Minulla on vamma: en käytä käteistä kuin äärimmäisessä hädässä, ja silloinkin kiroten joko hiljaa mielessäni tai peräti ääneen. Tästä vammasta on aina vain vähemmän ja vähemmän haittaa, sillä kortilla voi maksaa jo jokseenkin kaikissa niissä paikoissa, joihin minä rahani kannan.
Käyttämissäni uimahalleissa pukukaappien panttina on vielä pitkään ollut 50 sentin kolikko. No, panttihommat vielä menettelevät, olen sitten kantanut sitä yhtä ja samaa kolikkoa uimakassissani mukana. Siitäkin tuskasta päästiin kesällä, kun Töölön uimahallin kaapit uusittiin ja pantiksi muutettiin se sama älykortti, jolle sarjaliputkin ladataan. Jes!
Hiustenkuivaajat eivät valitettavasti ole seuranneet tätä kehitystä: ne täytyy edelleen maksaa 20 sentin kolikolla, ja siinä se. Lisäksi kyse on tosiaan maksusta, eli joka uintikerralla pitäisi olla uusi 20 sentin kolikko mukana. Eikä niitä tunnetusti saada pankkiautomaateista.
Tiedän, tiedän, voisin nostaa sen kaksikymppisen ja pyytää uimahallin tätejä ja setiä vaihtamaan sen sataan 20 sentin kolikkoon. Tykkäisivät varmaan. Ja minustakin olisi hillittömän hauskaa kantaa mukanani avattua kolikkorullaa. En aio kuitenkaan tehdä niin.
Onneksi tämänkin ongelman voi kiertää: vaikka kyseisten hiustenkuivaajien takana olevia töpseleitä ei voikaan käyttää ilman rahallista korvausta, löytyy ainakin Töölön uimahallista ilmaiset pistorasiat vessoista. Siellä minäkin siis torjun talviflunssaa oman pikkukuivaimeni kanssa.
Sinänsä sijainti on kehno, sillä en minä tarvitse niitä vesiklosetin muita fasiliteetteja pelkkää pistoketta käyttäessäni. Toki jätän oven auki muita kuivaajia, käsien pesijöitä tai muilla asioillla liikkuvia varten.
Tänään ensimmäisen kerran vessaan kurkisteli närkästynyt naisihminen, joka tiedusteli painokkaaseen sävyyn, josko vessa olisi pian vapaa käytettäväksi. Katseli kiukkuisesti nenänvarttaan pitkin (sikäli kuin minua 15 senttiä lyhyempi ihminen kykenee taivuttamaan päätään riittävän taakse katsoakseen nenänvarttaan pitkin) ja totesi, että vessan ulkopuolella on jo kamala jono.
Minä siinä sitten avullisen ystävällisesti lopetin heti kuivailun ja päästin tädin sisälle, pahoittelinpa vielä ulos mennessäni, että sääli kun niitä pistokkeita ei ole muualla kuin täällä vessassa. Täti tuhahti, että onhan tuossa noita maksullisia, käytä niitä. Oven sulkeutuessa sanoin jotain säyseää käteisen rahan soveltumattomuudesta arkikäyttöön, mutta se taisi mennä jo tädiltä ohi.
Arvatkaa, oliko siellä vessan ulkopuolella kamalaa jonoa? No, jos sen yhden kiukkuisen tädin voi laskea kamalaksi jonoksi, niin sitten. Tädillä oli kai kova hätä, sillä minun lyhyen kuontaloni kuivaaminen kestää n. 4 minuuttia (olen katsonut kellosta) - veikkaan, että tädin pissareissu kestää kauemmin. Sitä paitsi niitä vessoja on muuallakin, täti vain halusi päästä siihen lähimpään eikä jaksanut lampsia niihin kieltämättä eri kerroksessa sijaitsevaan kahteen tyhjänä olevaan.
Miten tällainen tilanne voitaisiin estää? Vaihtoehtojani ovat ilmeisesti ainakin seuraavat:
-Hiukset märkänä ulos pakkaseen. Flunssa. Sairaslomaa töistä, työnantaja kerää siitä Kela-korvaukset jotka maksetaan tädin verorahoilla.
-Vessan oven sulkeminen ja lukitseminen niin, etteivät käsienpesijät pääse sisälle. Veikkaan nimittäin, ettei täti olisi painokkaasti tullut kertomaan vessan olevan turhaan varattuna mikäli olisin tehnyt häpeälliset puuhani suljettujen ovien takana. Olisinhan voinut esim. istua ns. asioilla hiuksiani kuivatessa. Mikä muuten olisikin aika hyvä idea tässä tehoyhteiskunnassa.
-Kolikkorullan kuljettaminen repun pohjalla. Ikävänä ihmisenä en kuitenkaan käytä tätä vaihtoehtoa niin kauan kuin helpompi ja ilmaisempi tapa on tarjolla.
Uimahalli puolestaan voisi ehkäistä asiakkaidensa kissatappelut ainakin kahdella tavalla:
-Pari ilmaista pistorasiaa wc-tilojen ulkopuolellekin (kuten ainakin Kallion uimahallissa on fiksusti tehty)
-Korttimaksumahdollisuus myös hiustenkuivaajiin. Minun älykortillani on uimahalliin sarjalippuja, voisin minä ostaa niitä hiustenkuivaajan sarjalippujakin jos tarjottaisiin.
Käyttämissäni uimahalleissa pukukaappien panttina on vielä pitkään ollut 50 sentin kolikko. No, panttihommat vielä menettelevät, olen sitten kantanut sitä yhtä ja samaa kolikkoa uimakassissani mukana. Siitäkin tuskasta päästiin kesällä, kun Töölön uimahallin kaapit uusittiin ja pantiksi muutettiin se sama älykortti, jolle sarjaliputkin ladataan. Jes!
Hiustenkuivaajat eivät valitettavasti ole seuranneet tätä kehitystä: ne täytyy edelleen maksaa 20 sentin kolikolla, ja siinä se. Lisäksi kyse on tosiaan maksusta, eli joka uintikerralla pitäisi olla uusi 20 sentin kolikko mukana. Eikä niitä tunnetusti saada pankkiautomaateista.
Tiedän, tiedän, voisin nostaa sen kaksikymppisen ja pyytää uimahallin tätejä ja setiä vaihtamaan sen sataan 20 sentin kolikkoon. Tykkäisivät varmaan. Ja minustakin olisi hillittömän hauskaa kantaa mukanani avattua kolikkorullaa. En aio kuitenkaan tehdä niin.
Onneksi tämänkin ongelman voi kiertää: vaikka kyseisten hiustenkuivaajien takana olevia töpseleitä ei voikaan käyttää ilman rahallista korvausta, löytyy ainakin Töölön uimahallista ilmaiset pistorasiat vessoista. Siellä minäkin siis torjun talviflunssaa oman pikkukuivaimeni kanssa.
Sinänsä sijainti on kehno, sillä en minä tarvitse niitä vesiklosetin muita fasiliteetteja pelkkää pistoketta käyttäessäni. Toki jätän oven auki muita kuivaajia, käsien pesijöitä tai muilla asioillla liikkuvia varten.
Tänään ensimmäisen kerran vessaan kurkisteli närkästynyt naisihminen, joka tiedusteli painokkaaseen sävyyn, josko vessa olisi pian vapaa käytettäväksi. Katseli kiukkuisesti nenänvarttaan pitkin (sikäli kuin minua 15 senttiä lyhyempi ihminen kykenee taivuttamaan päätään riittävän taakse katsoakseen nenänvarttaan pitkin) ja totesi, että vessan ulkopuolella on jo kamala jono.
Minä siinä sitten avullisen ystävällisesti lopetin heti kuivailun ja päästin tädin sisälle, pahoittelinpa vielä ulos mennessäni, että sääli kun niitä pistokkeita ei ole muualla kuin täällä vessassa. Täti tuhahti, että onhan tuossa noita maksullisia, käytä niitä. Oven sulkeutuessa sanoin jotain säyseää käteisen rahan soveltumattomuudesta arkikäyttöön, mutta se taisi mennä jo tädiltä ohi.
Arvatkaa, oliko siellä vessan ulkopuolella kamalaa jonoa? No, jos sen yhden kiukkuisen tädin voi laskea kamalaksi jonoksi, niin sitten. Tädillä oli kai kova hätä, sillä minun lyhyen kuontaloni kuivaaminen kestää n. 4 minuuttia (olen katsonut kellosta) - veikkaan, että tädin pissareissu kestää kauemmin. Sitä paitsi niitä vessoja on muuallakin, täti vain halusi päästä siihen lähimpään eikä jaksanut lampsia niihin kieltämättä eri kerroksessa sijaitsevaan kahteen tyhjänä olevaan.
Miten tällainen tilanne voitaisiin estää? Vaihtoehtojani ovat ilmeisesti ainakin seuraavat:
-Hiukset märkänä ulos pakkaseen. Flunssa. Sairaslomaa töistä, työnantaja kerää siitä Kela-korvaukset jotka maksetaan tädin verorahoilla.
-Vessan oven sulkeminen ja lukitseminen niin, etteivät käsienpesijät pääse sisälle. Veikkaan nimittäin, ettei täti olisi painokkaasti tullut kertomaan vessan olevan turhaan varattuna mikäli olisin tehnyt häpeälliset puuhani suljettujen ovien takana. Olisinhan voinut esim. istua ns. asioilla hiuksiani kuivatessa. Mikä muuten olisikin aika hyvä idea tässä tehoyhteiskunnassa.
-Kolikkorullan kuljettaminen repun pohjalla. Ikävänä ihmisenä en kuitenkaan käytä tätä vaihtoehtoa niin kauan kuin helpompi ja ilmaisempi tapa on tarjolla.
Uimahalli puolestaan voisi ehkäistä asiakkaidensa kissatappelut ainakin kahdella tavalla:
-Pari ilmaista pistorasiaa wc-tilojen ulkopuolellekin (kuten ainakin Kallion uimahallissa on fiksusti tehty)
-Korttimaksumahdollisuus myös hiustenkuivaajiin. Minun älykortillani on uimahalliin sarjalippuja, voisin minä ostaa niitä hiustenkuivaajan sarjalippujakin jos tarjottaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti