keskiviikkona, toukokuuta 06, 2009

Sokea, kuuro ja nopea

Olen lähtökohtaisesti pitänyt vaarallisena musiikin kuuntelua pyöräilyn aikana, ainakin, jos kuulokkeet ovat tulppamallia eli sulkevat kaikki äänet ympäristöstä. Minun kuulokkeeni ovat juuri tällaiset.

Olen kuitenkin jo kyllästynyt pelkästään katselemaan noita Hämeenlinnanväylän maisemia aamuin illoin, joten tänään päätin uhmata itsesuojeluvaistoani ja soittaa Grindermania polkemisen taustaksi. Onhan reitti kaikkine kuoppineen ja yllättävine risteyksineen minulle jo hyvin tuttu; sitä paitsi koska kuljen aamuisin epäinhimillisen varhain ja vieläpä ruuhkaa vastaan, ei tielleni koskaan satu ketään.

Lisäksi tänä aamuna oli kylmää, harmaata ja sateista - piristys oli välttämätön.

Vaan ehkä ajankohta ei sittenkään ollut oikea. Kylmän, harmaan ja sateisen vuoksi nimittäin silmälasini olivat matkan alkuvaiheilta asti huurussa ja vesipisaroiden peitossa, minkä vuoksi jouduin jatkuvasti arpomaan, katsoisinko maailmaa tämän sokaisevan huurun läpi vaiko pelkillä puolisokeilla likinäköisillä luomusilmilläni. Molempi parempi, tai siis huonompi.

Tänä aamuna olin siis pyöräteillä niin sokea, kuuro kuin nopeakin. Onkohan se ihan viisasta? Toivottavasti paluumatkalla ei enää sada.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti