maanantaina, joulukuuta 22, 2008

Taidekasvatusta

Mellalla on joulukalenterina sellainen hieno rekka-auto, jossa on 24 pientä lokeroa 24:ä pientä esinettä tai asiaa varten. Joinakin joulukuun päivinä Mella on saanut kalenteristaan muovailuvahaa; joka kerta eri väristä. Koska neiti tietenkin sotkee kaikki muovailuvärit yhteen, oppii hän samalla esimerkiksi, että keltaisesta ja sinisestä tulee yhdessä vihreää.

Värejä on nyt tullut jo aika paljon, ja olohuoneen pöydällä odottaa aika inha muovailuvahamöykky. Se näyttää samalta kuin helsinkiläinen joulusää: tummanharmaalta. Mikä on tämän tarinan opetus, ellei jokin hyvin pessimistinen? Kaikesta tulee lopulta synkeää massaa? Elämän syksy on valoton? Itku pitkästä ilosta?

Vai tulkitsenko minä nyt liikaa? Kyllä se tyttö siitä kurjanharmaasta klöntistäänkin pitää. Ehkä se on se opetus: myös ruma voi olla kiva.

6 kommenttia:

  1. Oi, kyllä Kani saa olla onnellinen sinunlaisestasi ystävästä. Nytkin kaiketi nyyhkii paidanhelmaansa.

    VastaaPoista
  2. Eiku mä pyyhin parkkipaikkaa yhdellä turkkilaisella nettiviisastelijalla.

    Hei Crowswamp, mä tulen tuomaan sulle... rahaa, tules siihen alaovelle vastaan.

    VastaaPoista
  3. Hah, ei mene läpi. Kukaan kommando ei tuo rahaa alas, vaikka miten uhkailisi. Aina pitää tulla itse hakemaan erinäisillä työkaluilla varautuneena.

    VastaaPoista
  4. Kani, korjaa nyt, jos olen väärässä. Tuo rumuusjuttuhan ei sinänsä ole mikään uusi teema, se kun on kuultu jo jos nyt ei imeväisten niin ainakin lasten suusta.

    Joten olennaisesti Crowswamp tuossa toteaa sinun olevan kiva. Missä viipyy liikutuksen kyynel?

    VastaaPoista
  5. Mä en oo itkeny sen jälkeen kun Suomi osti Saksasta Leopardeja. Se oli kuulkaa hieno hetki.

    VastaaPoista