En tiedä, kumpi on pahempaa: se, ettei loppuraskauden aikana tapahdu mitään synnytykseen valmistavaa, vaiko se, että tulee vääriä hälytyksiä ja pettymyksiä. Tähän mennessähän olen kärsinyt lähinnä tuosta ensimmäisestä ongelmasta, mutta viime yönä tuli sitten ensimmäinen väärä hälytys.
Supistelu alkoi jo myöhäisiltapäivästä, mutta noin yhdeksältä illalla otimme kellon käteen ja ryhdyimme seuraamaan tarkkaan polttojen välejä. Kovin säännöllisiä ne olivatkin: tulivat joka seitsemäs minuutti. En halunnut hötkyillä ja lähteä sairaalaan liian aikaisin, joten jaksoimme seurailla supistelun edistymistä puoli kolmeen asti yöllä. Tai, no, minä jaksoin seurailla, Erikin käskin nukkumaan.
Puoli kolmelta päätin sitten, etten enää jaksa torkahdella muutamiksi minuuteiksi joka supistuksen välillä ja taas herätä painamaan kellon nappulaa: halusin jo sairaalaan, josko siellä pääsisi vaikka puudutukseen ja saisi nukuttua hieman pidempiä pätkiä. Ei sillä että kipu olisi ollut niin sietämätöntä että olisin tarvinnut siihen lievitystä, mutta uni tosiaan olisi kelvannut.
Kätilöopistossa ei kuitenkaan vielä toivotettu minua tervetulleeksi, vaan käskettiin ottaa panadol-tabletti ja jatkaa seurailua vielä vähän aikaa. Minä kun olin ansiokkaasti kyllä mitannut supistusten välisen ajan, mutten yksittäisten supistusten kestoa. Piti varmistaa vielä, että ne kestävät vähintään 45 sekuntia kerrallaan.
No, puoli kolmesta lähtien mittasin sitten intervallien lisäksi myös polton kestoa, ja kaikki vaikutti hyvältä: supistukset tulivat entistä tiheämmin (viiden minuutin välein) ja kestokin nousi jo yli minuuttiin. Mutta sitten! Neljän jälkeen poltot alkoivatkin harventua, ja se penteleen panadol myös vei suurimman osan kivuista pois. Viideltä nukahdinkin kokonaan, mikä synnytyskielellä tarkoittaa väärää hälytystä. Kahdeksalta heräsin toivottoman masentuneena ja vihaisena: tähänkö tämä yö sitten meni.
Supistuksia on senkin jälkeen tullut koko ajan, koko tämän päivän ajan nipistäviä polttoja on tullut n. 2-3 kertaa tunnissa. Viime yöstä tähän pelleilyyn meni kahdeksan tuntia, eli olen aivan kuolemanväsynyt. Nyt päivällä sitten yritän vähän torkahdella, mutta supistukset kuitenkin herättävät aina silloin tällöin. Eikä näin valoisalla voi kyllä muutenkaan kovin sikeästi nukkua.
Kuinka kauan tätä nyt on sitten tarkoitus kestää? Ei synnyttämään voi lähteä puolen tunnin välein tapahtuvien supistusten vuoksi, mutta mikään muukaan eläminen ei ole mahdollista. Jos seitsemän tunnin mittaiset säännölliset ja kovenevat supistukset eivät vielä merkitse synnytystä, niin missä vaiheessa sitä seuraavan kerran uskaltaa yrittää lähteä sairaalaan? Jos tiheät poltot alkaisivat juuri nyt, soittaisiko sitä sairaalaan ehkä jo sunnuntaina?
Tympii tämmöinen.
Supistelu alkoi jo myöhäisiltapäivästä, mutta noin yhdeksältä illalla otimme kellon käteen ja ryhdyimme seuraamaan tarkkaan polttojen välejä. Kovin säännöllisiä ne olivatkin: tulivat joka seitsemäs minuutti. En halunnut hötkyillä ja lähteä sairaalaan liian aikaisin, joten jaksoimme seurailla supistelun edistymistä puoli kolmeen asti yöllä. Tai, no, minä jaksoin seurailla, Erikin käskin nukkumaan.
Puoli kolmelta päätin sitten, etten enää jaksa torkahdella muutamiksi minuuteiksi joka supistuksen välillä ja taas herätä painamaan kellon nappulaa: halusin jo sairaalaan, josko siellä pääsisi vaikka puudutukseen ja saisi nukuttua hieman pidempiä pätkiä. Ei sillä että kipu olisi ollut niin sietämätöntä että olisin tarvinnut siihen lievitystä, mutta uni tosiaan olisi kelvannut.
Kätilöopistossa ei kuitenkaan vielä toivotettu minua tervetulleeksi, vaan käskettiin ottaa panadol-tabletti ja jatkaa seurailua vielä vähän aikaa. Minä kun olin ansiokkaasti kyllä mitannut supistusten välisen ajan, mutten yksittäisten supistusten kestoa. Piti varmistaa vielä, että ne kestävät vähintään 45 sekuntia kerrallaan.
No, puoli kolmesta lähtien mittasin sitten intervallien lisäksi myös polton kestoa, ja kaikki vaikutti hyvältä: supistukset tulivat entistä tiheämmin (viiden minuutin välein) ja kestokin nousi jo yli minuuttiin. Mutta sitten! Neljän jälkeen poltot alkoivatkin harventua, ja se penteleen panadol myös vei suurimman osan kivuista pois. Viideltä nukahdinkin kokonaan, mikä synnytyskielellä tarkoittaa väärää hälytystä. Kahdeksalta heräsin toivottoman masentuneena ja vihaisena: tähänkö tämä yö sitten meni.
Supistuksia on senkin jälkeen tullut koko ajan, koko tämän päivän ajan nipistäviä polttoja on tullut n. 2-3 kertaa tunnissa. Viime yöstä tähän pelleilyyn meni kahdeksan tuntia, eli olen aivan kuolemanväsynyt. Nyt päivällä sitten yritän vähän torkahdella, mutta supistukset kuitenkin herättävät aina silloin tällöin. Eikä näin valoisalla voi kyllä muutenkaan kovin sikeästi nukkua.
Kuinka kauan tätä nyt on sitten tarkoitus kestää? Ei synnyttämään voi lähteä puolen tunnin välein tapahtuvien supistusten vuoksi, mutta mikään muukaan eläminen ei ole mahdollista. Jos seitsemän tunnin mittaiset säännölliset ja kovenevat supistukset eivät vielä merkitse synnytystä, niin missä vaiheessa sitä seuraavan kerran uskaltaa yrittää lähteä sairaalaan? Jos tiheät poltot alkaisivat juuri nyt, soittaisiko sitä sairaalaan ehkä jo sunnuntaina?
Tympii tämmöinen.
Koeta jaksaa, eiköhän se vaavi siellä kohta kyllästy möllöttämään. Ootko koettanut jutella sille? Jos sen saisi puhumalla houkuteltua ulos... :-)
VastaaPoistaTuhannesti onnea!! Kyllä se sieltä sitten aika lyhellä varoitusajalla kuitenkin tuli, jos ajatellaan, että supistuksia alkoi tuntumaan niin myöhäisessä vaiheessa.
VastaaPoistaVieläkin hirmusti onnea! Olen ihan liikuttunut.
Anteeksi, että paljastan nyt kaikille, mutta onhan tämä nyt niin hienoa, ettei voi pitää sisällä! Saat kaikki yksityiskohdat sitten kertoa itse..
liikuttunut Jonna
No sehän kerkesi just sopivasti äitienpäiväksi sitten! Onnea! On sitä jo täällä pohjosessakin odoteltu :-)
VastaaPoista