Nyt Mellan huone on viimein lastenhuone oikein monikossa, sillä Neilan sänky siirrettiin sinne eilen ensimmäistä kertaa. Aivan näin aikaisin emme olleet suunnitelleet (tai en ainakaan minä) vauvan muuttoa, mutta viikonloppuna mökillä sysäsimmekin typykät yhteen ja samaan huoneeseen aivan ex tempore. Yöhän meni siellä aivan mainiosti, joten ajattelimme kokeilla samaa kotonakin.
Ainakin viime yön perusteella viimeisin uudistus oli menestys: Mella näytti ottaneen vakavasti ne puheet pikkusiskon rauhaan jättämisestä. Yleensä Mellan iltarutiineihin kuuluu huoneestaan karkaaminen aina muutamaan kertaan nukkumaanmenon jälkeen, ja joka kerta tyttö räpsäyttää myös kattovalon päälle. Eilen Mella jäi kuitenkin hipihiljaa nukkumaan, eikä tullut kertaakaan ulos.
Tiedä häntä, oliko rauhallisuudessa kyse tosiaan vain tottelevaisuudesta ("isi varmaan huutaa, jos herätän pikkusiskon") vaiko kenties vain tyytyväisyydestä ("ihanaa, ettei tarvitse enää nukkua yksin"), mutta lopputulos näyttää hyvältä.
Mella oli kuulemma kerran yöllä herännyt ja vähän itkaissut. Neilakin oli tähän havahtunut, ja itkaissut takaisin. Tämän jälkeen huoneesta ei Erikin mukaan kuulunut enää mitään: vauvan ääntely oli hiljentänyt Mellan, eikä vauvakaan pitkään jaksanut valittaa ennen uneen palaamista.
Tosin lähdin kotoa aamulla seitsemän maissa, enkä tiedä, sujuiko yö aamuun asti hyvin. Olen optimisti.
Me ollaan yhä vain tykätty nukkua Louhen vieressä, ja ajatuksena on katsoa, josko sitten toisen synnyttyä nukuttais koko porukka yhdessä.
VastaaPoistaMutta eipä noita nukkumisjärjestelyjä paljon kai kannata ennalta suunnitella, vaan mennä tilanteen mukaan. Saa nähdä, mihin päädytään...
Hienoa, että teillä sujuu noin hyvin!