keskiviikkona, toukokuuta 12, 2010

Neljä

Pieni esikoiseni on jo aika iso, nimittäin tasan neljä vuotta. Äidin sydän pakahtuu ylpeyteen edelleen, onhan nelivuotias jo niin kovin taitava, itsenäinen ja silti vielä äidin oma pikkutyttö. Liikutuksen kyynel silmäkulmassani katselin esimerkiksi neidin ihastuttavaa valintaa juhlapäivänsä vaatetukseksi: vaaleanpunainen prinsessamekko, lyhyt musta nahkatakki ja selkään keijukaisen siivet. Sellaisessa univormussa ei voi mikään mennä pieleen pienen ison tytön elämässä.

Pää on mennä pyörälle siitäkin ajatuksesta, että jälkikasvuni vanhin on jo selvästi lähempänä koulun aloitusta kuin syntymäänsä. Ei sen kai pitäisi enää yllättää, osaahan pimu jo kirjoittaa nimensä niin oikein- kuin väärinpäinkin; lisäksi reipas lapsukaiseni polkee nykyään jo ihan itse omalla pyörällään kodin ja päiväkodin välisen 2,5 kilometrin matkan mennen tullen. Kerrossänkyynkään ei nykyään kiivetä pikkulasten tapaan tikapuita pitkin, vaan tyylikkäästi sängyn päädystä. Neiti osaa myös kaulita marsipaania pitkiä aikoja laittamatta yhtään palaa suuhun.

Ja mikä ihaninta, lapsi haaveilee pääsevänsä joku päivä ihan itse pesemään pikkusiskonsa vaipat pyykkikoneessa.


1 kommentti:

  1. Ihana tuo viimeinen kappale. V-V on kyllä kovasti apuna ollut, kun mummun kanssa ovat vaippoja pesseet. Meillä on päältätäytettävä kone niin siinä ei niin kovin voi olla olla avuksi, ei laattamisessa eikä tyhjentämisessä. Meillä varmaan pyörii vaipat hamaan tappiin. Liekö oppii isoveli yhtä aikaa siskonsa(?) kanssa kuivaksi, kun tuo pottailu ei voisi vähempää kiinnostaa. Onneksi osaa pidättää, että tulee sitten vaipan kanssa, kun olis hätä. Tiä sitten, mitä tapahtuu, kun vauva tulee taloon, että onko vauvoja sitten kaksi.

    VastaaPoista