Takana on kolmas kerta HSC:n ampumaradalla, ja tällä kertaa mukana oli Asemesenaatti: sain kokeilla sponsoroitua räiskimistä sekä .22-pistoolilla että .357-revolverilla. Täytyy sanoa, että revolveri jotenkin vakuutti minut, vaikka kaikella järjellä minun ei olisi pitänyt välittää siitä yhtään: kahva ei istunut ollenkaan käteeni, tai ainakaan en tuon yhden ratavuoron aikana ehtinyt löytää aseella kunnollista kahden käden otetta. Sen sijaan kaikki tähän mennessä kokeilemani .22:set ovat tuntuneet kuin valetuilta käteeni.
Lisäksi tuo revolveri tuntui selvästi raskaammalta kuin pikkupistooli; ainakin sen piippu tuntui painavan paljon enemmän, kun siitä ei saanut otetta yhtä edestä kuin .22:sta. Kädet tärisivät huomattavasti enemmän, ja tietenkin suurempi rekyyli sai tärinän vielä pahenemään varsinkin tunnin kääntyessä jo kohti loppuaan. Pari kierrosta ammuin .357-patruunoilla, mutta suurimman osan aikaa kevyemmillä .38-patruunoilla.
Mutta tästä huolimatta: kyllä siinä revolverissa oli sitä jotain. Yritin selittää asiaa kotifasistille jälkeenpäin, ja sain vain osakseni kummastelevia katseita - kuka nyt haluaisi ampua jollain hitaasti täytettävällä kuudestilaukeavalla, kun voisi räiskiä huomattavasti tehokkaammin puoliautomaatilla. Mutta minusta lippaalla varustetut pistoolit, tai ne vähät, joista minulla on kokemusta, ovat jotenkin... kliinisiä. On typerää näpertelyä pinota niitä panoksia lippaaseen ja sitten ammunnan aluksi vain työntää lipas sisään, kun voisi sen sijaan omin pikku kätösin vaalien asettaa jokaisen patruunan suoraan aseeseen. Lopuksi sitten rento ranneheilautus ja lukituksen tarkistus peukalolla, miten mukavaa.
En ole missään vaiheessa ajatellut hankkia omaa asetta: en minä ammu niin paljon, enkä jaksaisi puunata ja öljytä moista kapinetta. Kalliitakin ovat. Mutta jos sellaisen hankkisin, se olisi ehkä revolveri.
No, enhän minä näistä jutuista vielä mitään tiedä, mutta eiköhän se kokemus tässä kartu.
Lisäksi tuo revolveri tuntui selvästi raskaammalta kuin pikkupistooli; ainakin sen piippu tuntui painavan paljon enemmän, kun siitä ei saanut otetta yhtä edestä kuin .22:sta. Kädet tärisivät huomattavasti enemmän, ja tietenkin suurempi rekyyli sai tärinän vielä pahenemään varsinkin tunnin kääntyessä jo kohti loppuaan. Pari kierrosta ammuin .357-patruunoilla, mutta suurimman osan aikaa kevyemmillä .38-patruunoilla.
Mutta tästä huolimatta: kyllä siinä revolverissa oli sitä jotain. Yritin selittää asiaa kotifasistille jälkeenpäin, ja sain vain osakseni kummastelevia katseita - kuka nyt haluaisi ampua jollain hitaasti täytettävällä kuudestilaukeavalla, kun voisi räiskiä huomattavasti tehokkaammin puoliautomaatilla. Mutta minusta lippaalla varustetut pistoolit, tai ne vähät, joista minulla on kokemusta, ovat jotenkin... kliinisiä. On typerää näpertelyä pinota niitä panoksia lippaaseen ja sitten ammunnan aluksi vain työntää lipas sisään, kun voisi sen sijaan omin pikku kätösin vaalien asettaa jokaisen patruunan suoraan aseeseen. Lopuksi sitten rento ranneheilautus ja lukituksen tarkistus peukalolla, miten mukavaa.
En ole missään vaiheessa ajatellut hankkia omaa asetta: en minä ammu niin paljon, enkä jaksaisi puunata ja öljytä moista kapinetta. Kalliitakin ovat. Mutta jos sellaisen hankkisin, se olisi ehkä revolveri.
No, enhän minä näistä jutuista vielä mitään tiedä, mutta eiköhän se kokemus tässä kartu.
Ja vieläkään ei tullut ruumita, eikä hullaannuttava voiman ja vallantunne vienyt mukanaan?
VastaaPoistaSeuraavaksi kokeilet kivääriä ja haulikkoa. Sekä vaadit yksirivistä neljävitosta testiin.
Jos liikut lännempänä, niin mekin voimme mesenoida.
Jos voiman- ja vallantunteeksi ei lasketa sitä kasvavaa nolostusta, kun yritän ja yritän tunkea lipasta aseeseen väärinpäin, ei se tosiaan tainnut saada valtaa.
VastaaPoistaPariin kiväärin mulla on jo optio kevään tullessa, mutta ajattelin, että pitäisiköhän taas ampua ainakin yksi kerta ihan vain .22:lla. Ei ole nimittäin ihan kamalasti tullut kehityttyä tuossa tähtäämisessä. Tosin tänään sain parhaat osumani juuri tuolla revolverilla, mutta silti.
Mä pidän kyllä ton mesenointilupauksen mielessä, kyllä sitä nyt joskus keksii vaikka tikusta asiaa länteen.
Meillä on kyllä valitettavan yksipuolista kivääritarjontaa, mutta kyllä me jotain keksimme.
VastaaPoistaTäh? Ensin sitä ylistetään kiväreiden ylivertaisuutta, mutta kun asiaa aletaan tarkemmin tonkia, niiden tarjonta onkin yhtäkkiä heikkoa.
VastaaPoistaIsoa puhetta, vähän substanssia.
Kiväärien tarjonta on kerrassaan ensiluokkaista ja runsasta, mutta yksipuolista. Vähän niin kuin olisi helvetisti Newcastle Brown Alea: sietämättömän hyvää olutta, ja paljon, mutta ei kovin monipuolisesti.
VastaaPoistaAina teikäläisille saa vääntää piikkilankaa.
Määrästä viis, laatukin vähän sikseen: tarjonta on vähäistä, jos se keskittyy vain yhteen asiaan. Piste.
VastaaPoistaMutta ei se mitään. Mä voin juoda hörpyn teidän jokaisesta Newcastle Brown Ale -pullostanne.
Kani allegoria hieman mättää, sen Ale on väljähtynyttä, ja sitä on vähän. Ja siinä on kuolaa seassa. Tuoppikin on täynnä rasvaisia sormenjälkiä. Nallen olut on Italiassa, mutta oma olueni on tuoretta ja juuri sopivan lämpöistä.
VastaaPoistaLisäksi tiettyjä perinneoluita voisi löytyä maistiaisiksi.