tiistaina, tammikuuta 06, 2009

Perinteinen loppiainen

Joulu on selvästi ohi, kun kerran loppiainenkin lähestyy jo loppuaan. Meidän perheessä päivää on vietetty perinteisin menoin: syömällä joulutorttuja sekä uhraamalla joulukuus Nuuttipukille.

Vuosisatojen, ellei -tuhansien, ajan suvussamme on tiedetty Nuuttipukin traaginen tarina. Nuuttipukkihan oli Joulupukin rakkain tonttu, oikea käsi, joka kuitenkin jo muinaisina aikoina lankesi mystisissä olosuhteissa mystisellä tavalla ja joutui maanpakoon Korvatunturilta. Siitä lähtien Nuuttipukki on vainonnut ihmiskuntaa aina joulun jälkeen mm. varastamalla lasten joululahjoja, tuhoamalla takuukuitteja ja piirtelemällä ylimääräisiä nollia tammikuun luottokorttilaskuihin.

Nuuttipukin kammottavalta vainolta voi suojautua vain uhraamalla helyistä ja namuista riisutun joulukuusen loppiaisena. Oikeaoppisesti uhraus suoritetaan heittämällä kuusi parvekkeelta alas, ja toimitusta tulee seurata hartaasti koko perheen voimin. Näin varmistetaan häiriötön loppuvuosi sekä pidetään metsän ja kivitalojen varjoissa hiippaileva Nuuttipukki tyytyväisenä.

3 kommenttia:

  1. Tämä voisi selittää kroonisesti huonokuntoisen Visan, Nuuttipukki tilailee amerikkalaisilta kuolemankauppiailta krääsää ihan piruuttaan.

    Pitääpä koettaa häätörituaalia, mutta suoraan sanottuna, uskoni ei ole vahva.

    VastaaPoista
  2. Suosittelen ehdottomasti! Jos oma uskosi horjuu, kannattaa yleisöön kerätä mahdollisimman paljon porukkaa yleisöstä. Etenkin pienet lapset ovat oivallisia - kyllä joukosta yhteensä tarpeeksi uskoa löytyy Nuuttipukin lepyttämiseksi.

    VastaaPoista
  3. Oho, ton toisen yleisön paikalle piti kirjoittaa naapurusto. No, aina ei voi onnistua.

    VastaaPoista