Jorinoita Kätilöopiston sairaalasta

Tänään tultiin sairaalasta kotiin. Eipä ole juuri tullut kirjoiteltua blogiin viime päivinä, heh. Raapustin kuitenkin sairaalassa muutamia sanoja, tässä jorinoita viime ajoilta.

13.5.2006 klo 10

Pikkuinen (tai ei niinkään pieni: 4120 g, 53 cm) Mella-tyttö syntyi eilen, siis perjantaina 12.5. klo 10.49. (Itse asiassa Erikin mielestä kello oli silloin 10.48, mutta kätilö merkkasi tietoihin eri ajan. Ehkä kätilö tiesi synnytyshuoneen kellon olevan jäljessä, tai jotain...) Olipahan kokemus... Vajaat kahdeksan tuntia ehdittiin Kätilöopistolla viettää, kunnes neiti tupsahti ulos. Noin niin kuin esikoiseksi se oli kai ihan kohtuullisen ripeää toimintaa, ei ponnistuskaan kestänyt kuin puolisen tuntia. (Taas kerran tämä oli Erikin kertomaa, itse en juuri kelloon vilkuillut.)

Nyt on vietetty ensimmäinen yö Kätilöopiston osasto 5:n perhehuoneessa kolmestaan. Rääpäle heräili yöllä tunnin välein kakat vaipassa, mutta on nyt nukkunut miltei yhtä soittoa jo viitisen tuntia. Välillä yritettiin herätellä poloa syömään, mutta näyttää näköjään uni maittavan paremmin. Toivottavasti tämä linja pysyy myös jatkossa.

Aika pelottavaahan tämä on, ja varsinkin yön hulabaloon aikana kovasti epäilyttivät omat vauvanhoitotaidot. Miten sitä osaa ilman hoitajien apua selvittää, mikä tuota naperoa milloinkin vaivaa? Nyt aamun valjetessa (ja Mellan nukkuessa) mieli on hieman optimistisempi, ja kotiinlähtö siintää jo haaveissa. Vielä ei ole tietoa siitä, milloin täältä saa lähteä. Ehkä jo äitienpäivänä, siis huomenna. Oi, olisipa mukavaa päästä pienen paketin kanssa kotiin jo huomenna!

Niin, se nimi. Kokonaisuudessaan tyttö on nimeltään Mella Jekaterina Herrmann.


14.5.2006 (äitienpäivä) klo 11.20

Eilen hoitajan kanssa sovittiin, että kotiin lähdetään maanantaina. Olisihan se ollut mukavaa päästä jo kotiin, mutta ehkä ihan hyvä saada tarvittava varmuus vauvan hoitoon. Etenkin tuo imettäminen kun saattaa olla varsin konstikasta, eikä se meilläkään ihan ongelmitta ole lähtenyt vauhtiin. Nyt on kuitenkin maito noussut ja vauvan motivaatio kasvanut, eli voiton puolella ollaan.

Mella näyttää kyllä synnyttäneen selvän rytmin: yöllä inistään ja rääytään tunnin välein, päivällä nukutaan ohi ruoka-aikojen. Siinä se taas olla möllöttää sikeässä unessa, vaikka kuinka kutiteltaisiin ja maaniteltaisiin tissin ääreen. Jossain vaiheessa pitäisi päästä punnitsemaan ja tarkastamaan parin vuorokauden ikäisen naperon kuntoa, jos neiti vain suvaitsisi herätä hetkeksi.

En vielä tiedä, missä vaiheessa vauva saa itse täysin määrätä oman ruokailutahtinsa. Nythän sitä maitoa yritetään tuputtaa vähintään neljän tunnin välein, mutta kyllä kai se jatkossa saa syödä ihan niin harvoin kuin haluaa. Yöllä kuitenkin kelpaa useammin.

Vähän täällä tulee jopa aika pitkäksi. Nyt ei enää väsytä, kun laiskuuttamme annoimme vauvan vedellä sikeitä aamuyöstä viisi-kuusi tuntia ilman ruuan tuputusta. Saimme siinä sitten samalla itsekin nukuttua, Erik varsinkin torkkui myös imetysten aikana. Mikäs tässä on nyt ollessa, keskellä kirkasta päivää kohtalaisen levänneenä ja valmiita ruoka-aikoja odotellen. Vieraiden käynti onkin lähinnä piristävää, ei rasittavaa. Vaikkei meistä kyllä ole tainnut seuraa vieraille olla, kunhan tuijottelemme eteerisesti sängyssään uinuvaa oliota...


15.5.2006 klo 10.30

Tänään olisi kotiinlähdön aika, ihanaa! Olen jo luopunut sairaalakaavuista, virkistävää olla omissa vaatteissaan. Sitä tuntee olonsa ihan ihmiseksi, eikä niinkään potilaaksi tai imetyskoneeksi. Tosin tuo viimeisin tunne varmaan tulee taas yöllä, kun neidin ruokahalu kasvaa jälleen giganttisiin mittoihin. Mikä siinä on, että erään mielestä syöminen ja huutaminen on niin paljon mukavampaa yöllä kuin päivällä?

Nyt on mukavan leppoisa meininki, laukut on pakattu ja Mella uinuu tyytyväisenä isänsä sylissä. Jäljellä on enää lääkärintarkastus, ennen kuin meidät vapautetaan kotiin. No, ehkä napero virkistyy ja sydämistyy tutkimuksesta ja punnituksesta niin, että pitää vielä suorittaa yksi imetyssessio ennen lähtöä. Mutta kaukana tässä ei enää olla!