En muista, että olisin koskaan kärsinyt kevätväsymyksestä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että uuvuttaa poikkeuksellisen paljon. Samalla en kuitenkaan saa öisin nukuttua kunnolla, kun on jotenkin liian valoisaa.
Töissäkin huomaa olevansa jotenkin nuutunut ja vetämätön. Niin paljon kuin aiemmin hehkutinkin niitä kehityskeskustelujani, alkavat ne kyllä hiljalleen jo painaa. Tottahan toki ne ovat loppuun saakka mielenkiintoisia ja tärkeitä, mutta tasapuolinen keskustelu lähes 20 ihmisen kanssa lyhyessä ajassa on kuitenkin henkisesti jotenkin väsyttävää: Kenenkään kohdalla kun ei ole kuitenkaan varaa herpaantua ja heittää lekkeriksi.
Siihen päälle meillä on nyt sitten rekrytointi taas käynnissä, eli omien nykyisten työntekijöideni lisäksi rupattelen myös potentiaalisten esmerkläisten kanssa. Siinä onkin juttua kerrakseen.
No, en silti muuta mielipidettäni siitä, että juuri tällaiset puolet ovat työssäni parasta. Eihän sitä voi aina olla pirteä, vaikka olisikin unelmatyössä. Ja siintäähän kesäloma vain kahden viikon päässä!
Tarkoittaako tämä sitä, että kevätväsymys on kuin onkin todellinen ilmiö? Vai onko kaikki pelkkää sattumaa?
Loppuun pieni lupaus: Mella sai eilen syödä elämänsä ensimmäistä kertaa tuoreita mansikoita, enkä ole ikinä nähnyt tyttöä yhtä onnellisena mistään syömisestään. Tästä on olemassa todisteita videon muodossa, ja yritän saada pätkän tänne blogiinkin jossain vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti