Huonon päivän ainekset

Vaikka tänään on perjantai, on päivä käynnistynyt poikkeuksellisen kehnosti. Tällaista olen joutunut sietämään:

Yö. Mella ajoitti heräämisensä taktisesti niin, että koko yö meni katkonaisesti: ensimmäisen kerran pimu ryntäsi huoneeseemme kahdelta, toisen kerran viideltä. Ja puoli seitsemältä soi sitten herätyskello.

Bussimatka. Bussini oli niin täynnä, etten päässyt kunnolla istumaan. Pääsin siis toki istumaan ja ihan ikkunapaikallekin, mutta väärälle puolelle bussia. Katsokaas kun minä pidän käsilaukkua aina oikealla kyljelläni, minkä vuoksi istun kulkuneuvoissa vasemmalle puolelle käytävää - muutenhan se laukku painaa ikävästi kyljen ja ikkunan välissä. Vaihtoehtoisesti joudun sitten ottamaan käsilaukun kokonaan pois olaltani, jolloin kuulokkeen johdot menevät sekaisin ja nappi putoaa korvasta kesken hyvän biisin. Näin tänäänkin, sillä ymmärrettävästi kaikki muutkin matkustajat haluavat istua vasemmalla puolella ja vapaita tuplapenkkejä oli vain oikealla puolella.

Bussipysäkiltä toimistolle. Juuri, kun bussi saapui toimiston eteen, alkoi levyn paras biisi. Päätin kiertää pidemmän matkan kaukaisemmalle ulko-ovelle, jotta saan kuunnella pätkän loppuun. Tietenkin silloin, täysin poikkeuksellisesti, jostain putkahti vierelle sinänsä aivan viaton ja hyväntahtoinen työtoveri matkalla samaan suuntaan. Se siitä aamubiisistä sitten. En minä ole aamulla sosiaalinen, prkl, mutta eihän sitä nyt voi loukkaamatta siinä tilanteessa sanoa.

Töiden aloitus. Aamun alkajaisiksi yritän kaivaa esiin Kauppalehden, mutta jostain syystä läpyskä oli juuri tänään piilotettu ovelasti täysin näkyvälle paikalle mutta aivan lehtipinon pohjalle. Kolmeen kertaan kävin puhisten läpi kaikki lehtilaatikot ja sen yksittäisen lehtipinonkin, ennen kuin omani sieltä pilkisti. En tiedä, miten ne sen oikein tekivät, mutta jotenkin ovelasti.

Viinipalsta. Kauppalehden viinipalstan toimittaja päätti väläytellä kielitaitoaan ja kuvaili erästä isoa viinilasia termillä "banzerwagen". Banzerwagen?! BANZERWAGEN?! Ymmärrän, etteivät kaikki osaa saksaa, enhän minäkään osaa ranskaa, mutta voisiko siinä tapauksessa olla käyttämättä sitä kieltä? Ilmeisesti ei ole tullut luettua Korkkareitakaan eikä ylipäänsä ymmärrettyä mistään mitään, tana.

Jos pitäisi näin äkkiseltään sanoa, millainen on minun mielikuvissani "banzerwagen", sanoisin, että se on violettiin vivahtavan vaaleanpunainen, rokokootapettikuosilla kuvioitu ja keveästä lasikuidusta valmistettu. Se ei olisi sellainen todella jykevä esine, joka toimittajan mukaan jyrää alleen heikot viinit; korkeintaan se voisi olla täynnä mansikkasiideriä.

Eikä nyt ole vielä edes lounasaika.