Olen nyt asunut kymmenen vuotta Helsingissä, ja viihtynyt varsin hyvin. En ole koskaan kuvitellut, että muuttaisin enää minnekään muualle Suomeen; esim. Berliini olisi sitten jo aivan eri asia. Vähintään Helsingin kokoiset kaupungit muuallakin maailmassa ovat potentiaalisia vaihtoehtoja, tosin muuton potentiaalisuus on kääntäen verrannollinen lapsostemme yhteenlaskettuun ikään.
Tänä "talvena" on mielessäni kuitenkin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen häivähtänyt ajatus asumisesta hieman pohjoisemmassa. Jo parina edellisenä talvena olen havainnut suurta kaipausta valkoisten kinosten keskelle. Lapsuuteni ja nuoruuteni Keski-Suomessa hankia oli joka talvi, vai kultaako aika taas muistot?
Millaistakohan olisi asua Jyväskylässä? Ihan siellä vanhoilla kotinurkilla? Olisi laskettelurinteitä ja lasten pulkkamäkiä, isovanhemmatkin olisivat lähempänä. Ja tietenkin vielä se kesämökki.
No, emme me ole mihinkään muuttamassa, en minä osaisi noin vain jättää pääkaupunkiseutua ja ystäväpiiriä taakseni. Ellei mikään muu estelisi, niin ainakin riittävän hyvän työpaikan löytäminen yhtä aikaa molemmille vanhemmille olisi lähestulkoon mahdotonta. Ja hei oikeasti - joku Jyväskylä? Jos nyt ei kuitenkaan.
Mikäli seuralaiseni ei peru viime hetkellä, pääsen luultavasti kuitenkin huomenna näkemään edes lumetetun laskettelurinteen Espoossa. Ehkä pahin valkokaipuu siinä laantuu.
Tänä "talvena" on mielessäni kuitenkin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen häivähtänyt ajatus asumisesta hieman pohjoisemmassa. Jo parina edellisenä talvena olen havainnut suurta kaipausta valkoisten kinosten keskelle. Lapsuuteni ja nuoruuteni Keski-Suomessa hankia oli joka talvi, vai kultaako aika taas muistot?
Millaistakohan olisi asua Jyväskylässä? Ihan siellä vanhoilla kotinurkilla? Olisi laskettelurinteitä ja lasten pulkkamäkiä, isovanhemmatkin olisivat lähempänä. Ja tietenkin vielä se kesämökki.
No, emme me ole mihinkään muuttamassa, en minä osaisi noin vain jättää pääkaupunkiseutua ja ystäväpiiriä taakseni. Ellei mikään muu estelisi, niin ainakin riittävän hyvän työpaikan löytäminen yhtä aikaa molemmille vanhemmille olisi lähestulkoon mahdotonta. Ja hei oikeasti - joku Jyväskylä? Jos nyt ei kuitenkaan.
Mikäli seuralaiseni ei peru viime hetkellä, pääsen luultavasti kuitenkin huomenna näkemään edes lumetetun laskettelurinteen Espoossa. Ehkä pahin valkokaipuu siinä laantuu.
Tää lumi on erittäin jees pieninä annoksina, vaikkapa joulun tienoilla. Mutta kuten sanoit, joku Jyväskylä? Mulla on jo ikävä Helsingin lumettomia katuja.
VastaaPoistaHelppo rasti. Käytte hiihtolomalla (tai joku oma loma) jossain pohjoisempana hankkimassa lumikiintiön täyteen.
VastaaPoistaJossain pohjoisempana? Missäköhän sekin sitten olisi...
VastaaPoistaMutta en usko, että yksi hiihtoloma vielä riittäisi. Minä kun haluaisin nimenomaan, että satunnaisina viikonloppuina voisi vain kaapata sukset kainaloon ja lähteä rinteeseen, tuosta noin vain, ilman sen kummempaa suunnittelua.
Ja kyllähän lapset tarvitsevat pulkkamäen.
Tosin olisi se hiihtolomakin parempi kuin ei mitään. Mutta loma kahden alle 3-vuotiaan kanssa ei aina täytä loman määritelmää...
Joko olette niin vanhoja, että hiihtäminenkin kävisi mukavasta talviliikunnasta :-) ? Luulisi siellä etelässäkin olevan kuntoiluun tarkoitettuja latuja.
VastaaPoistaItsehän olen hiihdellyt pääasiassa vain täällä Oulussa ja Ylläksellä, niin ei hirveän paljon kokemusta ole muutakuin tasamaa-hiihtelystä. Jossain keksisuomessa on varmasti mäkisemmät ja haastavammat maastot.
Hiihtäminen, hyi olkoon!
VastaaPoistaEilinen laskettelukumppanini kiteytti sen hiihtohississä aika hyvin: hän ei halua tehdä mitään, mikä vaatii ylämäkeen ponnistelua omin voimin. Hissillä ylös ja painovoimalla alas, kiitos vain.
Kyllä sekin jo reisissä ja pohkeissa tuntuu, tänäänkin.
Ette vaan osaa ;-)
VastaaPoistaEi vaan. Luulenpa että olisi minultakin jäänyt sukset ostamatta ja hiihdot hiihtämättä, ellen olisi päässyt opettelemaan näillä tasaisilla laduilla, joissa ainoat ylä- ja alamäet ovat alikulkuja.