Onpa ollut vähän hiljaista täällä päin, niin blogissa kuin muussakin elossa. No, olihan tuossa lauantaina Jonnan ja Junon valmistujaispippalot ja torstaina kiertelin kaupoissa haaveshoppailemassa (mitä kaikkea ostankaan sitten kun minulla on rahaa). Muuten meni koko viime viikko aika samanlaisissa harmaissa fiiliksissä.
Sunnuntaina piti tosin vähän ryhdistäytyä ja väsätä kasaan makroteorian laskuharjoitukset. Maanantaina jatkoin ryhtiliikettä ja sain leivottua ison satsin sämpylöitä. Lisäksi jopa tyhjensin ja täytin astianpesukoneen, uskokaa tai älkää. Ja Mella söi perunaa nätisti, kerjäsi oikein lisää.
Tänään peruna ei sitten maistunut aivan yhtä kauniisti, vaikka ohensin seosta entisestään. Uuden maun opettelua päätettiin siirtää siihen hamaan tulevaisuuteen, kun neiti syö edes sitä perunaa mielellään ja kakistelematta. Näyttää tuo ei-nestemäisen aineksen nieleminen olla yllättävän vaikeaa, kaikki annetut lusikalliset tuntuvat jäävän suuhun tai päätyvän henkeen ennemmin kuin alas vatsalaukkuun. Pitänee kokeilla aina vain litkumaisempia mössöjä ja edetä siitä sitten kiinteämpään suuntaan.
Tänään pääsee taas vauvauintiin, mukavaa! Viime viikolla Mella jo piipahti muutaman kerran pinnan alla, ja suhtautui kokemaansa hieman epäilevästi. Alahuuli meinasi ruveta väpättämään, kunnes äidiltä ja isiltä tuli isot kehut hienosta suorituksesta. Vähän samanlaista menoa siis kuin perunan syönnissä: onnistuu kyllä jotenkin, muttei ole aina niin helppoa. Ei itketä, muttei juuri nauratakaan.
Vähän niin kuin minun koko viime viikkoni. Ehkä tällä viikolla on jo itse kullakin virkeämpää.
Sunnuntaina piti tosin vähän ryhdistäytyä ja väsätä kasaan makroteorian laskuharjoitukset. Maanantaina jatkoin ryhtiliikettä ja sain leivottua ison satsin sämpylöitä. Lisäksi jopa tyhjensin ja täytin astianpesukoneen, uskokaa tai älkää. Ja Mella söi perunaa nätisti, kerjäsi oikein lisää.
Tänään peruna ei sitten maistunut aivan yhtä kauniisti, vaikka ohensin seosta entisestään. Uuden maun opettelua päätettiin siirtää siihen hamaan tulevaisuuteen, kun neiti syö edes sitä perunaa mielellään ja kakistelematta. Näyttää tuo ei-nestemäisen aineksen nieleminen olla yllättävän vaikeaa, kaikki annetut lusikalliset tuntuvat jäävän suuhun tai päätyvän henkeen ennemmin kuin alas vatsalaukkuun. Pitänee kokeilla aina vain litkumaisempia mössöjä ja edetä siitä sitten kiinteämpään suuntaan.
Tänään pääsee taas vauvauintiin, mukavaa! Viime viikolla Mella jo piipahti muutaman kerran pinnan alla, ja suhtautui kokemaansa hieman epäilevästi. Alahuuli meinasi ruveta väpättämään, kunnes äidiltä ja isiltä tuli isot kehut hienosta suorituksesta. Vähän samanlaista menoa siis kuin perunan syönnissä: onnistuu kyllä jotenkin, muttei ole aina niin helppoa. Ei itketä, muttei juuri nauratakaan.
Vähän niin kuin minun koko viime viikkoni. Ehkä tällä viikolla on jo itse kullakin virkeämpää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti