittoteoriaa ja ryhmähurmosta sivunnee erään hippituttavani puolisalainen haave vihreän totalitaarisen uskonnon perustamisesta. Tämän tuttavani teorian mukaan kun ihmisiä ei tosiaan saada järkisyihin tai omatuntoon vedoten tekemään vihreitä tekoja, joten tarvitaan orjuuttava uskonto: kummasti ylhäältä tulevia ilmestyksiä totellaan kyseenalaistamatta.
No, itse suhtaudun kyllä tähänkin skeptisesti. Kotifastistin mukaan tällainen uskonto ei voisi ikinä lyödä itseään läpi, sillä kukaan ei haluaisi luopua nykyisestä, laiskuuden ja mukavuuden hyväksyvästä uskonnostaan. Sitäkään en kyllä osaa kommentoida.
kukaan ei haluaisi luopua nykyisestä, laiskuuden ja mukavuuden hyväksyvästä uskonnostaan
VastaaPoistaMä olen eri mieltä. On olemassa tietty luonnevika, joka ajaa siihen sairastuneet pakkomielteisesti noudattamaan ihan kummallisia ja mielivaltaisia sääntöjä, ja vaatimaan tätä muiltakin. Perustan näkemykseni yli vuosikymmenen mittaiseen kerrostaloasumiskokemukseeni.
No, en minäkään käyttäisi tässä tapauksessa termiä "ei kukaan", toisin kuin ehdottomuuksia latova kotifasisti. Minun maailmankuvaani mahtuu myös niitä pikkusieluisia kerrostaloasukkaita sekä maailman pelastavia tiedostavia kuluttajia - ne vain ovat vähemmistössä.
VastaaPoistaTuli muuten mieleen, että unohdin yhden merkittävän termin tuosta postauksesta: asennemuutos. Sillä tavalla usein tunnutaan ratkaisevan kaikki ongelmat. Maahanmuuttoon liittyvät ongelmat ehkäistään etukäteen asennemuutoksella, ja ilmastonmuutos ehkäistään asennemuutoksella.
Juuri muuta ei tarvita, koska asennemuutoksen jälkeen kaikki etenee itsestään oikeaan suuntaan.
Ihmiset, joilla on kyky ja halu ylipäätään missään asiassa katsoa metriä kauemmas omasta navastaan, ovat todella häviävän pieni vähemmistö.
VastaaPoistaNäin tieteelliseen maailmankuvaan uskovana olen antanut itseni ymmärtää seuraavaa:
Ne ominaisuudet, jotka evoluution prosesseissa antavat parhaat mahdollisuudet lajin säilymiseen ja kehittymiseen ovat myös niitä samoja ominaisuuksia, jotka saavat tasapainottavien tekijöiden puuttuessa aikaan hirvittävimmän tuhon. Tasapainottavia tekijöitä ovat esimerkiksi useat keskenään kilpailevat lajit, taudit ja äärimmäisenä tietysti ympäristön rajoista johtuva ravinnon puute.
Ihminen on keskimääräistä älykkäämpi ja taknisesti taitavampi eläin, mutta kaikesta huolimatta vain eläin. Älynsä ja teknisen taitavuutensa avulla ihminen on, erityisesti viimeisten vuosisatojen aikana, tavallaan huijannut luonnon tasapainomekanismeja esimerkiksi tehostamalla ravinnonhankintaansa ja taistelemalla menestyksekkäästi taudinaiheuttajia vastaan. Rajallisella planeetalla tämän taistelun rajat tulevat kuitenkin jossain vaiheessa vastaan.
Haluaisin sanoa tässä lopussa jotain positiivista, mutta valitettavasti en nyt keksi mitään.
Ehkä nyt on minun vuoroni löytää tästä kaikesta jotain positiivista. Miten olisi nämä:
VastaaPoista-maailma ei tuhoudu vielä meidän tai meidän lastemme elinaikana, ja kuka niistä muista välittää?
-maailman tuhoutuessa loppuu maailman tuhoaminen, hih.
Mä en nyt ole vielä ihan varma, miten positiivisia nuo ajatuksesi ovat :)
VastaaPoistaEn kuitenkaan ole eri mieltä.
Lisäksi vielä, maailman tuhoutuminen ihmisen jäljiltä on erittäin epätodennäköistä. Massiivinen määrä eliölajeja, ihminen mukaan luettuna, voi toki kadota, mutta ei tämä planeetta ja elämä sen pinnalta olemattomiin häviä. 100 miljoonan vuoden päästä elämän monimuotoisuus voi olla suurempi kuin nykyään, hallitsevat lajit vain ehkä ovat kovasti erinäköisiä.
Jösses, miten tässä aina käy näin? Mä aloitan muka jostain kohtalaisen arkisesta, ja nyt mennään jo 100 miljoonan vuoden päässä ja uusissa dominoivissa eliölajeissa.
VastaaPoistaMutta joo, sehän on se kaikkein positiivisin puoli tässä kaikessa, jospa vaikka heittäydyttäisiin linkolalaisiksi...
Mä en oikein kykene hallitsemaan näitä perspektiivejäni.
3. Salaliittoteoriaa ja ryhmähurmosta sivunnee erään hippituttavani puolisalainen haave vihreän totalitaarisen uskonnon perustamisesta. Tämän tuttavani teorian mukaan kun ihmisiä ei tosiaan saada järkisyihin tai omatuntoon vedoten tekemään vihreitä tekoja, joten tarvitaan orjuuttava uskonto: kummasti ylhäältä tulevia ilmestyksiä totellaan kyseenalaistamatta.
VastaaPoistaJos olet Angina tosissasi tällaisen keskustelun käymisestä, ehkä kannattaa välttää ilmeisiä argumentointivirheitä, tässä tapauksessa "Straw Man" http://www.nizkor.org/features/fallacies/straw-man.html
Muistaakseni lajien diversiteettiä käsittelevä kappaleesi sisälsi virheellisesti esitetyn lähtökohdan, joka tuntui olevan räätälöity päämäärän saavuttamiseksi johtopäätöksessä.
Hmm, olkiukot ei nyt kyllä olleet tarkoituksena. Maininta hippituttavasta oli lähinnä puolirehellisyyttä: en halunnut väittää keksineeni ideaa itse. Siteeraus on ilman muuta vahvasti tulkittu, luulin sen olevan kaikille lukijoille selvää.
VastaaPoistaLähde ja alkuperäinen sanamuoto, jopa alkuperäinen tarkoitusperä ovat siis silmissäni merkityksettömiä, kun hippituttavan inspiroima ajatus viheruskonnosta on yksinkertaisesti vinkeä ja kehittelemisen arvoinen idea.
Mutta voimme sanoa sitä omaksi ideakseni, jos se helpottaa oloa? Mielellänihän minä sen itselleni omisin, minulla on usein niin tylsiä ideoita.
Kysymys on ehkä enemmän siitä, että ideat esitetään elinkelpoisessa valossa. Mutta niinkun arvelin, ehkä tässä ei ollut tarkoituskaan käydä tosissaan keskustelua aiheesta.
VastaaPoistaMistä tässä sitten on kyse? Nauttiiko joku täällä ihailusta yllättävältä taholta? ;)
Mistä tässä sitten on kyse? Nauttiiko joku täällä ihailusta yllättävältä taholta? ;)
VastaaPoistaKukapa ei, kukapa ei. Minulle kyllä kelpaa kaikenlainen ihailu, yllättäviltä ja ei niin yllättäviltä tahoilta.
Mutta sen vakavan keskustelun kanssa on vähän niin ja niin. Osa tästä blogista on olemassa siksi, että mielestäni keskustelu menee joskus liiankin vakavaksi eikä kukaan muista enää rentoutua, nauttia ihmisten seurasta ja nauraa (muille ja itselleen).
Minusta esimerkiksi on ihan oikeasti hauska pohdiskella toteuttamiskelvottomia maailmanjärjestyksiä, ihan vain silkasta eskapismista. Se johtuu siitä, että kaikki toteuttamiskelpoiset maailmanjärjestykset tuntuvat aina ajautuvan kamaliin kriiseihin.
Julkinen päiväkirja netissä ja eskapismi vaan tuottavat välillä kognitiivista dissonanssia.
VastaaPoistaJos haluaa "rentoutua, nauttia ihmisten seurasta ja nauraa" niin varmasti löytyy vähemmän kivisiä teitä kuin provosointi tyylilajina.
:)
Julkinen päiväkirja netissä ja eskapismi vaan tuottavat välillä kognitiivista dissonanssia.
VastaaPoistaNo niin, tajusihan joku viimein koko jujun!
Jos haluaa "rentoutua, nauttia ihmisten seurasta ja nauraa" niin varmasti löytyy vähemmän kivisiä teitä kuin provosointi tyylilajina.
Niin, mutta jos nimenomaan haluaa nauraa muille ja joskus itselleen ja tuntee polkevansa paikoillaan, on tämä varsin hedelmällinen keino. Katso nyt itsekin!
Sitä paitsi tällä tavalla tutustuu aivan uusiin ihmisiin, joiden kanssa voi rentoutua, nauttia seurasta ja nauraa.
Niin, mutta jos nimenomaan haluaa nauraa muille ja joskus itselleen ja tuntee polkevansa paikoillaan, on tämä varsin hedelmällinen keino. Katso nyt itsekin!
VastaaPoistaNo, kyllähän tässä hommassa jotain naurettavaa on. ;)