tiistaina, joulukuuta 09, 2008

Uschanovin 4. teesi: Vasemmisto ei anna luotettavaa kuvaa itsestään

(ks. selitys tälle merkinnälle)

Uschanov nostaa esiin muutamia pelottavia esimerkkejä siitä, miten on käynyt, kun vasemmiston Hyvä Ihminen on saanut himoitsemansa vallan. Listalta löytyy Stalinia, Leniniä ja Tsekin Vaclav Havelia, mutta myös pikantti yksityiskohta siitä, miten SKP ajautui konkurssiin tuhlattuaan varansa kiinteistökeinotteluun, osakekauppoihin ja raveihin.

Näiden esimerkkien jälkeenkin vasemmiston Hyvä Ihminen yrittää vakuuttaa, että hänestä ei toki koskaan tulisi sellaista, ei, vaikka Uschanovin argumentin mukaan jokaisesta häntä edeltävästä itsevaltiaasta on tullut. Uschanov siteeraa David Humea: "minkä tahansa hallitusjärjestelmän suunnittelussa, ja valtiosäännön eri pidäkkeitä ja rajoituksia määrättäessä, tulisi olettaa, että kaikki ovat lurjuksia, joilla ei ole missään toimissaan muuta päämäärää kuin yksityinen etunsa" (s. 65). Tätä vasemmisto ei Uschanovin mukaan vieläkään ymmärrä.

No, näitä keskusteluja on tässäkin blogissa jo ehditty käydä. Tämä luku oli niitä, joita lukiessani en voinut muuta kuin todeta että noinhan sen täytyy olla. Mahdolliset vastaväitteet liittyisivät sitten varmasti siihen, onko vasemmisto ymmärtänyt tätä maksiimia vaiko ei. Onko?

Uschanovilla näyttää olevan taustaoletuksenaan se, että vasemmiston edustaja haluaa nimenomaan yksinvaltiaaksi - miksi muuten hän kritisoisi yksinvaltiutta kritisoidessaan vasemmistoa? Tätä ei kuitenkaan mitenkään perustella, ja ainakin minä olisin halunnut konkreettisempia esimerkkejä tästä. Onko siis olemassa liuta vasemmistopoliitikkoja, jotka tavoittelevat itselleen tarpeettoman suurta valtaa? Vai onko vasemmistolaiseen aatteeseen kenties sisäänrakennettuna jonkinlainen vaatimus yksinvaltiudelle? Jos on, niin mikä siinä aatteessa sitten kuitenkin Uschanoviin vetoaa?

7 kommenttia:

  1. En ole kirjaa lukenut, mutta minä ymmärtäisin tuon yksinvaltiuden lähinnä poliittisen kentän tasolla, en niinkään henkilöinä. Stalin ja kumppanit ovat kuitenkin harvinaisuuksia, joiden yhteys Suomalaisiin sosiaalidemokraatteihin ei välttämättä ole suuri.

    Vasemmisto haluaa yksinvaltiuden siten, että politiikan kentällä ei olisi enää erikseen oikeistoa, keskustaa ja vasemmistoa vaan vasemmisto olisi kaikki mitä on.

    Nykyisin näyttää tosin siltä, että ainakin taloutta koskevissa päätöksissä kaikki valtapuolueet ovat kokoomuksia.

    VastaaPoista
  2. No mutta eivätkö kaikki poliittiset puolueet tavoittele yksinkertaista enemmistöä, elleivät peräti yksinvaltiutta? Eikö se ole jonkinlainen poliittisen järjestelmän ominaisuus? Ei se minusta jälleen kerran liity vasemmisto-oikeisto-jaotteluun, vai olenko unohtanut jotain?

    VastaaPoista
  3. "Uschanovilla näyttää olevan taustaoletuksenaan se, että vasemmiston edustaja haluaa nimenomaan yksinvaltiaaksi - -."

    No, ei ihan niinkään vaan pikemminkin, että hänellä on vaara päätyä yksinvaltiaaksi täysin riippumatta siitä, mieltääkö hän haluavansa sellaiseksi vai ei. Ja sen takia kannattaa varmuuden vuoksi olettaa asian olevan niin kuin Hume haluaa oletettavan - ei siis lainkaan välttämättä olettaa asian myös tosiasiassa olevan niin.

    VastaaPoista
  4. Onko tämä tilanne sitten oikeiston puolella paremmin hanskassa? Oletettavasti oikeistolaisilla on yhtä suuri riski päätyä yksinvaltiaiksi?

    Onko tässä siis erona se, että oikeisto ymmärtää tämän mutta vasemmisto ei? Millä tavalla se käytännössä näkyy poliittisissa päätöksissä?

    VastaaPoista
  5. "Onko tämä tilanne sitten oikeiston puolella paremmin hanskassa? Oletettavasti oikeistolaisilla on yhtä suuri riski päätyä yksinvaltiaiksi?"

    On, mutta oikeistossa yksinvaltiutta vastustavat ovat aina olleet vain osajoukko, joten oikeistolaisen yksinvaltiustaipumus ei ole selitettävissä samalla tavalla automaattisesti poikkeamaksi siitä, mitä oikeistolaisuus omasta mielestään virallisesti paperilla on. Vasemmistolaisuus sen sijaan on aina jo valmiiksi määritelmällisesti yksinvaltiuden vastaisuutta, joten vasemmistolainen yksinvaltias tai -kandidaatti on jo aina valmiiksi kahnauksissa oman aatteellisen perintönsä kanssa.

    "Millä tavalla se käytännössä näkyy poliittisissa päätöksissä?"

    No, täytyy myöntää, että tämä nimenomainen kirjan luku käsittelee ensisijaisesti sitä vasemmiston osaa, joka viime vuosikymmeninä ei ole Suomessa päässyt varsinaista poliittista päätöksentekoa lähellekään - osasyynä juuri se, että se ei anna potentiaalisille kannattajilleen sitä luotettavaa kuvaa itsestään.

    VastaaPoista
  6. Huomiona tuohon viimeiseen kommenttiin...oikeistossa (ainakin Ameriikan oikeassa oikeistossa) on toisaalta myos niita libertariaanisia perinteita jotka ovat jo aika lahella anarkismia, joten yksinvaltiuden vastustajista tehokkaimmat loytyvat sitten silta puolen...vasemmistossa ollaan enemman yhteisollisia jolloin periaatteessa vastustetaan yksinvaltiutta mutta toisaalta siihen myos lipsahdetaan helpommin.

    VastaaPoista
  7. Libertarismi on sitä, että yksin- tai pikemminkin harvainvaltiaaksi nostetaan rahanomistajat ja teeskennellään sitten, että koska heidän vallankäyttönsä ei muodollisesti kulje poliittisen järjestelmän kautta, niin se ei ole muka vallankäyttöä ollenkaan. Mutta kun se on, yhtä lailla kuin poliittisen järjestelmän johdossa olevan yksinvaltiaan vallankäyttö olisi.

    Ja asian esittäminen näin ei ole mitään vasemmistolaista mustamaalausta, vaan englanninkielisessä maailmassa on olemassa oman Mikä vasemmistoa vaivaa? -kirjani kanssa analogisesti kirjoitettu, aateperinnön sisältä lähtevä Mikä libertarismia vaivaa? -kirjallisuus, jossa asia esitetään täsmälleen samoin. Esimerkiksi Jeffrey Friedman, joka pitää itseään aatetasolla libertaristina ja jolta itse olen ottanut paljon vaikutteita, katsoo libertarismin käytännön toteutuksen kaatuvan juuri tähän.

    VastaaPoista