Filmitähti taas kuvassa

Takana on nyt toinenkin ultra, jonka tuloksia voitte ihailla ohessa. Kätilöopiston muuttuneen käytännön mukaisesti saimme myös valistuneen arvauksen naperon mahdollisesta sukupuolesta, vaikka pirpana aktiivisesti yrittikin pinkoa karkuun tirkistelijöitä ja oli muutenkin jatkuvasti liikekannalla. Suttuisiahan nuo näkymät ovat, ja sukupuoliveikkaukset ovat aina erittäin epävarmoja. Mutta ehkä nyt voidaan ajatella, että mahdollisuus olisi heilahtanut 50 %:sta piirun verran... tyttöön päin.

Eli nyt pitää sitten pinnistellä ja keksiä kaksi uutta tytönnimeä, huh huh. Toisaalta nyt saattaa kaikille Mellan pieneksi jääneille mekoille löytyä sittenkin vielä käyttöä. No, saapi nähdä.

Sukupuolen ohella myös tulevasta persoonallisuudesta on käyty tiukkaa spekulaatiota. Tämänkertainen olio kun on tuntunut isosiskoaan vilkkaammalta jo kohdussa ollessaan, tutkimustilanteetkin ovat olleet haastavia rääpäleen pyöriessä vimmaisesti ympäri. Jos ei asento jatkuvasti vaihdu, ainakin pää nytkyy koko ajan tai käsi heiluu johonkin suuntaan.

Mella on ollut rauhallinen tyttö myöhemminkin, tarkoittaakohan tämä nyt sitten sitä, että pikkusisaruksessa (-siskossa?) onkin sitten jo enemmän pitelemistä? Tämä on ainakin suuri pelkoni nyt, kun elämä onkin ollut mukavan seesteistä.

Ensi perjantaina raskaus onkin sitten jo laskennallisesti puolivälissä, ja olo on jo, no, ihan kuin raskaana olisi. Listataanpas nyt muutamia havaittuja oireita:

Maha on jo iso ja se tuntuu, nivelet ovat herkkinä ja alavatsan lihakset väsyvät nopeasti. Kävely on vielä sujuvaa ja juoksukin taittuu, mutta vähänkin pidemmän kävelylenkin jälkeen uuvuttaa normaalia enemmän.

Närästys on päässyt kunnolla vauhtiin, mutta onneksi närästyslääkkeet sentään ovat sallittuja... Olinkin ostanut megapaketin Rennietä hyllyyn odottamaan jo ennen kuin tämä viimeisin raskaus oli edes käynnistynyt: sen verran oli edellisestä kerrasta oppinut.

Myös kuorsaus on ollut häpeällisenä kiusana jo pidemmän aikaa, Erik-polo. Onneksi yöt sentään menevät rauhallisesti aina, kun muistan vain pysyä kyljelläni. Se on ehkä jotenkin kaikista vaivoista ärsyttävin: kuinka viehättäväksi voi tuntea itsensä, jos öisin ääntelehtii kuin pahainen porsas?

Joka yö pitää myös herätä vessaan, eli uni on varsin katkonaista. Tilannetta ei helpota se, että Mellakin on jostain syystä nukkunut viime viikkoina melko huonosti. Siksipä väsyttääkin lähes koko ajan, viime yönä sain sentään nukuttua kymmenen tuntia. Helpotus!