Nyt on sitten päässyt käymään niin, ettei meidän perheessä ole enää ainuttakaan vauvaa; kuopuskin kun on tänään saavuttanut kunnioitettavan yhden vuoden iän. Toki minulla on edelleen vaikeuksia käsittää, miten jokin niin pieni voi olla jo niin iso.
Mutta ehkä pienuus on harha, tai ainakin erittäin nopeasti ohimenevä tila. Laskimme nimittäin hiljattain, että neiti syö päivittäin enemmän kuin isänsä. Siis enemmän kuin 31-vuotias raavas mies, joka vieläpä kulkee n. 5 kilometrin mittaisen työmatkansa lihasvoimalla aamuin illoin. Tästä voi päätellä, että jos vain katsoisin tarpeeksi tarkkaan, pystyisin luultavasti havaitsemaan tytön kasvun reaaliajassa. Johonkin se kaikki ruoka menee, ei sen rääpäleen maha niin iso ole eikä se tavara viivytyksettä tule uloskaan.
Olo on hieman haikea, mutta hukutan sen tänään imurointiin ja marsipaanin vaivaamiseen.
Onnea Neilalle! Meillä se vuoden rajapyykki kohta on edessä, 2,5 viikon päästä. Ennen sitä kuitenkin palaan töihin, että jotain muutakin mullistavaa tapahtuu pienen pojan elämässä.
VastaaPoista