Joskus tuntuu siltä, että kaikki asiat tapahtuvat samaan aikaan. Tämä syksy on ollut yksi näistä hetkistä, ja välillä itsensä on voinut diagnosoida suorastaan stressaantuneeksi. Tai sitten voi olla, että vanhemmiten sitä vain hidastuu niin, ettei enää osaa käsitellä muutoksia yhtä sutjakkaasti kuin nuorena plikkana.
Tätä syksyä on värittänyt esim. kotifasistin väitöskirjan valmistuminen ja väitöskaronkan järjestely. Väitöskirjasta ja -tapahtumasta stressasi lähinnä kotifasisti, mutta kyllähän se nyt muuhunkin perheeseen heijastuu. Karonkan huolehtiminen taas lankesi minulle, mutta kyllähän minä sen tuskan välitän loppuperheellekin.
Omakin työrintama on ollut kaikkea muuta kuin rutiinia: kesällähän tuli loikattua vakaasta suurkonsernista piskuiseen start-uppiin, joka nyt sitten syksyllä käynnisti toimintansa. Työmäärä ei ole ollut millään lailla epäinhimillinen, mutta kyllähän tässä ollaan henkisesti aika varpaillaan. Jännittäviä aikoja.
Koska kotifasisti meni kerran valmistumaan, piti keksiä uutta työtä. Ja se uusi työ on nyt sitten näköjään Kiinassa. Jonne muuttaminen ei ole aivan pikkujuttu. Niidenkin käytännön asioiden pohtiminen lohkaisee melko ison osan aivokapasiteetista. Ja entäs sitten se mandariinikiinan opiskelu? Sitäkin olen toistaiseksi jaksanut tehdä lähes päivittäin.
Jotta asiat eivät olisi liian helppoja, kuuluu syksyyn tietenkin sairastelu. Kuopuksella kolme korvatulehdusta, esikoisellakin yksi. Päälle vielä parit silmätulehdukset ja yksi keuhkoputken tulehdus. Nyt on sentään saatu pikkuisen korvat putkitettua, josko tulehduskierre siihen päättyisi.
Ilmeisesti silkkaa empaattisuuttani olen sitten itsekin syyskuun alusta sairastellut. Tiedättehän, sellaista nihkeää lämpöilyä, ettei oikeasti tarvitse sairaslomaa muttei oikein ole kunnossakaan. Ja pahinta lienee se, ettei syyskuun alusta lähtien ole tainnut tulla nukuttua yhtään kunnon yötä. Koska yskä. Karmeat kohtaukset joka yö. Vähän väliä. Eikä lääkäri keksi mitään vaan määrää antibioottia ja yskänlääkettä joista kumpikaan ei auta.
Nukkua ehtii kyllä sitten haudassakin!
Kaiken tämän narinan päätteeksi on kuitenkin todettava, että lopussa mainittuja sairasteluja lukuun ottamatta kaikki stressin aiheet ovat oikeasti kivoja. On mainiota, että kotifasisti valmistui, ja niissä juhlissa oli hurjan kivaa. On mielettömän hienoa olla töissä näin tuoreessa firmassa ja päästä luomaan asioita aivan alusta. On todella jännittävää muuttaa Kiinaan, ja on hauska päästä oppimaan ihan uudenlainen kieli. Muutto sopiikin juuri nyt erinomaisesti elämäntilanteeseemme.
Miten voikin olla yhtä aikaa niin raastavaa ja niin mahtavaa?
Tätä syksyä on värittänyt esim. kotifasistin väitöskirjan valmistuminen ja väitöskaronkan järjestely. Väitöskirjasta ja -tapahtumasta stressasi lähinnä kotifasisti, mutta kyllähän se nyt muuhunkin perheeseen heijastuu. Karonkan huolehtiminen taas lankesi minulle, mutta kyllähän minä sen tuskan välitän loppuperheellekin.
Omakin työrintama on ollut kaikkea muuta kuin rutiinia: kesällähän tuli loikattua vakaasta suurkonsernista piskuiseen start-uppiin, joka nyt sitten syksyllä käynnisti toimintansa. Työmäärä ei ole ollut millään lailla epäinhimillinen, mutta kyllähän tässä ollaan henkisesti aika varpaillaan. Jännittäviä aikoja.
Koska kotifasisti meni kerran valmistumaan, piti keksiä uutta työtä. Ja se uusi työ on nyt sitten näköjään Kiinassa. Jonne muuttaminen ei ole aivan pikkujuttu. Niidenkin käytännön asioiden pohtiminen lohkaisee melko ison osan aivokapasiteetista. Ja entäs sitten se mandariinikiinan opiskelu? Sitäkin olen toistaiseksi jaksanut tehdä lähes päivittäin.
Jotta asiat eivät olisi liian helppoja, kuuluu syksyyn tietenkin sairastelu. Kuopuksella kolme korvatulehdusta, esikoisellakin yksi. Päälle vielä parit silmätulehdukset ja yksi keuhkoputken tulehdus. Nyt on sentään saatu pikkuisen korvat putkitettua, josko tulehduskierre siihen päättyisi.
Ilmeisesti silkkaa empaattisuuttani olen sitten itsekin syyskuun alusta sairastellut. Tiedättehän, sellaista nihkeää lämpöilyä, ettei oikeasti tarvitse sairaslomaa muttei oikein ole kunnossakaan. Ja pahinta lienee se, ettei syyskuun alusta lähtien ole tainnut tulla nukuttua yhtään kunnon yötä. Koska yskä. Karmeat kohtaukset joka yö. Vähän väliä. Eikä lääkäri keksi mitään vaan määrää antibioottia ja yskänlääkettä joista kumpikaan ei auta.
Nukkua ehtii kyllä sitten haudassakin!
Kaiken tämän narinan päätteeksi on kuitenkin todettava, että lopussa mainittuja sairasteluja lukuun ottamatta kaikki stressin aiheet ovat oikeasti kivoja. On mainiota, että kotifasisti valmistui, ja niissä juhlissa oli hurjan kivaa. On mielettömän hienoa olla töissä näin tuoreessa firmassa ja päästä luomaan asioita aivan alusta. On todella jännittävää muuttaa Kiinaan, ja on hauska päästä oppimaan ihan uudenlainen kieli. Muutto sopiikin juuri nyt erinomaisesti elämäntilanteeseemme.
Miten voikin olla yhtä aikaa niin raastavaa ja niin mahtavaa?
Hei, mukavaa,kun tulee näitä uusia blogeja. Meidän perheessä on ollut välillä samanlaista tunnelmaa. Minä luen Kiina-aiheisia blogeja näin vanhoja muistellessani. Olimme Shanghaissa pari vuotta sitten. Varsinainen expatriaattimme oli pari vuotta hommissa siellä, kun kotimaan töiden uhattua loppua töitä piti lähteä sinne asti tekemään. Minä olin vastikään toipunut vakavan sairauden hoidoista.Muutimme jälkeenpäin koko perhe sinne. Expatriaatin työt lopetettiin kylmästi(en edes ymmärrä miksi?) ja lamakin iski Suomessa. Nuoremme hyvin mennyt IB-yo tutkinto myös lopetettiin kylmästi (en ymmmärrä miksi vaikka luvattiin toista)ja minä sairastuin Suomeen palatessa taas samanlaiseen uusineesen vakavaan sairauteen. Periksi ei annettu.Nuori suoritti tuon tutkinnon Suomessa koulujen parhain arvosanoin. Minä taistelin takaisin työelämään. Ex-expatriaatti etsii töitä.Toivon,että hyvä työntekijä niitä saisi. Kiinan reissu oli ihan hyvä, on asioita,joita muistella yhdessä.Suomea rakastan. Toivon teille hyvää Kiina-aikaa.Lisbet
VastaaPoistaVielä edelliseen, että työnantaja oli nimenomaan suomalainen firma.
VastaaPoistaTuosta sairastelustasi sen verran, että joskus aikoinaan minulla oli juuri samanlaiset vaivat. Useamman lääkekuurin jälkeen menin allergiatesteihin (yksikään lääkäri ei tätä ehdottanut, vaan kaveri). Kissa näytti maksimia, ja sellainenhan oli kotona.
VastaaPoistaKatti eri huusholliin ja minä koin ihmeparantumisen.
Kyseinen kissa oli mulla vuosia ja ongelmat alkoivat yhtäkkiä.
Anonyymi: Kiitos toivotuksista. Olisipa miellyttävää, jos oma reissumme lutviutuisi aivan ilman draamaa, mutta sen varaan nyt tuskin kannattaa laskea...
VastaaPoistaVonPee: Meiltä ei löydy kotoa minkäänlaista karvaturria tai edes matelijaa, joten enpä tiedä, mille olisin allerginen. Uhmaikäisille lapsille, ehkä. Pahoin kyllä pelkään, että tämä on vain jotain sitkeää flunssaa, kun sen pahimmat vaiheet ovat synkronoituneet niin hyvin kuopuksen korvatulehduksiin.
Sitkeä flunssa on aina allergiaa parempi, koska se paranee ainakin joskus.
VastaaPoistaParanemisia ja onnea sinne mandariiniaan.