Tänään kävin mikrotalousteorian toisella luennolla, enpä ole pitkästä aikaa luennoilla ollutkaan. Kyllä teki hyvää päästä takaisin koulun penkille, ja etenkin oli mukava päästä taas matematiikan pariin. Juu, tottahan toki se on pelkkää pilipalimatikkaa, lukion lyhyen matikan tasoa ainakin toistaiseksi, mutta kuitenkin. Filosofiassa kun kahlattiin vain läpi pelkkää tekstiä, sen jälkeen kun ne pakolliset logiikan kurssit tuli suoritettua.
Sepä olikin yksi syy kansantaloustieteen valinnalle: päästä taas pyörittelemään yhtälöitä ja käppyröitä. Fysiikassa tuota tuli liikaa ja filosofiaan vaihtaminen teki silloin terää, kokeilen nyt sitten vähän kevyempää otetta samaan. Ehkä tällä kertaa selviänkin kaikista näistä derivaatoista ja käyristä.
Luennolla muistuvat taas mieleen ne kaukaiset ja varsin harvinaiset kokemukset aiemmista yliopiston luennoista. Ainakin näin perusopintotasolla tuntuu jokaiselta luentokurssilta löytyvän niitä kilttejä lukiotyttöjä, jotka istuvat rivillä 1-3 ja kirjoittavat kaiken tunnollisesti yli. Nimitystä ”lukiotyttö” ei tule ajatella liian konkreettisesti, vastaavanlaisia poikiakin löytyy kyllä.
Mutta tiedätte kai ihmistyypin: Varta vasten kyseistä kurssia varten ostettu vihko, tai vaihtoehtoisesti irtopaperia joka aina luennon jälkeen arkistoidaan huolellisesti kansioon oikean kurssin kohdalle. Kynät on teroitettu, tai itse asiassa mieluummin käytössä on lyijytäytekyniä sekä värillisiä kuulakärkikyniä ja tusseja huomiomerkintöjä varten.
Varustetaso ei ehkä aina ole näin vakuuttava, mutta käytös on kuitenkin se sama: kaikki, minkä luennoitsija kirjoittaa taululle tai kalvolle, kirjoitetaan ylös sinne vihkoon. Nämä säntilliset muistiinpanijat kirjoittavat erityisen huolellisesti vihkoonsa ne asiat, jotka löytyvät netistä printattavista luentokalvoista. Siis mitä järkeä?
Ilmeisesti kyseessä on koulukunta, joka tuntee oppivansa parhaiten kirjoittamalla kaiken ylös sanasta sanaan. Minun on kuitenkin vaikea uskoa tähän oppimisteoriaan. Eikö olisi huomattavasti opettavaisempaa vain istua ja kuunnella sitä luennoitsijaa, ja sitten printata ne tekstit jälkikäteen (tai jopa etukäteen) sieltä netistä? Varsinkin ne kiltit humanistit, jotka ilmeisesti kokivat ongelmalliseksi tänäänkin opetetun osittaisderivaatan sisäistämisen: josko nyt kuitenkin laittaisitte sen kynän sivuun ja yrittäisitte ennemminkin kuunnella.
Sepä olikin yksi syy kansantaloustieteen valinnalle: päästä taas pyörittelemään yhtälöitä ja käppyröitä. Fysiikassa tuota tuli liikaa ja filosofiaan vaihtaminen teki silloin terää, kokeilen nyt sitten vähän kevyempää otetta samaan. Ehkä tällä kertaa selviänkin kaikista näistä derivaatoista ja käyristä.
Luennolla muistuvat taas mieleen ne kaukaiset ja varsin harvinaiset kokemukset aiemmista yliopiston luennoista. Ainakin näin perusopintotasolla tuntuu jokaiselta luentokurssilta löytyvän niitä kilttejä lukiotyttöjä, jotka istuvat rivillä 1-3 ja kirjoittavat kaiken tunnollisesti yli. Nimitystä ”lukiotyttö” ei tule ajatella liian konkreettisesti, vastaavanlaisia poikiakin löytyy kyllä.
Mutta tiedätte kai ihmistyypin: Varta vasten kyseistä kurssia varten ostettu vihko, tai vaihtoehtoisesti irtopaperia joka aina luennon jälkeen arkistoidaan huolellisesti kansioon oikean kurssin kohdalle. Kynät on teroitettu, tai itse asiassa mieluummin käytössä on lyijytäytekyniä sekä värillisiä kuulakärkikyniä ja tusseja huomiomerkintöjä varten.
Varustetaso ei ehkä aina ole näin vakuuttava, mutta käytös on kuitenkin se sama: kaikki, minkä luennoitsija kirjoittaa taululle tai kalvolle, kirjoitetaan ylös sinne vihkoon. Nämä säntilliset muistiinpanijat kirjoittavat erityisen huolellisesti vihkoonsa ne asiat, jotka löytyvät netistä printattavista luentokalvoista. Siis mitä järkeä?
Ilmeisesti kyseessä on koulukunta, joka tuntee oppivansa parhaiten kirjoittamalla kaiken ylös sanasta sanaan. Minun on kuitenkin vaikea uskoa tähän oppimisteoriaan. Eikö olisi huomattavasti opettavaisempaa vain istua ja kuunnella sitä luennoitsijaa, ja sitten printata ne tekstit jälkikäteen (tai jopa etukäteen) sieltä netistä? Varsinkin ne kiltit humanistit, jotka ilmeisesti kokivat ongelmalliseksi tänäänkin opetetun osittaisderivaatan sisäistämisen: josko nyt kuitenkin laittaisitte sen kynän sivuun ja yrittäisitte ennemminkin kuunnella.
Itsekään en ymmärrä mitä järkeä on kopioida luentokalvoja vihkoon. Sen sijaan opin viimeisinä opintovuosina erityisesti humanistisen kursseilla, tekemään muistiinpanoja luennoitsijan puheesta. Tämä oli ainoa vaihtoehto saada materiaalia tenttiin lukuun, kun luennosta ei ollut kalvoja tai kirjaa ja luennoitsijat eivät kirjoittaneet asioita taululle. Se oli erittäin tehokas tapa oppia, koska siinä joutuu koko ajan keskittymään opetukseen ja miettimään mikä on olennaista luennoitsijan kertomassa asiassa. Kaikkea kun en ainakaan minä ehdi kirjoittamaan puheesta muistiin.
VastaaPoistaJoo, mun opiskelu-urani ehdottomasti rankin kurssi oli filosofian historian kurssi humanistisessa tiedekunnassa. Opettajalla ei ollut mitään kalvoja eikä hän kirjoittanut luennoillakaan ylös käytännössä mitään.
VastaaPoistaKolmen tunnin luennon aikana ei voinut tosiaan tehdä mitään muuta kuin keskittyä otsa kurtussa ja kirjoittaa kynä sauhuten. Kyllähän siitä kurssista hyvä arvosana sitten tulikin, kun asiat oli pakko prosessoida ennen paperille panemista. Mutta koskaan en ole ollut niin väsynyt, kun aina niiden luentojen jälkeen.
Sitä paitsi luennoitsijan on täytynyt olla erinomainen, eihän tuota muuten pystyisi seuraamaan. Jos pelkästä puheesta on tarkoitus saada jotain irti, täytyy sen olla todella järjestelmällistä ja koherenttia. Kyllä kyseinen luennoitsija onkin laitoksella saanut kehuja.
En kyllä mennyt enää saman luennoitsijan jatkokurssille vaan tein sen kirjatenttinä, psyykkinen ja fyysinen kestävyys (=ranne) petti...
mulla kyllä tuo kirjoittaminen auttaa mutta en minäkään sitä luennolle menisi tekemään. pelkällä kuuntelemalla siitä ei tuu mitään kun en pysty keskittymään niin hyvin. ehkä parhain yhdistelmä oli se kun kävin muutamia teoreettisen kursseja useampaan otteeseen ja käytin seuraavana vuonna edellisvuoden prujuja täydentäen niitä luennoilla esille tulleilla asioilla ja ennen kaikkea esimerkeillä. :)
VastaaPoista