Viime viikkojen teema on ollut musiikki: kuten aiemmin kerroin, olen penkonut levyhyllyäni ja siirtänyt kaikki cd-levyni mp3-soittimeeni sekä ulkoiselle kovalevylle talteen tehdäkseni hyllyssä tilaa. Samalla olen joutunut viimein tunnustamaan sen tosiasian, että olen keski-ikäistynyt. Eikös yleinen nyrkkisääntö ole se, että ihminen kuuntelee loppuikänsä lähinnä sitä samaa musiikkia, mitä kuunteli nuoruudessaan?
Minun nuoruuteni on siis ilmeisesti todellakin ohi, sillä minä en ole enää aikoihin laajentanut musiikillista kenttääni. Taisin hankkia viime vuoden aikana pari levyä, nekin vanhoilta tutuilta artisteilta. Kokonaan uuden artistin levyn hankin viimeksi yli kolme vuotta sitten.
Eikä siinä vielä kaikki: huomaan, että koko kokoelmastani kuuntelen jokseenkin yksinomaan musiikkia 90-luvun loppupuolelta. Tai korjataan: en pelkästään tuolloin julkaistua musiikkia, mutta ainoastaan musiikkia, jonka itse löysin noina vuosina. Toisin sanoen 15-20-vuotiaana. Hyvin harva 2000-luvun levy päätyy pysyvämmin soittolistalleni; toki muutamia sellaisia on.
Uskon olevani poikkeuksellisen konservatiivinen, sillä valtaisat kaksi (no okei, puolitoista) vuotta itseäni vanhempi kotifasisti kuitenkin löytää edelleen uusia bändejä jos ei nyt viikottain niin ainakin kuukausittain. Toisaalta kotifastisti on patologisen jämähtänyt siihen omaan selvärajaiseen genreensä, joten ehkä esimerkki ei olekaan mitä mainioin.
Mutta silti. Kuinka moni muu lakkaa löytämästä uutta musiikkia kolmenkympin korvilla? Vai onko tämä ehkä vain jokin vaihe? Vai onko minussa vain jotain vikaa?
Itse loydan (ja etsin) kylla jatkuvasti uutta musiikkia, enka ole mitenkaan genrerajoitteinen, pikemminkin painvastoin. Noin hieman sinua vanhempana.
VastaaPoistaEn toin varsinaisesti uutta musiikkia (tuossa laskeskelin etta vuonna 2008 julkaistuja levyja olen kuullut noin nelja tai viisi), mutta minulle uutta.
Mutta mina en kaykaan ampumassa, en maalaa eika lapsiakaan ole :) Ja muuttaminen maasta toiseen auttaa uusien musiikkikulttuurien kohtaamisessa...
"Toisaalta kotifastisti on patologisen jämähtänyt siihen omaan selvärajaiseen genreensä"
VastaaPoistavalheita taas. sain juuri dm-levyn josta pidän. ja se on jo aika kaukana siitä perustavarasta jota kuuntelen koko ajan. viime vuonna ostin jopa yhden poplevyn ja sain yhden kantrilevyn lahjaksi. kyllä mä oon todella avarakatseinen.
Joo joo, mä muistan kyllä, että teillä bm-miehillä pitää kuulemma olla ne jotkut katu-uskottavat popartistit kuultavananne, ettette ihan turhan patologisilta tapauksilta vaikuttaisi. Miten se oli, uskottavia popartisteja olivat kai mm. Nick Cave, Depeche Mode ja Johnny Cash?
VastaaPoistaSe poplevy tosiaan oli muistaakseni Volbeat (ältsyn Britney Spearsia) ja se kantrilevy tosiaan se katu-uskottava Johnny Cash.
Teoria on edelleen pätevä.
Depeche Mode on kyllä siinä ja tässä. Mä olen valmis venymään Motörheadiin asti, mutta kyllä siitä itäänpäin on vähän liian itää.
VastaaPoistaPatologinen tapaus. No, ehkä sä hoidat multikultitarpeesi hengailemalla sosialistisissa blogeissa.
VastaaPoistaKotifasistin mielestä sun metallimaussakin taitaa tosin olla paljon parantamisen varaa, mun mielestä teillä kaikilla (kyllä, kaikilla lukijoilla) on omituinen musiikkimaku.
No germaanit nyt ei tajua juuri muun kuin marssimusiikin päälle. Ja ehkä muutaman juomalaulun. Euroopalle on parempi, kun germaanit laulaa juomalauluja.
VastaaPoistaSä unohdit tärkeimmän eli schlagerin.
VastaaPoistaMutta kuitenkin mä olen ollut maailman (kuulemma) suurimmilla bm-festivaaleilla. Ne järjestettiin Saksassa.
Loytyyko pohjois-Saksasta niin laajoja grim frost-bitten forests of solitude etta siella voi jarjestaa isoja bm-festareita? (Alpeilta ehka mutta se on etela-Saksaa ja etela=poser)
VastaaPoistaJa kai meno siella oli samanlaista kuin talla videolla:
http://www.youtube.com/watch?v=-VBdAY8eA9w
Nimimerkilla "kuuntelen myos schlageria"
Ei niille festareille kovin isoa nummea tarvittu, kävijämäärä nimittäin näillä maailman isoimmilla festareilla oli ehkä parisataa henkeä. Meno oli sitten sen mukaista: kaljaa juotiin mutaisella parkkipaikalla auton peräkontista samalla, kun sivukorvalla kuunneltiin bändejä.
VastaaPoistaNuo festarit ansaitsisivat kyllä ehkä ihan oman merkinnän, niin hupaisaa siellä oli. Sen verran monta vuotta kyseisestä kokemuksesta kuitenkin on, etten saa siitä väännettyä ajankohtaista niin millään.
Jos joku ihmettelee, miten jokin maailman suurin festari voi koostua vain paristasadasta ihmisestä, löytyy selitys purismista. Itsehän en tosiaan näistä mitään tiedä, mutta kotifasistin mukaan kaikilla muilla metallifestareilla esiintyy myös alempiarvoistentallilajien edustajia, esim. death metal -bändejä.
Yksinomaan bm:ään keskittyviä tapahtumia siis täytyy etsiä lähinnä kiven alta. Vaan enpä tiedä, mikä on tilanne nykynuorisolla. Kotifasisti varmaan tietää, mutta luultavasti murjottaa kyllästyttyään tähän asiantuntemattomaan keskusteluun.