Kesämökkikauppaa

Tänään kolahti velkakirja postiluukusta esitarkasteltavaksi, toisin sanoen meille on myönnetty pieni laina. Jaa mitäkö varten? No kesämökkiä varten! Jokunen lukija saattaakin tietää ja muistaa meidän rakkaan sukumökkimme Keski-Suomessa. Mökkipahanen on valmistunut samana vuonna kuin minä synnyin, ja olenkin viettänyt siellä jokseenkin kaikki lapsuuteni kesät. Tai, no, itse asiassa olen kyllä varmaan viettänyt siellä lomia joka ikinen elämäni kesä, tänäkin kesänä siellä oltiin jo juhannuksena.

Hökkelillä on siis paljon tunnearvoa. Alun perin sen rakensivat ja omistivat isovanhempani äidin puolelta, ja sittemmin mökin osti itselleen enoni. Nyt kun enokulta tarvitsee käteistä talokauppaansa varten ja joutuu luopumaan möksästä, on aika siirtää omistusta taas seuraavalle sukupolvelle. Pitäähän paikka saada pysymään suvussa. Ja mikäpä olisi oivallisempi hetki ostaa perinteikäs ja muistorikas lomapaikka, pieni Mella kun on nyt syntynyt ensimmäiseksi aivan tuoreen sukupolven edustajaksi. Toivottavasti neiti pääsee jatkamaan suvun lasten perinteitä ja tippumaan mökin laiturilta matalaan rantaveteen. Tosin toivottavasti se ei tapahdu vielä tänä tai ensi kesänäkään, mieluiten ei ennen kuin tyttö on oppinut uimaan.

Oheinen kuva ei valitettavasti ole aivan tuore, jäivät juhannusreissulla kuvat ottamatta. Taitaa olla viime kesältä, aurinkoiselta laituriaamiaiselta. Kyllä ulkona syöty aamiainen vain on poikaa.

Lainaa etsiessämme pääsimme tutustumaan eri pankkien ehtoihin, ja aika huimia eroja niissä tuntuu olevan. Nooa-pankin ehdoista emme kyllä tiedä mitään, sillä emme päässeet edes neuvottelemaan. Pankin verkkosivuilla on kaavake, jolla voi pyytää yhteydenottoa. Siinä voi oikein merkitä päivän ja kellonajan, jolloin toivoisi pankin soittavan. No, Nooa soitti sitten kaksi päivää myöhässä, jolloin laina oli jo otettu toisaalta.

Nordeassa, tämänhetkisessä pankissamme, kävimme jo joskus viime vuoden puolella kyselemässä. Tuolloin kun oli enon kanssa ensimmäisen kerran puhetta siitä, että me voisimme mökin ostaa. Nordea vain sattui vaatimaan hirveän pinon kaikenlaisia papereita, ennen kuin suostui antamaan edes alustavan lainapäätöksen.

OP-pankissakin kävimme, ja kaikki sujui käsittämättömän nopeasti. Myönteinen lainapäätös tuli jo heti yhden istunnon aikana, muutamassa minuutissa! Ehtojen mukaan mökki itse kelpaa 60-prosenttisesti vakuudeksi kauppahinnasta, lopulle lainalle pitäisi sitten hommata takaaja. No, sellainenkin saatiin sitten myöhemmin.

Seuraavaksi menimme Sampoon, joka yllättikin sitten lähes kohtuuttomilla ehdoillaan. Ensinnäkin mökki kelpaisi takuudeksi vain 50 prosenttiin asti, jonka jälkeen loppuosuus jäisi takaajien vastuulle. Siis nimeenomaan TAKAAJIEN, ei TAKAAJAN. Mökki maksaa 35 000, eli ilman vakuutta jäisi alle 20 000 euroa. Ja tätä taskurahaa varten tarvitaan vähintään KAKSI takaajaa, Sampo kertoo. Pankilla kun on periaatteena vaatia yhtä takaajaa per kymppitonni. Heh, onneksi emme ole ostamassa 300 000 euron asuntoa... 15 takaajan hankkiminen se vasta mukavaa olisi... No joo, tiedän kyllä, että asuntolainojen ehdot ovat aivan erilaiset kuin kesämökkilainojen. Mutta kuitenkin. Älytöntä! Päälle mainittakoon, että Sammon korkomarginaalikin oli huomattavasti korkeampi kuin muiden.

Lopulta kuitenkin saimme hommattua kaikki Nordean vaatimat paperit, jossain vaiheessa ne piti kauppaa varten nimittäin muutenkin hankkia. Toimitimme ne Nordeaan, josta päätös tulikin sitten ripeästi. Saimme lainaksi kauppahinnan ja päälle vähän ylimääräistäkin veroja ja pientä remonttia varten, eikä ainuttakaan takaajaa tarvita. Lisäksi marginaali oli tarjotuista pienin. Mökki itse kelpaa vakuudeksi peräti 75 %:in asti, mikä tällaisella täysrahoituksella on kuitenkin jokseenkin triviaalia meille. Aikomus kun on kuitenkin maksaa laina takaisin, oli vakuutena mitä hyvänsä.

Ei tarvinnut kauaa miettiä, mistä pankista lainamme ottaisimme. Nyt ei tarvinnut sitten siirtää kaikkia raha-asioita pankista toiseen, mitä tällainen pienikin laina olisi ilmeisesti ainakin Sammossa edellyttänyt.

Missään vaiheessa mikään pankki ei epäillyt, etteikö meillä olisi vallan mainiot edellytykset maksaa tuo laina takaisin ajallaan. Mikä siinä sitten on, että pitää asettaa niin kohtuuttomia esteitä? Eivätkö pankit nykyään kilpailekaan lainanottajista? Vai oliko lainamme niin pieni, ettei kaikkia pankkeja juuri kiinnosta asiakkuutemme? Miten kotimaan suurimpien pankkien lainaehdoissa voi olla noin suuria eroja? Vai oliko jo olemassaoleva asiakkuutemme Nordealle niin suuri plussa, että laina järjestyi noin helpolla? Kohdeltaisiinko muiden pankkien asiakkaita kylmäkiskoisemmin?

Jaa-a, onpa nyt taas tullut hoideltua paljon raha-asioita. Mökin kauppakirja allekirjoitetaan huomenna, sen jälkeen ollaankin sitten nöyriä niiden kukkaronnyörien kanssa.