Eilen käytiin vakuutusyhtiössä tekemässä sopimus vauvavakuutuksesta. Tämän vakuutuksen myötä meidän perheen lellikkiä käytetään joka ikisen korvatulehduksen ja ilmavaivan myötä yksityisellä lääkärillä julkisen terveysaseman sijaan, ja vieläpä parikymppiseksi asti.
Vähän tuo kyllä pohdituttaa, tuo tuollainen terveydenhuoltovakuutus. Kuulun luonnollisesti hyvinvointivaltion ja laadukkaan sekä tasa-arvoisen julkisen terveydenhuollon kannattajiin, ja siinä mielessä maailmankuvaani istuu huonosti yksityisten palveluiden käyttäminen silloin kun se ei ole välttämätöntä. Eikä sellaisen tilanteen pitäisi tietenkään maailmankuvassani olla koskaan välttämätöntä kenellekään.
Mitä meidän perheestämme kertoo se, että haluamme viedä lapsemme yksityiselle asiantuntijalle julkisen terveyskeskuksen sijaan? Olemmeko me elitistejä, emmekö me luota Helsingin kaupungin terveyspalveluihin? Ajattelemmeko me, ettei Kallion terveyskeskukseen viitsi pienen itkevän vauvan kanssa mennä, ties mitä juoppoja ja narkkareita siellä lojuukaan nurkissa?
En haluaisi ajatella, että me olisimme tällaisia elitistejä. Mutta miksi ihmeessä muuten haluaisimme maksaa ylimääräistä vakuutusta, kun hoito kuitenkin taataan kaikille suomalaisille?
Voihan asiaa katsella siitäkin kulmasta, että tällä tavalla vähennämme tunnetusti raskasta julkisen terveydenhuollon taakkaa. Jos meillä kerran on varaa maksaa yksityisistäkin palveluista, niin eikö olisi reilumpaa olla viemättä julkisen puolen resursseja ja antaa enemmän tilaa vähempiosaisille.
En vain ole varma, toimiiko yhteiskunta tuolla tavalla. Mikäli yhä useampi perhe hakeutuu yksityisten palvelujen pariin, ehkä se vain edistää yhteiskunnallista eriarvoistumista. Julkisten palveluiden kysynnän laskiessa myös niiden resursseja heikennetään entisestään, kunnes kansalaiset on selvästi jaettu maksukykyisiin, hyväosaisiin yksityispalveluiden käyttäjiin ja heikosti toimeentuleviin julkisen puolen asiakkaisiin.
Edistääkö meidän perheemme epätasa-arvoa? Erik näkee vakuutuksemme silkkana laiskuutena: voimme valita lääkärimme tilanteen mukaan ja päästä hoitoon jonottamatta, miksipä siitä ei maksaisi. Enpä minäkään tätä päätöstä ryhdy enää perumaan, sen verran mukavuudenhaluinen olen. Mutta olisi mukava tietää, millaisena ihmisenä itsäni ryhdyn pitämään.
Kyllähän tuo on jossain mielessä ongelmallista, nimittäin ajatus, että kaikilla, joilla suinkin on varaa, hankkivat paremmat terveydenhuoltopalvelut yksityiseltä puolelta. Sama järkeily johtaa hieman pitemmälle vietynä helposti siihen, että miksi maksaisimme sekä julkisesta että yksityisestä terveydenhuollosta, kun käytäämme vain yksityisen puolen palveluja.
VastaaPoistaTaloudellisen puolen lisäksi asiaan liittyy hankalia arvostuskysymyksiä. Jos julkinen terveydenhuolto (koulutus tai muu sellainen) kelpaa vain niille, joilla ei ole muuhun varaa, kenelläkään, jolla on mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan, ei ole painetta korjata niitä ongelmia, joiden vuoksi julkisen puolen palveluja tekee mieli karttaa.
Niin sanottu hyvinvointivaltioajatus taitaa mennä jotenkin niin, että ne, joilla on varaa maksavat (ei-vapaaehtoisesti) kaikille yhteisön jäsenille pikkuriikkisen paremman yhteisen palvelun. Tämän rahan anonymisoinnin jälkeen niin varakailla kuin köyhillä on oikeus vaatia samaa palvelua riippumatta siitä kuinka paljon veroja maksaa.
Häiritsevä ajatusleikki olisi esimerkiksi sellainen, että terveyskeskuksessa olisi erikseen VIP-jono enemmän maksaville. Sen sijaan yhtään niin epämielyttävältä ei tunnu marssia yksityiselle lääkärille, kun se sijaitsee eri rakennuksessa.
Palvelua on tietysti kullakin oikeus ostaa niin paljon kuin haluaa. Vaikeita kysymyksiä.