Äitiysneuvolakäynnit tuli sitten viime perjantaina hoidettua tämän mamman osalta. Nyt siirryn Kätilöopiston äitiyspoliklinikan asiakkaaksi, ja keskiviikkoaamulle (12 päivää jälkeen lasketun ajan) on sovittu ensimmäinen yliaikaistarkastus. Kuunnellaan sydänääniä, toivon mukaan myös ultrataan ja katsotaan pitäisikö jotain tehdä.
Tuskin kuitenkaan sielläkään mitään päätetään, vaikka enhän minä näistä jutuista tiedä kun ei ole aiempaa kokemusta. Mellankin kohdalla yliaikaiskontrolli oli jo ehditty varata, mutta rääpäle sentään suvaitsi putkahtaa spontaanisti ennen kuin jouduin menemään sinne. Nyt en usko vastaavanlaiseen onnekkaaseen sattumaan.
Jossain vaiheessahan se lapsi sieltä ulos pakotetaan, mutten elättele toiveita kovinkaan pikaisesta käynnistyksestä. Oloni on mitä mainioin, lapsikin on voinut koko ajan erinomaisesti, olen uudelleensynnyttäjä ja edellinen kakara oli yli nelikiloinen ja tuli silti sujuvasti ulos. Toisin sanoen tuskin ammattilaisilla on kovinkaan korkeaa motivaatiota lähteä keinotekoiseen käynnistykseen vielä lähiaikoina. Kai sitä pidetään jotenkin viimeisenä oljenkortena.
Jee.
Olen onnistunut edelleen välttelemään puhelimeen vastaamista. Joskus olen lähettänyt soittajalle tekstiviestin perään, mummolle en sitäkään, kun en ole varma osaako hän edes lukea niitä. Tilanne jatkunee samanlaisena maailman tappiin.
Tuskin kuitenkaan sielläkään mitään päätetään, vaikka enhän minä näistä jutuista tiedä kun ei ole aiempaa kokemusta. Mellankin kohdalla yliaikaiskontrolli oli jo ehditty varata, mutta rääpäle sentään suvaitsi putkahtaa spontaanisti ennen kuin jouduin menemään sinne. Nyt en usko vastaavanlaiseen onnekkaaseen sattumaan.
Jossain vaiheessahan se lapsi sieltä ulos pakotetaan, mutten elättele toiveita kovinkaan pikaisesta käynnistyksestä. Oloni on mitä mainioin, lapsikin on voinut koko ajan erinomaisesti, olen uudelleensynnyttäjä ja edellinen kakara oli yli nelikiloinen ja tuli silti sujuvasti ulos. Toisin sanoen tuskin ammattilaisilla on kovinkaan korkeaa motivaatiota lähteä keinotekoiseen käynnistykseen vielä lähiaikoina. Kai sitä pidetään jotenkin viimeisenä oljenkortena.
Jee.
Olen onnistunut edelleen välttelemään puhelimeen vastaamista. Joskus olen lähettänyt soittajalle tekstiviestin perään, mummolle en sitäkään, kun en ole varma osaako hän edes lukea niitä. Tilanne jatkunee samanlaisena maailman tappiin.
Minä jo kerkesin ajattelemaan, että sitä on menty synnyttämään, kun oli sen verta pitkä kirjoitustauko. Mutta ei näköjään sittenkään.
VastaaPoistaToisaalta itsellänikin alkaisi olla pikkuisen hinku päästä eroon tästä mahasta. Mutta toisaalta taas, mitä kauemmin on sisällä, sitä valmiimmaksi voin saada puuttuvat opintoni ennen lapsen syntymää. Eli katsellaan, nyt 37+1
Niin, arvelinkin ihmisten kuvittelevan vaikka mitä, jos jättää kirjoittelematta liian pitkään. Riittävän säännöllisellä bloggaamisella pyrinkin vähentämään uteliaiden puheluiden ja tekstiviestien määrää...
VastaaPoistaOlisipa minullakin jokin keskeneräinen homma, jotta olisi edes jotain iloa synnytyksen viivästymisestä. Nyt ajattelen koko ajan vain sitä, miten päivä päivältä lapsesta tulee aina vain nuorempi päiväkotiin laitettavaksi. Äitiysloma alkaa mielestäni aivan liian varhain, itse olisin paljon mieluummin ollut töissä johonkin viikolle 37-38 ja vastaavasti sitten pitänyt lasta kotihoidossa sen verran pidempään loppupäästä. Turhaan täällä kotona ennen synnytystä istutaan... ainakin näin hyväkuntoisena.
Tosin Mellan kanssa on kyllä aika ihanaa olla... :) Päivä päivältä mukavampaa, kun tähän alkaa tottua.