Muistattehan sekoilumme Elisan kanssa? Kaunis tarinamme alkaa toki jo vuosien takaa asiakkuussuhteen syntyessä, mutta varsinainen seikkailumme käynnistyy muutostamme eli heinä-elokuun vaihteesta. Tuolloinhan Elisa kertoi siirtäneensä laajakaistaliittymän uuteen osoitteeseen, mutta ei sieltä töpselistä kyllä ainakaan tiedon valtamerta tullut.
Kuukausi lukuisien puhelinsoittojen ja Simply Red -jonotustoistojen jälkeen liittymä viimein toimi, mutta meidän suhteemme Elisaan ei: irtisanoin liittymän päivää ennen korjauksen päättymistä, kun en enää jaksanut odottaa. Sitä ennen olimme jo hankkineet Welholta kaapeliliittymän.
Irtisanoessani ilmoitin, etten aio maksaa irtisanomisajan laskua, enkä todellakaan tuota elokuun maksua saamatta jääneestä netistä. Ilmeisesti asiakaspalvelussa oli vielä elokuun puolella kesäapulaisten aikaa, sillä kyseinen neitokainen ei uskaltanut luvata minulle mitään. Laskun eräpäivää siirrettiin kyllä eteenpäin, jotta asia ehdittäisiin selvitellä. Puhelinnumeroni otettiin ylös ja luvattiin soittaa ihan pian takaisin.
Eivät soittaneet muutamaan päivään. Soitin perään, ottivat taas numeron ylös ja lupasivat soittaa pian takaisin, kunhan ovat selvittäneet, johtuiko laajakaistan toimimattomuus heistä vai meistä. Me kyllä tiesimme jo, että heistä.
Tänään, kaksi viikkoa viimeisimmän "soitamme ihan kohta perään" -puhelun jälkeen sain tekstiviestin, jossa kerrottiin vian korjaantuneen keskuksen kaapelinvaihdolla. Mitä se sitten tarkoittaakaan, joka tapauksessa keskus oli Elisan, ei meidän.
Se oli sitten se puhelu, kai, se tekstiviesti.
Päätin hoitaa asian viimein kuntoon, kun on nyt oikein teknisen tuen ilmoitus vian syystä. Ja voitteko uskoa: Asia on nyt (ilmeisesti) hoidettu!
Soitin tuttuun asiakaspalvelunumeroon, ja tuttuun tapaan jouduin kuuntelemaan kahteen kertaan alkulitanian ("jos asiasi koskee matkapuheluita, paina yksi; jos kotipuhelun hintamuutosta, paina kaksi; jos muita asioita, paina kolme; *KOLME!! KOLME!!* om du vill ha betjäning på svenska, tryck fyra; if you want service in English, press five; *KOLME!! KOLME!!*), sillä vielä tähän maailmanaikaan ohjelma ei ole ikinä ensimmäisellä vimmaisellä rämpytyksellä tunnistanut valintaani. Jonotusajaksi luvattiin alle kahdeksan minuuttia, mutta meni yli kymmenen. No, pikkuasioita, pikkuasioita.
Selitin taas kerran juurta jaksain tämän kaiken juurta jaksain, ja ensimmäistä kertaa puhelimen päässä tuntui olevan ihminen, joka itsekin halusi jo saada asian päätökseen. Hän lupasi kuolettaa kaikki jäljellä olevat laskumme, ja, ai niin, irtisanoa liittymämme. Kumpikaan niistä elokuun lopulla puhelimeen vastanneista aroista kesätyöläisistä ei ollut saanut merkittyä liittymäämme irtisanotuksi, vaikka tämä olikin mielestäni kummankin puhelun tarkoitus.
Loppu hyvin, kaikki hyvin: osaan ulkoa pari Simply Redin ja Jamiroquain hittibiisiä, olen viettänyt tuntikausia puhelimessa puhuen murto-osan siitä ajasta tusinan Elisan työntekijän kanssa ja lopulta saanut vastapuolen uskomaan, ettemme ole heille enää mitään velkaa. Olemme vapaita, vapaita!
(No, kännykkäliittymäni on kyllä edelleen Elisan, mutta se onkin firman nimissä enkä minä joudu vastaamaan laskuista.)
Hah, vähän samanlainen juttu kävi meillä, mutta firma eri. Että tiedä sitten häntä auttaako se vaihtaminen aina asiaan. Mutta toivotaan!
VastaaPoista