Ei ole kuulkaas ollenkaan kiire, ei ole pää ajatuksia täynnä eikä ole langanpätkiä solmittavana ennen uuteen työpaikkaan vaihtamista. Paniikki ei laisinkaan iske, kun yrittää ajatella, mitä kaikkea pitäisi ehtiä vielä tehdä, tai kun ajattelee, mitä sitä tulevaisuudessa päätyykään tekemään.
Ei laisinkaan väsytä, vaikka valoisina öinä lapset kukkuvat (uusi jännittävä kerrossänky lisäsi kierroksia entisestään) ja itsekin jotenkin vain kieriskelee sängyssä kyettömänä löytämään unen päätä. Ihan normielämäähän tämä. Ei ole, ei.
Jostain kai sekin kertoo, jos ei ole pahemmin aikaa tai henkistä kapasiteettia roikkua verkossa.
Mutta en minä valita, en suinkaan. Johonkin uuteen aamuun tästäkin herätään, ja minä olen uutuuksien perässä laukkaava aamuihminen.
Ei laisinkaan väsytä, vaikka valoisina öinä lapset kukkuvat (uusi jännittävä kerrossänky lisäsi kierroksia entisestään) ja itsekin jotenkin vain kieriskelee sängyssä kyettömänä löytämään unen päätä. Ihan normielämäähän tämä. Ei ole, ei.
Jostain kai sekin kertoo, jos ei ole pahemmin aikaa tai henkistä kapasiteettia roikkua verkossa.
Mutta en minä valita, en suinkaan. Johonkin uuteen aamuun tästäkin herätään, ja minä olen uutuuksien perässä laukkaava aamuihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti