Meidän perheessämme minä olen töissä yksityisessä yrityksessä, kun taas Erik vääntää väitöskirjaansa yliopistolla tutkijanpestillä. Kaikkihan tietävät, ettei yliopistouraa ole kuorrutettu muhkeilla palkkioilla tai edes koulutukseen nähden kohtuullisella peruspalkalla, mutta kyse onkin lähinnä kutsumustyöstä. On varmasti palkitsevaa päästä tutkimaan syvällisesti omaa mielenkiinnon kohdettaan, kyllähän minäkin joskus pienempänä halusin tutkijankammioon lisäämään ihmiskunnan tietoa ympäristöstä ja olevaisesta. Se tutkijankutsumus sitten joskus heikkeni, eikä moinen homma enää oikein jaksakaan sytyttää. Erikiä se kyllä kiinnostaa.
Niin, en siis ole töissä yliopistolla, koska minulla ei ole siihen kutsumusta. Mikään muu ei siihen hommaan (pienen akateemisen vapauden lisäksi) sitten kyllä houkuttelekaan. Ymmärrän kyllä, ettei yliopistoilla ole käytettävissä kovinkaan muhkeita resursseja, eikä tarvitsekaan. Mutta sitä en ymmärrä, ettei niitä vähäisiä resurssejakaan osata aina käyttää niin ammattitaitoisesti.
Sehän on jo tuttua, että yliopisto ja valtio yleensäkin kuuluu merkittävimpiin pätkätöiden tarjoajiin. Myös pätkätöiden ketjutus vuosikausia, ellei vuosikymmeniä, on yliopiston arkea. Se kuitenkin tyydyttää tutkimisesta innostuneita, ja tuleehan mukana ainakin joillain aloilla mukava vapaus: kukaan ei valvo työaikojasi kellokortin kanssa, vaan saat vapaasti tehdä hommia silloin kun haluat. No, useimmiten tuo kyllä tarkoittaa palkatonta ylityötä, mutta tavallaan se kai on (ainakin usein) oma valinta.
Tuo mukava vapaa ilmapiiri kuitenkin tarkoittaa joskus sitä, ettei työsopimuksia erityisemmin harrasteta. Tämä puute on meidänkin perheessämme jo karvaasti koettu. Erik on suorittanut normaalin kuukausipalkkaisen tutkijantyönsä ohessa käytännössä vapaaehtoista opetus"velvollisuuttaan" opettamalla laboratoriokursseilla, mistä on saanut hieman ylimääräistä tuntipalkan muodossa. Opetus"velvollisuuden" vuoksi palkkaa on tosin saanut vain 50 % tunneista, mikä on kuitenkin ollut siedettävää n. 20 euron tuntipalkalla.
Ensimmäinen ikävä kokemus tuli, kun Erik pari vuotta sitten tiedusteli palkkaustaan opetusvelvollisuuden hoidon jälkeen. Toisin sanoen halusimme tietää, maksetaanko hänelle 100 % tunneista sen jälkeen, kun hän on jo suorittanut koko vuoden opetusvelvollisuutensa täysimääräisenä. Asioita hoitavan sihteerin mukaan kyllä, palkka tulee tällaisessa tapauksessa kokonaisena. Onpas kiva!
Paitsi ettei ollutkaan. Kun työt oli tehty ja palkkakuitti postitettu kotiin, oli summa odotettua pienempi. Itse asiassa tarkalleen 50 % odotettua pienempi: rahaa ei sittenkään maksettu kokonaismääräisenä. Tiedusteltaessa yliopistolta kerrottiin, ettei aiempiin kysymyksiin vastannut sihteeri näköjään ollut tiennyt asioiden oikeaa tolaa.
Erik siis etukäteen selvitti palkkansa määrän, mutta saikin sovittua pienemmän summan jo työn tehtyään. Inhimillinen virhe, niitähän sattuu. Miten mukavaa, että riski on yksin meidän perheemme kannettava.
No, tuosta on siis jo pari vuotta, ja katkeruus on jo hieman haihtunut. Mutta nyt tuli uusi paukku. Tänä syksynä Erik hoitaa labrakurssia tuttuun tapaansa, odottaen saavansa samat 50 % palkasta kuin aina ennenkin. Mutta minkäslainen viesti kurssin puolivälissä tuleekaan? Tuntipalkka on laskettu 20 eurosta 9 euroon! Ja tämä pätee tietenkin takautuvasti. Tai siis eihän kyse ole toki takautuvasta palkanmuutoksesta, sellainen taitaisi olla räikeän laitonta. Erik muisteli, että kurssin alussa oli yksi kokous, johon hän ei Mellan neuvolakäynnin takia päässyt. Siellä kokouksessa oli varmaan kerrottu tästä palkan puolituksesta.
Toisin sanoen jo siinä vaiheessa, kun kurssien vetäjät on jo valittu, heille kerrotaan yhdessä kokouksessa palkan laskevan puoleen. Missään vaiheessa tätä ennen tai tämän jälkeen asiasta ei puhuta. Kokouksesta puuttuville henkilöille tätä tietoa ei viedä.
Haloo?! Tuollaista asiaa ei pidetä viestimisen arvoisena? Palkan puolitus on aika ratkaiseva muutos työsuhteessa, eikä Erik olisi ottanut hommaa lainkaan vastaan jos olisi etukäteen tiennyt saavansa siitä bruttona 4,5 euroa tunnilta. Säntillisenä miehenä muruni päätti kuitenkin hoitaa kurssin loppuun, minä olisin kyllä jättänyt työn kesken sillä seisomalla.
Ei taida minulta sitä kutsumusta löytyä, ei tosiaan. Tsemiä vaan kaikille tutkijanuraa suunnitteleville, toivottavasti työn sisältö ja mukavat työkaverit tuottavat riittävästi tyydytystä. Mihinkään muuhun ei kannata luottaa, ei edes fysiikan kaltaisella rahoituksen suhteen etuoikeutetulla alalla.
Niin, en siis ole töissä yliopistolla, koska minulla ei ole siihen kutsumusta. Mikään muu ei siihen hommaan (pienen akateemisen vapauden lisäksi) sitten kyllä houkuttelekaan. Ymmärrän kyllä, ettei yliopistoilla ole käytettävissä kovinkaan muhkeita resursseja, eikä tarvitsekaan. Mutta sitä en ymmärrä, ettei niitä vähäisiä resurssejakaan osata aina käyttää niin ammattitaitoisesti.
Sehän on jo tuttua, että yliopisto ja valtio yleensäkin kuuluu merkittävimpiin pätkätöiden tarjoajiin. Myös pätkätöiden ketjutus vuosikausia, ellei vuosikymmeniä, on yliopiston arkea. Se kuitenkin tyydyttää tutkimisesta innostuneita, ja tuleehan mukana ainakin joillain aloilla mukava vapaus: kukaan ei valvo työaikojasi kellokortin kanssa, vaan saat vapaasti tehdä hommia silloin kun haluat. No, useimmiten tuo kyllä tarkoittaa palkatonta ylityötä, mutta tavallaan se kai on (ainakin usein) oma valinta.
Tuo mukava vapaa ilmapiiri kuitenkin tarkoittaa joskus sitä, ettei työsopimuksia erityisemmin harrasteta. Tämä puute on meidänkin perheessämme jo karvaasti koettu. Erik on suorittanut normaalin kuukausipalkkaisen tutkijantyönsä ohessa käytännössä vapaaehtoista opetus"velvollisuuttaan" opettamalla laboratoriokursseilla, mistä on saanut hieman ylimääräistä tuntipalkan muodossa. Opetus"velvollisuuden" vuoksi palkkaa on tosin saanut vain 50 % tunneista, mikä on kuitenkin ollut siedettävää n. 20 euron tuntipalkalla.
Ensimmäinen ikävä kokemus tuli, kun Erik pari vuotta sitten tiedusteli palkkaustaan opetusvelvollisuuden hoidon jälkeen. Toisin sanoen halusimme tietää, maksetaanko hänelle 100 % tunneista sen jälkeen, kun hän on jo suorittanut koko vuoden opetusvelvollisuutensa täysimääräisenä. Asioita hoitavan sihteerin mukaan kyllä, palkka tulee tällaisessa tapauksessa kokonaisena. Onpas kiva!
Paitsi ettei ollutkaan. Kun työt oli tehty ja palkkakuitti postitettu kotiin, oli summa odotettua pienempi. Itse asiassa tarkalleen 50 % odotettua pienempi: rahaa ei sittenkään maksettu kokonaismääräisenä. Tiedusteltaessa yliopistolta kerrottiin, ettei aiempiin kysymyksiin vastannut sihteeri näköjään ollut tiennyt asioiden oikeaa tolaa.
Erik siis etukäteen selvitti palkkansa määrän, mutta saikin sovittua pienemmän summan jo työn tehtyään. Inhimillinen virhe, niitähän sattuu. Miten mukavaa, että riski on yksin meidän perheemme kannettava.
No, tuosta on siis jo pari vuotta, ja katkeruus on jo hieman haihtunut. Mutta nyt tuli uusi paukku. Tänä syksynä Erik hoitaa labrakurssia tuttuun tapaansa, odottaen saavansa samat 50 % palkasta kuin aina ennenkin. Mutta minkäslainen viesti kurssin puolivälissä tuleekaan? Tuntipalkka on laskettu 20 eurosta 9 euroon! Ja tämä pätee tietenkin takautuvasti. Tai siis eihän kyse ole toki takautuvasta palkanmuutoksesta, sellainen taitaisi olla räikeän laitonta. Erik muisteli, että kurssin alussa oli yksi kokous, johon hän ei Mellan neuvolakäynnin takia päässyt. Siellä kokouksessa oli varmaan kerrottu tästä palkan puolituksesta.
Toisin sanoen jo siinä vaiheessa, kun kurssien vetäjät on jo valittu, heille kerrotaan yhdessä kokouksessa palkan laskevan puoleen. Missään vaiheessa tätä ennen tai tämän jälkeen asiasta ei puhuta. Kokouksesta puuttuville henkilöille tätä tietoa ei viedä.
Haloo?! Tuollaista asiaa ei pidetä viestimisen arvoisena? Palkan puolitus on aika ratkaiseva muutos työsuhteessa, eikä Erik olisi ottanut hommaa lainkaan vastaan jos olisi etukäteen tiennyt saavansa siitä bruttona 4,5 euroa tunnilta. Säntillisenä miehenä muruni päätti kuitenkin hoitaa kurssin loppuun, minä olisin kyllä jättänyt työn kesken sillä seisomalla.
Ei taida minulta sitä kutsumusta löytyä, ei tosiaan. Tsemiä vaan kaikille tutkijanuraa suunnitteleville, toivottavasti työn sisältö ja mukavat työkaverit tuottavat riittävästi tyydytystä. Mihinkään muuhun ei kannata luottaa, ei edes fysiikan kaltaisella rahoituksen suhteen etuoikeutetulla alalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti