tiistaina, elokuuta 03, 2010

Illalla

Ilta-aurinko pilkottaa puiden välistä ja värjää kuivan, tomuisen ilman oranssiksi. Tuuli rapisee hiljaa heinänkorsissa yrittäen rikkoa rauhan ja hiljaisuuden, tuloksetta. Verannan lattia narahtaa hänen tuolinsa alla, kun hän nostaa verkkaisesti kättään kallistaakseen kymmenen gallonan stetsoniaan auringon eteen. Vanhoilla silmillä on turha tuijotella suoraan aurinkoon, laskevaankin.

Kaukaa kuuluu katkeilevaa hurinaa; naapurin chevrolet kyntää hiekkatietä kylän kuppilasta kotiin. Toivottavasti vanha romu ei tällä kertaa koukkaa minun ojani kautta, hän hymähtää mielessään. Hänen oma ford rangerinsa uinuu ladon takana auringonpaahteelta suojassa; eipä sen kopissa tule enää nykyään kovin usein istuttua. Vähäiset ruokaostokset kun saapuvat kotiin kauppapuksunkin kyydillä, joten miksi nähdä vaivaa tällä iällä.

On avolavalla toki kovaakin ajettu, hän muistelee ja hipaisee kyljellään lepäävään vanhan luotto-winchesterinsä piippua. Hän potkaisee tomuiset lännensaappaat jalastaan, kallistaa tuolin seinäänsä vasten ja alkaa kaivella tikulla hampaankolojaan.

Muistot tulvivat hänen mieleensä välittömästi silmäluomien sulkeutuessa. Fordin räminä, öljytyn winchesterin tuoksu ja adrenaliini ympäröivät häntä jälleen. Räminän vaiettua, kädet vakaana hän muistaa taas, miten aika tuntui pysähtyvän kauriin syöksyessä pusikon läpi - kunnes eläin oli maassa ja lumous vaihtui onnistumisen riemuksi. Hän siristää silmiään ja harkitsee hetken leikkimistä aidan nokassa odottavien peltipurkkien kustannuksella, mutta päättää hieman kaihoisasti valpastunutta olkapäätään pyöräyttäen jättää harjoitukset päivänvaloon.

Auringon laskettuakin ilma on yhä painostava, eikä hän harkitsekaan siirtymistä sisälle. Hieman kurottamalla hän ylettää tuolinjalan vieressä seisovaan bourboniinsa ja kaataa lasillisen - pullon suusta juovat vain ne raukat, jotka menettivät pelipöydässä kaiken talosta vyönsolkeen, hän toteaa itsekseen.

Ilman menetyksiä ei hänkään ole näihin vuosilukuihin päässyt, mutta sai silti elää hyvän elämän. Eikä se toki vieläkään ohi ole, vaikka muistot ovatkin kasautuneet ja ympäristö seestynyt. Veranta on oikein hyvä tavoite ihmiselle ja saavutuksista kuuluu nauttia, hän päättää hymyillen ja nukahtaa lasin tyhjennettyään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti