Väliaika, kahvia ja pullaa

Tiedättekö, mikä on yksi suurimpia huolenaiheitani, kun nyt olen ilmeisesti katoamassa vieraaseen kulttuuriympäristöön? Huumori. Minä rakastan kulttuurisidonnaista huumoria; sen olen jo huomannut työskennellessäni suomalais-malesialais-brittiläis-kirgiisialaisessa työyhteisössä. Minä olen onnellinen, jos voin sanoa aina tasalta lähtee natsi ja tietää, että edes joku ymmärtää mistä puhun.

Tämä tarkoittanee vain sitä, että pienet keltaiset miehet ja naiset joutuvat keväällä katsomaan läjäpäin suomalaista tv-viihdettä.