Tänään on kulunut kuusi vuotta siitä, kun menestyksekäs seurustelusuhteemme alkoi. Tätä juhlistaaksemme palloilimme päivän kaupoissa etsimässä istuinpehmustimia ja kaitaliinoja uutta ruokapöytää varten, hihii. Kivoja löytyi, mutta emme niitä vielä ostaneet. Mella sen sijaan sai suloisen juhlamekon.
Oikeasti päivämäärää piti mennä juhlistamaan minttukaakaolle ravintola Belgeen, sillä itse suhdekin alkoi sen kuusi vuotta sitten juuri silloisessa ravintola Kluuvissa minttukaakaon ääressä. Idea kariutui kuitenkin siihen, ettei Belgen alakerrassa ollut enää tilaa eikä yläkertaan päässyt lastenvaunuilla. Siispä kävimme Alkossa ostamassa Leffeä (edellisestä Leffe-pullostani on jo reippaasti yli vuosi!) ja tulimme kotiin syömään itsetehtyä pitsaa.
Which was nice. Ei yhtään harmittanut, että Belge-suunnitelma meni mönkään. Niin hauskaa kuin merkkipäivän juhlistaminen pääkallopaikalla onkin, on kotonakin oikein kivaa. Onhan meillä nyt se legendaarisen pelottava ja riskialtis seitsemäs yhdessäolon vuosi alkamassa, eli on tässä jo jotain sentään yhdessä koettukin. En nyt väitä meitä miksikään vanhaksi ja kokeneeksi pariksi, mutta vakiintuneeksi nyt kuitenkin. Onnelliselta tuntuikin istua oman kullan ja oman pikkuvauvan kanssa oman ruokapöydän ääressä syömässä omaa pitsaa ja juomassa namia olutta. Mitä muuta sitä voisi elämältä edes toivoa?
Oikeasti päivämäärää piti mennä juhlistamaan minttukaakaolle ravintola Belgeen, sillä itse suhdekin alkoi sen kuusi vuotta sitten juuri silloisessa ravintola Kluuvissa minttukaakaon ääressä. Idea kariutui kuitenkin siihen, ettei Belgen alakerrassa ollut enää tilaa eikä yläkertaan päässyt lastenvaunuilla. Siispä kävimme Alkossa ostamassa Leffeä (edellisestä Leffe-pullostani on jo reippaasti yli vuosi!) ja tulimme kotiin syömään itsetehtyä pitsaa.
Which was nice. Ei yhtään harmittanut, että Belge-suunnitelma meni mönkään. Niin hauskaa kuin merkkipäivän juhlistaminen pääkallopaikalla onkin, on kotonakin oikein kivaa. Onhan meillä nyt se legendaarisen pelottava ja riskialtis seitsemäs yhdessäolon vuosi alkamassa, eli on tässä jo jotain sentään yhdessä koettukin. En nyt väitä meitä miksikään vanhaksi ja kokeneeksi pariksi, mutta vakiintuneeksi nyt kuitenkin. Onnelliselta tuntuikin istua oman kullan ja oman pikkuvauvan kanssa oman ruokapöydän ääressä syömässä omaa pitsaa ja juomassa namia olutta. Mitä muuta sitä voisi elämältä edes toivoa?
hetkinen, nyt meni ohi :S miksi juuri seitsemäs vuosi on riskialtis ja pelottava?
VastaaPoistaNo se nyt vain on se vanhan kansan klisee, että seitsemäs vuosi olisi jotenkin erityisen vaikea. Sitä parisuhdeopashöttöä... ja vielä vähän kevyemmästä päästä...
VastaaPoistaVarsinaisesti sen pitäisi kai olla seitsemäs avioliittovuosi eikä seitsemäs yhdessäolovuosi, mutta siinähän ei oikeasti ole mitään järkeä. Oltaisiin mekin oltu jo pidempään naimisissa, ellei olisi ensin kolmen vuoden ajan säästetty rahaa mahdollisimman päheitä häitä varten...
Pitsan syonti kuulosti niin vaivattomalta, etta tuli melkein illuusio itsensa valmistavasta pitsasta :D
VastaaPoistaekin totesimme eilen jalleen kerran ulkona lounastettuamme, etta kotona on sittenkin mukavampi ja helpompi viettaa juhlaa hyvan aterian merkeissa. Ja BYOB tulee halvemmaksi jos (ja kun) tykkaa tuontioluista :)
Voin paljastaa vaivattoman pitsansyönnin salaisuuden: pitsaa oli tehty jo edellisenä päivänä parin päivän tarpeiksi...
VastaaPoista