Onpa kivaa, kun on kesä ja lämpötilat alkavat viimein kakkosella. Jostain syystä tämä tarkoittaa sitä, että meidän toimistotalossamme keksitään taas ilmastoinnin olemassaolo. Siinä missä talvisin hipsin ympäriinsä lyhythihaisessa ja ehkä jopa paljain jaloin, olen jo nyt joutunut raahaamaan töihin villapaidan eikä sekään näytä riittävän: joudun näillä näkymin kantamaan paikalle myös viltin.
Busseissahan tilanne on tietenkin päinvastainen: aurinko paahtaa sisään ikkunoista, ihmiset istuvat hieltä haisten kylki kyljessä ja ilmastointi ulottuu tasan kuljettajan olkapäähän asti. Hyvänä päivänä kattoikkunat avataan muodon vuoksi, ja joku kertoo joskus tunteneensa tuulenvireen niiden ansiosta, tosin saattoi se olla myös se pysäkillä avautuva ovi tai vaikka paristoilla toimiva hiustenkuivaaja.
Autuaita ovat siis he, jotka kulkevat bussilla töihin toimistotaloomme - päivän keskimääräinen lämpötila on vallan mainio.
Busseissahan tilanne on tietenkin päinvastainen: aurinko paahtaa sisään ikkunoista, ihmiset istuvat hieltä haisten kylki kyljessä ja ilmastointi ulottuu tasan kuljettajan olkapäähän asti. Hyvänä päivänä kattoikkunat avataan muodon vuoksi, ja joku kertoo joskus tunteneensa tuulenvireen niiden ansiosta, tosin saattoi se olla myös se pysäkillä avautuva ovi tai vaikka paristoilla toimiva hiustenkuivaaja.
Autuaita ovat siis he, jotka kulkevat bussilla töihin toimistotaloomme - päivän keskimääräinen lämpötila on vallan mainio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti