Päivän Kauppalehdessä Hans Välimäki motkottaa kolumnissaan samasta asiasta, joka minuakin on kismittänyt muutaman vuoden ajan: ravintoloiden lastenruuista. On mielestäni käsittämätöntä, että perheen pienimmille on ylivoimaisen vaikeaa löytää ravintolasta ruokaa, jota ei olisi uitettu rasvassa ja suolassa. Olipa ravintolan teema mikä hyvänsä, löytyy lastenlistalta aina ne samat annokset nauravia nakkeja ja eineslihapullia, tietenkin ranskanperunoiden kera. Onneksi ne ranskanperunat sentään voi useassa paikassa vaihtaa perunamuusiin, mutta lohtu jää silti laihaksi.
Mitä, oi mitä, ajatellaan ravintolassa, jossa äiti ja isä saavat valita laajasta listasta vaikkapa höyrytettyjä vihanneksia tai mitä tahansa ituhippien terveellistä ruokaa, mutta muksuille on tarjolla silkkaa rasvasuolamättöä? Miksi ihmeessä ravintoloitsija kuvittelee pikkulasten kehojen kestävän rasvaa ja suolaa aikuisia paremmin?
Meidän rääpäleille ei ranskanperunoita syötetä, ei ainakaan ennen kuin he ovat riittävän vanhoja itse vaatimaan sellaisia. Ja jos ei ole taaperosta asti ehdollistettu mässyämään pakasteperunaa ja natriumglutamaattia, ei lapsi välttämättä jatkuvasti sellaista toivo vanhempanakaan. Satunnaisesti nyt tietenkin voi syödä vaikka lunta, en minä sillä.
Hmm, natriumglutamaattia, nam...
VastaaPoistaPorkkanoita ja aromisuolaa?
VastaaPoistaHei, ämmäsgee on yksi ravintoympyrän tärkeistä lohkoista ja perusmaku. Oyster sauce on parhautta pullossa.
VastaaPoistaAsiaa sivuten, biokemistinä vituttaa ihmiset, jotka huutavat VOI KAUHIAA, E330, me kuallaan kaikki! Se on sitä vitun samaa sitruunahappoa, mitä on muissakin hedelmissä kuin sitruunoissa.
Ja MSG on aminohapon natriumsuola.
En siis ärise Anginalle, mutta asia on vituttanut jo pitkään noin muuten.
Yhdisteistä vapaata ruokaa vaativat hipit tietysti ovat vielä oma lukunsa.
Geha RS, Beiser A, Ren C, et al (April 2000). "Review of alleged reaction to monosodium glutamate and outcome of a multicenter double-blind placebo-controlled study". J. Nutr. 130 (4S Suppl): 1058S–62S
VastaaPoistaTuo ja moni muuta sanoo, että mitään yliherkkyyttäkään ei ole osoitettu olevan ja terveyshuolta ei ole, jos pitää terveen järjen annostelussa.
No siis mähän olen aina vastustanut kaikkea ruokaa, jossa on niitä geenejä.
VastaaPoistaMutta lietsoakseni hippiterveysaatetta: olen huomannut nyt totuttaessani kuopusta koko perheen ruokaan, että yllättävän monen tutun ruuan voi valmistaa joko täysin ilman tai vain murto-osalla ohjeessa mainittua suolaa ilman, että maku siitä heikkenee.
Meikäläinen ainakin saa nimittäin suolaa ihan tarpeeksi työpaikkaruokalassa ja, no, langetessaan.
Pitää nyt vielä tuosta natriumglutamaatista sanoa (pitikin mennä mainitsemaan se postauksessa, kun oli tarkoitus puhua vain suolasta ja rasvasta ja pahanmakuisesta ylihintaisesta ruuasta), että kieltämättä minullakin on aina ollut tietoon perustumattomia ennakkoluuloja sitä kohtaan.
VastaaPoistaSehän on jotenkin niin noloa, kun voisi syödä vaikka tuoretta basilikaa ja sitruunamelissaa ja omin käsin mökkilammesta kalastettua ahventa. Ja mustikoita ja puolukoita ja omasta männystä veistettyä pettuleipää.
Ja natriumglutamaatin syönnin jälkeen janottaa epäilyttävästi - sekin on kovin hälyttävää.
No, mutta hyvä tietää, että lapsemme ovat ravintolareissun jälkeen ainoastaan vaarassa sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Se on sentään rehellinen suomalainen perinne.
Heh, olen usein nähnyt ihmisten kammoavan bentsoehappoa, ja syövän innolla puolukoita ja karpaloita, kun ne on niin terveellisiä. Ja sisältävät runsaasti juurikin sitä.
VastaaPoistaKannattaa muistaa, että E-koodilistan voi halutessaan käydä helposti läpi vaikka wikipedian avulla ja katsastaa mitä sieltä löytyy, ja etenkin sen, että mistä noita aineita löytyy luonnosta.
Osa hipeistä tuomitsee myös synteettisen sitruunahapon (jne) vaarallisena ja myrkyllisenä, kun kerran luonnollinenkin vaihtoehto löytyy.
Jaaniin, sitä piti tiedustelemani teiltä suvullisesti tai partenogeneettisesti lisääntyneiltä, että onko kersat mahdollista totuttaa oikeasti maustettuun ruokaan? Siis terveellä järjellä toki, mutta kyse ei ole mistään laitosruoasta, jota tarjoillaan aikuisillekin, jossa mausteet ovat synti tai iljetys.
VastaaPoistaEntä millä aikavälillä? 6kk? 15v? 35v?
No varmasti on, ja nehän tottuu mausteisiin jo masussa jos äiti vain sellaisia käyttää. Meillä 2,5-vuotias syö tulisempaa ruokaa kuin minä, ja on jo yksivuotiaasta asti osannut arvostaa jääkaapin hajullaan kontaminoivia juustoja.
VastaaPoistaKuopuskin (lähes 1v) saa jo aika paljon mausteita, vain sitä suolaa me säännöstellään.
En sitten tiedä, onko tämä suositusten mukaista...
Lasten perunamuusiin ei kuitenkaan saa laittaa erehdyksessä pippuria suolan sijaan, vaikka ne ovatkin samanlaisissa sirottimissa. Tämä on vaarallista ja saattaa johtaa silmien umpeenmuurautumisen, jos lasten äiti saa tietää eivätkä ruuanlaittajan refleksit ole tilanteen tasalla.
VastaaPoistaEntäs natriumglutamaatin ja ADHD:n yhteys? Jotkut artikkelit sitä toitoittavat ainakin. Tiedä sitten. Mutta mä en kuulemma saa sitä enää syödä...
VastaaPoistaMeidän perunamuusissa on aina pippuria. Itse en siitä niin välitä, mutta se on kuulemma saksalainen tapa. Mikä minä olen muiden maiden ruokakulttuureja sorsimaan. Vetoa seuraavalla kerralla siihen.
VastaaPoistaJa natriumglutamaatista suuri tieteellinen lähteemme Wikipedia kertoo sen verran, että sen on todettu aiheuttavan liikalihavuutta. Tai jotain. Joku kertoi. Jossain netissä.
MSG:n wikipedia-artikkelin (englanninkielisen) lähdeluettelo on ihan hyvä.
VastaaPoistaNoin pähkinänkuoressa muistaakseni ei olla löydetty msg:stä haittapuolia järkevästi käytettynä (eli ei absurdeja satoja grammoja tms päivässä). Myönnetään, etten jaksa nyt tarkistaa, mutta oletusarvoisesti sillä ei ole yhteyttä ADHD:hen, tuberkulosiin tai juuri muuhunkaan. Ylipainonkin kanssa kannattaa muistaa, että harva sitä puhtaana vetää, vaan se annostus saadaan yleensä rasvan jne lisänä. Korrelaatio ei tarkoita kausaatiota.
Mutta ihan oikeasti, omia ja lapsiaan kohtaan tuntemia pelkoja lisäaineista saa helpotettua ihan lukiotason kemian tiedoilla (tai terveellä järjellä) kun tsekkaa mistä noita aineita löytyy luonnosta. Iso osa E-XXX -aineista on ihan luonnosta löytyviä mäskejä. Toki joukossa on muutamia vähemmän häävejä tapauksiakin, mutta ei kannata rajoittaa ruokavaliotaan irrationaalisesti.
Joku on kyllä ihan varmasti koostanut noista listankin valmiiksi.
Angina, Fasistin Parempaan Muusiin kuuluu nokare voita, tilkka maitoa tai kermaa ja valkosipulia.
Crowswamp, olen täysin yhtä mieltä kanssasi tuosta älyttömästä hysteriasta, mitä e-aineista levitetään. Itse kuitenkin pyrin karttamaan ruoka-aineita joihin niitä on käytetty, sillä pitkä lisäainelista kielii paskoista raaka-aineista ja kitsastelusta. Erinäisiä e-aineita lisäämällä saadaan safka pumapattua täyteen vettä ja minähän en vedestä suostu kaupan kassalla maksamaan, kun sitä tulee omasta hanasta edullisemmin.
VastaaPoistaJa Angina. Olin tuossa joitakin vuosia sitten töissä ravintolassa, jossa lasten lista oli koostettu aikuisten listasta pienentämällä annoskokoja.
Arvaapa mitä joka saatanan ilta kyseltiin lapsille?
Jep. Nakkeja ja ranskalaisia.
Kysyntä ja tarjonta.
Olin tuossa joitakin vuosia sitten töissä ravintolassa, jossa lasten lista oli koostettu aikuisten listasta pienentämällä annoskokoja.
VastaaPoistaArvaapa mitä joka saatanan ilta kyseltiin lapsille?
Jep. Nakkeja ja ranskalaisia.
Kysyntä ja tarjonta.
Voi jeesus. Olin halunnut uskoa, ettei se olisi noin, mutta salaa silti pelkäsin juuri tuota.
No, ehkä munkin elitismini karisee siinä vaiheessa, kun Mella kovaan ääneen ilmoittaa haluavansa ranskiksia sen juureskakkunsa sijaan. Hmph.
Turisti, jep, olet tietysti oikeassa pointissasi.
VastaaPoistaJoskus joutuu vaan tekemään sen valinnan tiettyjen itemien kohdalla, että ottaako huonomman raaka-aineen ilman makua parantavia aspekteja (msg, sitruunahappo jne) vai niiden kera.
Toki preferoin ruoanlaittoa harrastavana parempia aineksia, mutta reaalimaailma tulee välillä pahoinpitelemään preferenssejä ja harrastuksia.
Ketsuppi auttaa melkein mihin vaan, jopa makaronilaatikkoon.
VastaaPoistaNo niin, kivakiva, nyt täälläkin on päästy ja kauniiseen yhteisymmärrykseen. Ollaanpas me sopuisia.
VastaaPoistaKotifasisti tuntee kyllä pyhää vihaa ketsuppia kohtaan. Se katselee nykyään tosi kylmästi nenänvarttaan pitkin, kun Mella on minun opettamanani ryhtynyt käyttämään ketsuppia juurikin makaronilaatikossa. Itse mies laittaa makaronilaatikkoonkin - kyllä vain - pippuria. Siis lisää pippuria sen päälle, mitä laatikossa jo löytyy.
Itse olen lisännyt makaronilaatikkoon totaattipyrettä tai -murskaa sekä tarpeeksi mausteita jo valmistusvaiheessa, ettei ketsuppia tarvitse.
VastaaPoistaMutta jos sitä pitää käyttää, niin laitosmakaronilaatikko on kyllä ketsuppinsa ansainnut.
Makaronilaatikko on kyllä helposti paskin mahdollinen ruoka, jonka voi makaronista ja jauhelihasta tehdä.
VastaaPoistaSä olet vain syönyt huonoja makaronilaatikkoja. Meillä on vain hyvää ruokaa, myös makaronilaatikkopäivinä.
VastaaPoistaHmm, Saksassa yleinen lasten ruokalaji listassa oli Rauberteller, 0 euroa, eli tyhja lautanen johon sitten otettiin aikuisten lautasilta ruokaa. Normaalien annoskokojen kautta sopi yleensa hyvin joskin kun ne aikuisten ruokalajit oli kanssa niita schnitzel mit pommes niin ei rasvalta ja suolalta valtyta tuollakana tavalla :)
VastaaPoistaAngina, kokeilepa joskus laittaa makaronilaatikkoon tosiaankin tomaattimurskaa tai pyrettä. Juhlapyhinä jos oikein intoudut, voit kokeilla korvata munamaidon todella dekadentisti kuohukermalla tai maito/creme fraiche -seoksella.
VastaaPoistaTuolla reseptillä minä onnistuin vieroittamaan oman ukkoni ketsupin käytöstä.
Jep, olinkin jo tämän keskustelun pohjalta päättänyt tehdä seuraavalla kerralla niin. Meillä käytetään kyllä jo turhankin paljon tomaattimurskaa, se kun on kokeilujen perusteella vallan mainio maku suolattomissa tai vähäsuolaisissa ruuissa. Ja muutenkin olen ihan tomaattifani. Jostain syystä vain emme ole vielä sitä makaronilaatikkoon keksineet tunkea.
VastaaPoistaToisaalta nykyään kotifasisti tekee meillä aina makaronilaatikon, ja hän kyllä kikkailee kaikenmoisilla mauilla. Valkosipulia en ole sallinut makaronilaatikossani sen jälkeen, kun sitä yhden kerran kokeiltiin kuopuksen odotuksen ensimmäisellä kolmanneksella. Turisti saattaa nykykokemuksellaan jo arvatakin, millainen reaktio minulle tulee kun vain ajattelenkin senaikaisia ruokakokeilujamme... (eikä sitten muuten mennä siihen, että ensimmäisen raskauteni jälkeen jouduin vaihtamaan shampoomerkkiäni hajuassosiaatioiden vuoksi.)