Palvelua!

Palvelua!

Lastenhoitajamme on nyt ollut meillä kahtena päivänä, ja huomisesta alkaen minä en enää aio roikkua mukana vaan jätän lapset tädin huomaan. Meidänhän piti hommata kotihoitaja, kun yliopiston päiväkoti aukeaa vasta syyskuussa. Jatkossakin aina kesäksi pitää kaiketi hankkia hoitaja, kun päiväkoti on aina yliopiston kesäkaudet suljettuna. Mikä on minusta vähintäänkin kummallista; tuskin siellä on hoidossa opiskelijoiden lapsia, kun taas kantahenkilökunnalla ei ole samanlaista reilun parin kuukauden lomaa kuin opiskelijoilla. Mutta en vaivaa päätäni sellaisella - tämä on Kiina, täällä kaikki on mahdollista!

Suomalaisesta tee-se-itse-yhteiskunnasta tulevalle on vaikea sopeutua kiinalaiseen palvelukulttuuriin, vaikka olenkin kovasti kaikenlaisten palveluiden kannattaja kotimaassanikin. Olenhan uskaltanut ostaa säännöllistä kotisiivousta; lisäksi suosin ruokaloita ja juottoloita, joissa on pöytiintarjoilua.

Silti tuntuu jotenkin omituiselta vain istuskella sohvalla (vaikka kuinka läppärin kanssa töitä tehden!), kun yksi täti luuttuaa lattioita ja toinen laittaa lounasta. Siivoojatädin sentään hommasimme vain yhdeksi päiväksi viikossa, ja lastenhoitajakin hoitaa vain neljä tuntia päivässä. Itse uskon kuitenkin sopeutuvani nopeasti: jo toisena päivänä jätin melko hyvällä omallatunnolla aamiaistiskit lastenhoitajan tehtäväksi.

Kotifasistille tämä jatkuva palveltavana oleminen on sen sijaan jo kovempi pala. Otetaan nyt esimerkiksi huonekalut: täällähän kaikki huonekaluliikkeistä ostetut tavarat tuodaan ilman muuta perille asti ja kootaan käyttökuntoon asti. Jopa tassut laitetaan paikoilleen tuolien jalkoihin.

Tämä ei kuitenkaan kotifasistille aina kelpaa, joten mies onkin saanut jo suututettua kiinalaisia setiä käskemällä heidän jättää sängyn pakettiin ja törkeästi kyljelleen; patjaa eivät sedät saaneet edes kantaa makuuhuoneeseen asti, saati ottaa ulos muovista.

Yksi lastensänkyä tuonut setä oli voimakastahtoisempi, ja sai kasata koko sängyn itse. Kotifasisti yritti kyllä jossain välissä tunkea omia tassujaan jalkojen alle ("katso nyt miten ohuita nuo ovat ja miten paljon parempia nämä meidän ovat!"), mutta sekin aie katkaistiin jo alkuunsa. (*jupinaa* "no minä vaihdan ne kyllä vielä myöhemmin...")

Olen jo alkanut miettiä, että pitäisikö se siivooja pyytää useampana päivänä paikalle. En kuitenkaan uskalla ehdottaa tätä vielä kotifasistille. Sehän petasi meidän sänkymmekin ihan omituisesti viimeksi.