Maakuntamatkailua

Tunnen häpeäkseni todella huonosti kotimaatani, enkä ole käynyt kovinkaan monessa suomalaiskunnassa. Luulisi, että kaltaiseni junantuoma tietäisi vähän enemmän maaseudusta, mutta itse asiassa kokemukseni mukaan paljasjalkaiset helsinkiläiset ovat nähneet yllättävän paljon muuta Suomea meihin myöhemmin helsinkiläistyneisiin verrattuna. Toki se on vain pieni subjektiivinen näkemykseni.

Pitkään haaveissani on ollut matkustella enemmänkin kotimaassa, mutta koskaan sitä ei sitten tule tehtyä. Milloin ovat lapset liian pieniä, milloin on mökillä liikaa töitä. Ja sitä lomaa on kuitenkin vain se 5-6 viikkoa vuodessa.

Tästä syystä minulla on vain hatarat käsitykset suomalaisista kaupungeista. Olen huomannut olevani helppo uhri markkinamiehille ja -naisille: innostun aina jostain kaupungista, jos luen siitä lehdestä. Tai, no, melkein aina.

Seuraavassa teillekin analyysini muutamasta Suomen kaupungista, perustuen pääasiassa ennakkoluuloihin ja kuulopuheisiin.

Hämeenlinna

Kaupungissa on asunut niin serkkuja kuin pikkusiskokin, mutten silti ole tainnut koskaan käydä edes kaupungin keskustassa. Kokemukseni rajoittuukin lähinnä juna-asemaan. Monesti olen kyllä ohittanut Hämeenlinnan motaria pitkin mökkimatkalla. Kai siellä voisi joskus piipahtaakin, onhan se aika lähellä. Varsinainen Helsingin etäispesäke. Joku linnakin siellä kuulemma on.

Jyväskylä

Olen kotoisin Keski-Suomesta, joten Jyväskylällä on erityinen paikka sydämessäni. Kaupungissa on sukua ja ystäviä, ja onhan siellä ihan kelvollinen yliopisto ja sen mukainen rento tunnelmakin. Toisaalta Jyväskylässä on niin paljon nuoria opiskelijoita suhteessa kaupungin kokoon, että vaatekauppojen myyjät kuuluvat kaupungin ehdottomaan eliittiin: valtaosa opiskelijoista voi vain haaveilla niin siististä ja mielekkäästä sisätyöstä. Moni ei löydä työtä ollenkaan.

Kuopio

Olen käynyt Kuopiossa tasan kerran, yli 20 vuotta sitten katsomassa keskussairaalassa hoidettua serkkua. Siinä se minun tietämykseni. Toisaalta Hesarissa oli hiljattain Lääkelaitos-jupakan tiimoilta imarteleva Kuopio-esittely, jonka luettuani halusin heti muuttaa kyseiseen kaupunkiin. En tiedä, oliko artikkeli sarkasmia, mutta ainakin markkinointiviesti puri minuun täysin. Kalakukkoihin suhtaudun tosin varauksella.

Lahti

Luin syksyllä töissä aika paljon Etelä-Suomen Sanomia, eikä lehti ainakaan vakuuttanut minua Lahden erinomaisuudesta. Aiemmin minulle on tullut Lahdesta mieleen vain mäkihyppy, mutta nyt tiedän myös sen, että kaupungissa vastustetaan estottomasti homoja, venäläisiä ja ateisteja. Noin muutamia mainitakseni. Kaltaiseni kommunistihippi ei välttämättä löytäisi sielujen yhteyttä. Monesti olen kyllä ajanut tästäkin kaupungista motaria pitkin ohi vaihtoehtoisella mökkireitillä.

Oulu

Olen käynyt tasan kerran. Silloin oli upea kesä ja se kasvitieteellinen puutarha vei sydämen. Lisäksi kaupungissa sattui olemaan valkosipulifestivaalit, ja valkosipuli on hyvää. Tosin vampyyripukukilpailun voiton vei oikeiden harrastajien sijaan ihan mälsästi söpö lapsi, joka oli pukeutunut halpaan markettikostyymiin. Kaiken kaikkiaan minulla on kuitenkin Oulusta aivan epärealistisen ihannoiva kuva tämän yhden reissun myötä. Todellisuudessa senkin täytyy olla paska kaupunni.

Rovaniemi

Oulu on pohjoisin paikka, jossa olen käynyt, joten Rovaniemi on minulle vain joulupukin valtakuntaa. Tosin luulisin, että lasten toiveunien ulkopuolelta löytyy myös räkäisiä ostareita ja huonoa pitsaa. Tunnen pari Rovaniemeltä kotoisin olevaa, ja he suhtautuvat entiseen kotikaupunkiinsa toisaalta nostalgisesti, toisaalta irvokkaan halveksuen. Ihme paikka.

Tampere

Olen käynyt lähinnä lapsena Särkänniemessä, kerran aikuisiällä Koskikeskuksessa ja yhdessä kivassa kahvilassa. Rennon ja vapaamielisen oloinen paikka, jossa voisi ehkä viihtyäkin. Toisaalta kyseessä on käsittääkseni Suomen punaviherhippien pääkaupunki, mikä on aika arveluttavaa. Musta makkara on ihan kelvollista syötävää, mutten suhtaudu siihen mitenkään intohimoisesti.

Turku

Helsinkiläisten näkökulmasta Turku on ulkomaata, joten se on köyhän miehen Euroopan-loma. Tämä vaikutelma on tosin todistettu oikeaksi myös objektiivisesti: saksalainen siippani kävi Turussa työmatkalla pian Suomeen muutettuaan, ja kertoi tunteneensa koko ajan olevansa jossain muualla kuin Suomessa. Itselleni Turku on lähinnä se satama, josta pääsee halvalla Tukholmaan. Kai siellä joku linnakin on. Turusta kotoisin oleva työkaveri on ylenpalttisen kotiseuturakas, kun taas turkulaisperäinen ystävä totesi hiljattain Turussa elävän enää vain eläkeläisiä ja biotieteilijöitä.

Vaasa

Ihan mysteeri. Menin kerran lapsena laivalla Vaasasta Uumajaan. Siellä kai puhutaan ruotsia? Pohjanmaa on vähän epäilyttävää seutua. Kokkola taitaa mennä samaan kategoriaan, sielläkin olen käynyt kerran sukuloimassa.