Niin jännittävää kuin se olisikin, ne zombit ovat kyllä ihan vain minä ja Erik. Tai, no, tulihan tuo Planet Terror katsottua vähän aikaa sitten, mutta ei sen kummempaa. Me täällä vaellamme silmäpusseissa ja pidämme kiinni elämänsyrjästä epämääräisen päivärytmin ohessa.
Nyt on tosin ollut kaksi lupaavampaa yötä: Neila on nukkunut useampia 2-4 tunnin pätkiä, ja jopa juuri yöaikaan. Sitä ennen menikin viikko niin, että typykkä malttoi olla yöllä hiljaa 15-30 minuuttia kerrallaan. Kaikki muu aika pitikin sitten roikkua kiinni tississä. (Moisessa käytöksessä on kyllä se hyvä puoli, että tänään neuvolatäti punnitsi kotikäynnillään tytön reippaasti syntymäpainoaan pulskemmaksi, mikä on mainio saavutus 8 päivässä.)
Noin viikon ajan saimme nukuttua keskimäärin kaksi tuntia vuorokaudessa, mutta nyt aletaan jo saavuttaa inhimillisiä 6-7 tunnin lukemia. Katkonaisiahan ne unet vielä ovat, mutta nyt sentään ehtii jo nukahtaa ja hyvinkin.
Synnytyksen spinaalipuudutus ilmeisesti aiheutti aika hurjan päänsäryn, mikä sekin varjosti kovasti ensimmäisiä päiviä kotona. Ihka ensimmäinen yö synnytyksen jälkeen omassa sängyssä olikin jatkuvasti ruokaa vaativan vauvan ja apokalyptisen päänvihlonnan vuoksi lähinnä painajaismainen, ja mielialakin oli ensi päivinä lähinnä synkeä. Vaan kyllä se elämä on tästä vähitellen alkanut voittaa, ja arkitodellisuus alkaa tuntua taas mahdolliselta. Täytyy vain toivoa, että uusi lapsiperhe-elämä löytää hyvän rytmin ennen Erikin isyysvapaan päättymistä. Vielä tällä hetkellä olisin aika pulassa, jos joutuisin taiteilemaan kotona yksinäni näiden kahden kanssa.
Älkää siis ihmetelkö, jos näitä päivityksiä ei aina kuulu. Tai jos niistä ei löydy oikein sisältöä. Yhteys ulkopuoliseen todellisuuteen on vielä hauras.
Nyt on tosin ollut kaksi lupaavampaa yötä: Neila on nukkunut useampia 2-4 tunnin pätkiä, ja jopa juuri yöaikaan. Sitä ennen menikin viikko niin, että typykkä malttoi olla yöllä hiljaa 15-30 minuuttia kerrallaan. Kaikki muu aika pitikin sitten roikkua kiinni tississä. (Moisessa käytöksessä on kyllä se hyvä puoli, että tänään neuvolatäti punnitsi kotikäynnillään tytön reippaasti syntymäpainoaan pulskemmaksi, mikä on mainio saavutus 8 päivässä.)
Noin viikon ajan saimme nukuttua keskimäärin kaksi tuntia vuorokaudessa, mutta nyt aletaan jo saavuttaa inhimillisiä 6-7 tunnin lukemia. Katkonaisiahan ne unet vielä ovat, mutta nyt sentään ehtii jo nukahtaa ja hyvinkin.
Synnytyksen spinaalipuudutus ilmeisesti aiheutti aika hurjan päänsäryn, mikä sekin varjosti kovasti ensimmäisiä päiviä kotona. Ihka ensimmäinen yö synnytyksen jälkeen omassa sängyssä olikin jatkuvasti ruokaa vaativan vauvan ja apokalyptisen päänvihlonnan vuoksi lähinnä painajaismainen, ja mielialakin oli ensi päivinä lähinnä synkeä. Vaan kyllä se elämä on tästä vähitellen alkanut voittaa, ja arkitodellisuus alkaa tuntua taas mahdolliselta. Täytyy vain toivoa, että uusi lapsiperhe-elämä löytää hyvän rytmin ennen Erikin isyysvapaan päättymistä. Vielä tällä hetkellä olisin aika pulassa, jos joutuisin taiteilemaan kotona yksinäni näiden kahden kanssa.
Älkää siis ihmetelkö, jos näitä päivityksiä ei aina kuulu. Tai jos niistä ei löydy oikein sisältöä. Yhteys ulkopuoliseen todellisuuteen on vielä hauras.
Suloinen tyttö! Oma vauvakuume nostaa päätä, ihan vähän... Mutta ei vielä kiitos kolmatta ;) Ei mut oikeesti kyllä se siitä helpottaa. Ei ehkä just nyt hirveesti sua lohduta mutta kyllä ne rutiinit sieltä pikkuhiljaa tulee. Tosin kieltämättä ne ekat kuukaudet kahden kanssa on vähän hämärän peitossa.
VastaaPoista