Ei voi aina keksiä mitään nokkelaa sanottavaa, jos kaikki luova energia on suunnattu työntekoon. Mutta ihan viitteellisesti voin kertoa teille, että elämä on ihmisen parasta aikaa. En mitenkään valita, että saan aamuisin (en liian aikaisin, vaan juuri sopivaan aikaan) polkea töihin pitkin merenrantaa ja katsella purjeveneitä sekä haistella vastaleikattua nurmikkoa. Valituksen aihetta ei löydy siitäkään, että kyllä tuolla Eiran-Ullanlinnan-Punavuoren tuntumassa näkyy olevan ihan kivoja lounaskuppiloitakin.
Elämänlaatua taitaa parantaa sekin, että voi ohi polkiessaan napata seuraavan aamun sämpylät tai illallisen jälkiruuat koko monikulttuuriselle perheelleen saksalaisesta leipomosta. Ja ihan mukavahan sitä on katsella auringossa hymyileviä ihmisiä fillaroidessaan leppoisasti ydinkeskustassa vailla minkäänlaista kiirettä. Tai jos haluaa kuitenkin vähän nostaa sykettä, voi suhauttaa taas sitä rantareittiä.
Sitä paitsi minulla on deadline. Tänä perjantaina. Ja minä pidän deadlineista.
Elämänlaatua taitaa parantaa sekin, että voi ohi polkiessaan napata seuraavan aamun sämpylät tai illallisen jälkiruuat koko monikulttuuriselle perheelleen saksalaisesta leipomosta. Ja ihan mukavahan sitä on katsella auringossa hymyileviä ihmisiä fillaroidessaan leppoisasti ydinkeskustassa vailla minkäänlaista kiirettä. Tai jos haluaa kuitenkin vähän nostaa sykettä, voi suhauttaa taas sitä rantareittiä.
Sitä paitsi minulla on deadline. Tänä perjantaina. Ja minä pidän deadlineista.
Ai 10km deadline pystysuoraan ylhäältä paahtavassa auringossa ja tuhansien osallistujien väentungoksessa jossa jo 100m jälkeen suu on kuiva kuin... ?
VastaaPoistaHmm, itse asiassa perjantaina edessä on kuin onkin kymmenen kilometriä, mutta aurinko tuskin paahtaa kovinkaan korkealta eikä suukaan varmaan pääse pahasti kuivumaan. Nyt on kuitenkin tiedossa ihan sellainen tavallinen toimistomainen kuolonviiva.
VastaaPoista