Aina ei voi olla hyvä päivä, joskus on suorastaan kurja päivä. Tiivistetysti voisi sanoa, että joskus sitä huomaa hirvittävällä selkeyden hetkellä olevansa huono äiti, kehno esimies, saamaton työntekijä, tarpeeton ystävä ja kaikin puolin ikävä ihminen. Ja sitten jotkut näsäviisaat vielä ryhtyvät heittämään kulunutta humanistiläppää toisen heikkona hetkenä.
Koska olen kuitenkin peruspositiivinen ja yltiöoptimistinen, psyykkaan itseni jälleen nousuun. Seuraavassa lista Hyvistä Asioista, muitakin saa ehdottaa:
-Illalla pääsen leipomaan kakkua ja viikonloppuna syömään sitä.
-Nykyään ulkona on jo valoisaa sekä töihin mennessäni että töistä palatessani.
-Muutaman vuoden kuluttua molemmat lapset osaavat jo itse syödä, käydä vessassa ja pukea päälleen.
-Helsingissä on ainakin kaksi ravintolaa, joista saa tiettyä georgialaista kuohuviiniä edullisesti.
-Tänäkin vuonna on kesä ja kesäloma.
-Palkkapäivään on enää viikko.
-Suomi ei ole sodassa.
- Tekniikan kehitys (esim. itsestään sammuvat valot rappukäytävissä) on mahdollistanut humanistien työllistymisen.
VastaaPoista-Citykanit eivät ole rauhoitettuja.
VastaaPoistaMutta eipä meitä kuitenkaan kuriin saada.
VastaaPoistaHei tässä oli nyt tarkoitus listata vain kivoja asioita.
VastaaPoista-Ystävälle syntyi eilen terve poikalapsi.
VastaaPoistaMiksi olet listannut asiat miinusmerkillä? Puskeeko negatiivisuus pinnan alta väkisin?
VastaaPoistaEikö ne pitäisi listata vaikka näin:
+kesä
+citykaneilla havaittu lepraa
jne?
-Rasittavimpiin viisastelijoihin on etäisyyttä pitkälti toistasataa kilometriä.
VastaaPoista+ Mitäs tuo nyt on, muutama kilometri näin 2000-luvulla.
VastaaPoista+ Myöskin ovipumput antavat hipeille tekemistä, jos ovikiilat ovat unohtuneet kotiin.
Itseasiassa välimatka ei pysy vakiona, olen viikonlopun itärajasta kivenheiton päässä. En tietenkään aio koettaa kusettaa kohtaa "-Suomi ei ole sodassa." provosoimalla kiviä heittelemällä.
VastaaPoistaEi, vaikka susi1.netissä oltaisiinkin innoissaan.
Niin mäki teitä.
VastaaPoistaProvosoit?
VastaaPoistaMe ei provosoiduta. Koskaan. Jawohl, katkase.
VastaaPoistaJa siinä sitä vain jatketaan länkyttämistä.
VastaaPoistaPasifistihippien on paha uhkailla. Tai realisoida uhkauksiaan.
VastaaPoistaHahaa, keinoja aina löytyy. Ensinnäkin mä hukutan teidät marsipaaniin ja valkosuklaaseen, sitten mä kutsun mun stallarikaverit laulamaan teille taistolaislauluja (viimeksi eilen todistin vastaavaa kidutusmenetelmää käytännössä) ja lopuksi mä kutsun naistutkimuskaverini pitämään teille esitelmää feminismin historiasta.
VastaaPoistaJa kuvaan sen kaiken juutuupiin.
Tuo muuten vetää sanattomaksi.
VastaaPoistaEn avaa ovea teille.
Onkos se naistutkimuskaveri nätti? Onko sulla kuvia siitä?
VastaaPoistaSoon profeministi, ei feministi.
VastaaPoistaSusiruma, siis.
VastaaPoistaEiku mies. Pitääkö nää aina vääntää rautalangasta.
VastaaPoistaOleksä varma? Moni femakko on etäämmältä, ja oikeastaan lähempääkin, tarkasteltuna varsin voimakkaasti (rumaa) miestä muistuttava.
VastaaPoistaVoihan tuo olla tottakin. Ehkä sun kannattaa tarkistaa.
VastaaPoistaMä olen kyllä pitänyt periaatteena, että jos ei kertavilkaisulla voi olla varma, ei kannata uudestaan enää vilkaistakaan. Ei se häävi ole kuitenkaan.
VastaaPoista