Mitenköhän minäkin olen selvinnyt nämä kahdeksan vuotta yhdessä asumista, kun vasta nyt sain Helsingin Sanomilta perinpohjaisen oppaan parisuhteen rahankäyttöön? Päivän paperilehdessä käsitellään pariskuntien raha-asioita otsikolla "Kumpi maksaa?".
Artikkelissa opastetaan, että pariskuntien kannattaa laskea budjettinsa, jotta tietävät, kuinka paljon rahaa menee ja kuinka paljon sitä on käytettävissä impulsiivisiin ostoksiin. (WOW!) Onneksi artikkelissa neuvotaan esimerkkien avulla tarkkaan, miten tällainen yhteenlasku oikein tehdään. Ette esimerkiksi varmasti tienneet, että kerran vuodessa maksettavat suuret laskut kannattaa jakaa kahdellatoista, jotta ne saadaan laskettua mukaan kuukausibudjettiin.
Hesari neuvoo laskemaan ensin yhteen pariskunnan yhteiset menot. Kun näin on tehty, "saadaan summa, jonka verran palkasta täytyy varata yhteisiin menoihin". (GASP!) Hesari jatkaa aiheesta: "Jos molemmat saavat palkkaa suurin piirtein yhtä paljon, kulut voi jakaa tasan. Toisinkin voi sopia, varsinkin jos toinen ansaitsee selvästi vähemmän kuin toinen." Mikä helpotus, nyt minulla on siis Hesarin valtuutus jakaa perheeni kulut mieheni kanssa haluamallani tavalla. Olinkin tähän asti todella epävarma asiasta.
Lopuksi Hesari antaa luvan hullutella: "Kun käteen jäävästä palkasta on vähennetty yhteisiin kuluihin tarkoitetut rahat, loput jäävät henkilökohtaisiin menoihin. --- Omien säännöllisten menojen jälkeen jäävä summa on ylimääräistä omaa rahaa. Sen voi hyvillä mielin säästää tai vaikka tuhlata, jos budjetti on tehty huolellisesti".
Ettäs tiedätte.
Artikkelissa opastetaan, että pariskuntien kannattaa laskea budjettinsa, jotta tietävät, kuinka paljon rahaa menee ja kuinka paljon sitä on käytettävissä impulsiivisiin ostoksiin. (WOW!) Onneksi artikkelissa neuvotaan esimerkkien avulla tarkkaan, miten tällainen yhteenlasku oikein tehdään. Ette esimerkiksi varmasti tienneet, että kerran vuodessa maksettavat suuret laskut kannattaa jakaa kahdellatoista, jotta ne saadaan laskettua mukaan kuukausibudjettiin.
Hesari neuvoo laskemaan ensin yhteen pariskunnan yhteiset menot. Kun näin on tehty, "saadaan summa, jonka verran palkasta täytyy varata yhteisiin menoihin". (GASP!) Hesari jatkaa aiheesta: "Jos molemmat saavat palkkaa suurin piirtein yhtä paljon, kulut voi jakaa tasan. Toisinkin voi sopia, varsinkin jos toinen ansaitsee selvästi vähemmän kuin toinen." Mikä helpotus, nyt minulla on siis Hesarin valtuutus jakaa perheeni kulut mieheni kanssa haluamallani tavalla. Olinkin tähän asti todella epävarma asiasta.
Lopuksi Hesari antaa luvan hullutella: "Kun käteen jäävästä palkasta on vähennetty yhteisiin kuluihin tarkoitetut rahat, loput jäävät henkilökohtaisiin menoihin. --- Omien säännöllisten menojen jälkeen jäävä summa on ylimääräistä omaa rahaa. Sen voi hyvillä mielin säästää tai vaikka tuhlata, jos budjetti on tehty huolellisesti".
Ettäs tiedätte.
On se vaan aina jotenkin lystiä katsella, kun älypäät keksivät pyörän yhä uudelleen ja uudelleen. :D
VastaaPoistaVaan tämänpä jälkeen ei enää tarvitse keksiä, kunhan kaikki vain leikkaavat tämän uutisen talteen ja siirtävät sen sukupolvelta toiselle.
VastaaPoistaEi silti, eipä tuotakaan ihan kaikki valtaväestöstä sisäistä.
VastaaPoistaEikö oikeasti? No, ainahan on ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat aivan pihalla elämänhallinnastaan. Mutta aivan hatusta heittäisin väitteen, että ne samat ihmiset tuskin tilaavat varsin kallista Hesariakaan.
VastaaPoistaSamaa pulmaa pohdiskelin aikoinaan, kun esikoista odottaessani kävimme neuvolan perhevalmennuksessa. Sielläkin tuntui, että meitä pidettiin aivan idiootteina: pokerinaamalla meille aikuisille, hyvin toimeentuleville pareille kerrottiin mm. että isäkin voi vaihtaa vauvan vaipan, että vauvan tulo vaikuttaa parisuhteeseen ja että vauva tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa.
Varmasti on sellaisiakin (teini-)äitejä ja isiä, jotka eivät tällaisia asioita tajua. Mutta ne teinivanhemmat eivät ole vapaaehtoisessa perhevalmennuksessa - siellä olivat vain ne pariskunnat, jotka muutenkin tekevät kaiken oikeaoppisesti ja säntillisesti.
Perhevalmennuksesta puheenollen.
VastaaPoistaKun neuvolan täti valmennusta ehdotti ja minä vähän nihkeilin, koska mielestäni valmennus on vähän turha ja ajan järjestäminen niin että molemmat pääsisimme osallistumaan, on niin helkutan hankalaa, niin siitäpä täti sitten minulle toteamaan, että olen "synnytyskielteinen".
WTF? Eli siis koska aika on kortilla ja ei oikeastaan huvittaisikaan, niin suhtaudun synnytykseen kielteisesti.
Aionko siis hautoa Suolinkaista loputtomasti aina maailman tappiin saakka ja kieltäytyä synnyttämästikin? En olis ikinä kyllä itse keksinyt noin vinhaa ajatusleikkiä.
Voi kiesus, mistä noita asenteellisia tätejä oikein sikiää? Ja miten mulle on aina osunut vain niitä kivoja tätejä? Varsinkin kakkosta odottaessa uudella tädillä oli jalat maassa ja järkevä ote myös kaikkiin noihin ruokakieltoihin sekä muihin nipotuksiin.
VastaaPoistaMeille oli helppoa menneä perhevalmennuksiin, kun se järjestettiin minun äitiyslomani jo alettua, ja kotifasistikin voi rukata aikataulujaan ihan oman makunsa mukaan. Mutta ylivoimainen enemmistö siellä tarjotusta "asiasta" oli ihmeellistä fiilishöttöä, ja ne loputkin löytyvät kyllä asiallisista neuvolaoppaista. Kai siellä oli niinku tarkoitus saada vertaistukea muilta vanhemmilta, jos niinku sellaisesta tykkää. Moni toki tykkääkin.
Valitin itsekin aikanaan hammashoidon valistuksesta perhevalmennuksessa. Aika oli varattu pöljästi lähelle synnytystä ja asiasisältö oli juuri sitä perushuttua, jonka varmasti kaikki vapaaehtoiseen valmennukseen saapuvat jo tietävätkin.
VastaaPoistaAina pitäisi tietää se kohdeyleisö ja esittä senmukaista asiaa. Oli shg hieman vaikeana kun yleisöstä kyseltiin tiukempia kysymyksiä ja vaadittiin ihan perustelujakin :-)
Hei,
VastaaPoistaStreptokokki Mutans varmaankin on sitten hallinnassa ja lapsenne säästyy cariekselta.
Miellyttävä huomata, että se oppi jota aikoinaan on Teille nuoret aikuiset annettu tuotttaa nyt hedelmää. Olen ylpeä Teistä valistuneet vanhemmat.
Yksi sivuillanne vieraillut äiti.
Kiitoksia yksi äiti, ylpeä sietääkin olla. Kyllä on streptokokit ja kariekset hallinnassa, kiitos neuvolan oppaiden. Tosin osa lukijoista saattaa tietää niistä myös vaikkapa hammaslääkäriopintojensa myötä, mutta ihan niin syvällistä tietoutta meiltä kaikilta muilta ei kai vaadita.
VastaaPoistaEikä minua nyt sentään teititellä tarvitse! :)