No, ei sielta Camagueysta sitten tullutkaan kirjoitettua, kun ainoa Lonely
Planetin tuntema nettikahvila oli sulkenut ovensa. Kuuban kolmanneksi
suurin kaupunki oli muuten kuitenkin erinomainen kokemus, mika ei johtunut
valttamatta pelkastaan itse kaupungista. Meidan casa particularimme oli
lahinna neljan tahden hotellin tasoa, ja isantaperheen taikomat ateriat
olivat taivaallisen hyvia ja valtavan runsaita. Saatila myos helli meita:
sina yhtena paivana, kun kiersimme kaupungilla, oli pilvista ja sateista
eli viileaa kuubalaisten standardien mukaan.
Ilma on ylipaansa ollut aika outo taalla. Rannikolla on melko puhdas
paivailmasto, eli joka paiva on samanlainen saa. Se tarkoittaa aurinkoa
koko paivan, kunnes loppuiltapaivasta ryhtyy satamaan ja salamoimaan.
Cienfuegosissa nahtiinkin komeimmat salamat, jotka kuulemma olivat
Yhdysvaltoja runnelleen Katrinan heijastuksia. Koko taivas olikin
tuntikausien ajan kuin strobovaloilla koristeltu disko.
Se Rita-myrskykin on kuulemma yltynyt hurrikaaniksi asti, ja Havannassa
evakuoitiin ihmisia. Meita se ei enaa taalla saaren itapaassa liikuttanut,
mika on ehka ihan hyva. Vaikka olisihan se ollut kiva nahda oikea
trooppinen myrsky.
Camagueyn jalkeen jatkoimme Holguiniin, jossa olimme vain yhden yon.
Tanaan matka nimittain suuntautui kohti Playa Guardalavacaa, pohjoisrannan
turistihelvettia. Taalla onkin paljon oykkaroivia brittituristeja ja
kalliita hotelleja.
Meidan oli tarkoitus seikkailla tanne Lonely Planetin ohjeiden mukaan:
loikata kuorma-auton lavalle Holguinista, ajaa silla Santa Luciaan ja
liftata loppumatka. Tanne rannalle paasy kun on turisteille melko vaikeaa:
paikalliset eivat saa antaa turisteille kyytia tanne, eika busseihin myyda
turisteille lippuja. Ainoa laillinen vaihtoehto olisi siis mittarilla
toimiva taksi, mika ei todellakaan ole halpaa.
Meidan seikkailumme vain osoittautui hieman liian helpoksi: kielloista
huolimatta nousimme paikalliseen bussiin, joka osoittautuikin
ilmastoiduksi ja pehmustetuksi unelmalaitokseksi ja toi meidat vajaan
kymmenen kilometrin paahan kohteestamme. Siina nostimme peukalon pystyyn,
ja noin kahden minuutin kuluttua meidat poimi kyytiin toinen bussi: aivan
tyhja ilmastoitu turistibussi, joka oli matkalla rannalle hakemaan jotain
charter-seuruetta. Eli matka ei ollut kovinkaan epamiellyttava, saa nahda
miten taalta paastaan huomenna pois...
Poistumista ennen taytyy kuitenkin paasta sukeltamaan. Aika kallista
lystiahan se nain aloittelijalle on, 90 dollaria peruskurssista ja yhdesta
matalan veden sukelluksesta. Mutta onhan se lysti koettava, sen verran
upean nakoista tuo turkoosi vesi on. Enka mina ole koskaan ennen
sukeltanut, sen taytyy olla jotain todella hienoa.
Tama internet on osoittautunut kaikkia edellisia hitaammaksi, joten
taytynee taas lopetella talla eraa. Ehka joskus matkan jalkeen saan
paikattua kaikkia naita aukkoja, kun mieleen tulee hiljakseen kaikkia
yksityiskohtia ihanan laajakaistan aaressa.
Morjens.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti