Tauosta ei pitanyt tulla aivan nain pitkaa, mutta toimivan netin loytaminen
on yllattavan vaikeaa. Luvattuihin aukioloaikoihin ei kannata luottaa
silloinkaan, jos jonkin paikan sattuu bongaamaan... Mutta taalla sita
onnellisesti ollaan, viela edellistakin hitaamman nettiyhteyden aarella.
Viimeksi oltiin saavuttu hiljattain Cienfuegosiin, josta matka jatkui
sitten Trinidadiin ja lopulta tanne Sancti Spiritukseen. Trinidad oli kumma
paikka: taynna turisteja muttei sitten paljon muuta. Joka puolella nakyi
jostain syysta hollantilaisia, eika asiaan ehditty loytaa selitysta.
Cienfuegosissa oli paljon nuoria norjalaisia kielikurssimatkalla, mutta
Trinidadin hollantilaisissa oli kovin monenikaista porukkaa.
Turistikaupungin henki nakyi Trinidadissa heti turistibussin kaartaessa
kaupunkiin (Kuubassahan on kaksi bussiyhtiota: toinen kuubalaisille ja
toinen ulkomaalaisille). Bussiasemalla oli aidan takana kymmenittain
huoneita (casa particular) seka yksityisravintoloita (paladar) tarjoavia
pienyrittajia, kaduilla taas ei voinut valttya sinnikkailta
sikarikauppiailta.
Turistien ja naiden saalistajien parveilusta huolimatta Trinidadista oli
kuitenkin hyvin vaikea loytaa ravintolaa, ja parhaaksi vaihtoehdoksi
nousikin toistuvasti oman casa particularimme isantaperheen tarjoamat
sapuskat.
Trinidadin reissun kohokohta taisi olla vierailu kansallispuistossa, vaikka
minun kaltaiselleni liikuntaa harrastamattomalle laiskurille parin tunnin
kiipeaminen takaisin ylos laaksosta tuntui valilla jopa kohtalokkaalta.
Nakymat vuorilla olivat kuitenkin hienot, ja laakson pohjalla sai
polskutella ihanan viilean vesiputouksen alla. Oli se kaiken sen tuskan
arvoista! Lisaksi oli ihana paasta hetkeksi pois kaikesta ihmisen luomasta
saasteesta, vaikka turistit olivatkin valitettavasti onnistuneet roskaamaan
lahjakkaasti myos vesiputouksen ympariston.
Eilen saavuttiin sitten Sancti Spiritukseen, joka poikkeuksellisesti ei
sijaitse meren rannalla. Tama provinssin paakaupunki taas vaikuttaa
Trinidadin vastakohdalta: olemme lahes ainoat turistit kaupungissa, joka on
kuitenkin pullollaan laadukkaita ja tilavia ravintoloita. Eraan joenrannan
ravintolan tarjoilijatar kuitenkin kertoi, etta taalla alkaa turistisesonki
vasta lokakuun puolessavalissa ja kestaa toukokuuhun. Ilmeisesti kaupunki
tayttyy turisteista tuolloin, tosin on taalla nytkin paikallisten ansiosta
ihan vilkas yoelama (toisin kuin Trinidadissa). Paikallisilla ei kuitenkaan
ole varaa kaupungin ravintoloihin...
Tuo kahden kerroksen elama onkin taalla Kuubassa jotenkin alleviivattua.
Ainahan hieman koyhemmissa maissa on turisteille erilainen palvelu ja
tarjoilu kuin paikallisille, mutta taalla se kay lapi aivan kaikesta.
Ulkomaalaisille ja paikallisille on ne eri bussilinjat, eri hotellit, onpa
taalla jopa eri valuutta. Vaihdettavat pesot ovat dollarin arvoisia ja
kuubalaiset pesot 24-osa tasta, ja ravintoloissa ulkomaalaisille kannetaan
tietenkin eteen vain dollarimenu. En tieda, kuinka paljon paikalliset
maksavat ruuastaan, mutta saattaapa olla jopa sama hinta dollaripesoissa ja
kuubapesoissa. Se ainakin tukisi ajatusta kymmenen dollarin
kuukausipalkasta.
No, josko tama taas talla kertaa riittaisi. Seuraavaksi suuntaamme
Camaguayhin, maan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, josta varmaan loytyy
myos nettikahviloita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti